Kalparitaristo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Coat of Arms of Duchy of Courland.jpg
Rigasiebmacher.JPG
Latvian historia

Liiviläiset
Baltit

Baltiansaksalaiset
Ristiretket Baltiaan
Liivinmaan liitto

Vanha Liivinmaa
Baltian valtatyhjiö
Liivinmaan sota
Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta
Puolan sota
Pohjan sota
Suuri Pohjan sota
Itämerenmaakunnat

Ober Ost
Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta (1918)
Baltian yhdistynyt herttuakunta
Latvian tasavalta
Molotov–Ribbentrop-sopimus
Latvian päähallintopiiri
Ostlandin valtakunnankomissariaatti
Latvian sosialistinen neuvostotasavalta
Baltian maiden itsenäistyminen 1986–1991
Latvian tasavalta

Kalpaveljet (lat. Fratres militiæ Christi Livoniae, saks. Schwertbrüderorden) oli Liivinmaalla toiminut keskiaikainen katolinen ritarikunta, joka perustettiin Riiassa vuonna 1202 käännyttämään Baltian asukkaita kristinuskoon.[1] Perustajana oli paavin käskynhaltija, Riian piispa Albert von Buxhövden.

Paavi tehostaa käännytystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiviläisiin kohdistunut käännytystyö oli aluksi rauhanomaista, mutta lähetyssaarnaajia uhkailtiin ja monet kastetut kääntyivät takaisin pakanuuteen. Vuonna 1196 piispaksi nimettiin Loccumin luostarin apotti Bertold. Koska paavi oli julistanut ristiretken Liivinmaan käännyttämisen tueksi, Bertold saapui Baltiaan 1198 mukanaan joukko värvättyjä aatelisia ja ammattisotureita. Bertoldin kuoltua Liivinmaan kolmanneksi piispaksi nimitettiin 1199 Albert von Buxhövden. Kun tuore paavi Innocentius III kehotti Saksin, Westfalenin, Mecklenburgin ja Elben rantamaiden kristittyjä ristiretkelle Liivinmaalle, Albert värväsi mukaansa 500 ristiretkeläisen joukon. Kun käännytystoiminta pian muuttui väkivaltaiseksi valloitukseksi, pysyvän asevoiman saaminen kävi välttämättömäksi: ristiretkeläiset viipyivät yleensä vain vuoden ja siksi pitkäjänteinen työ oli mahdotonta. Vuonna 1202 perustetun ritariston esikuva oli Palestiinassa perustettu Temppeliherrain ritarikunta.

Syksyllä 1215 Riian piispa Albert matkusti Roomaan osallistumaan suureen kirkolliskokoukseen, neljänteen lateraanikonsiiliin. Paavi kuunteli piispan huolia ja julisti Liivinmaan Jumalan Äidin maaksi (Terra Matris) ja uudisti näin tukensa Liivinmaalle tehtäville ristiretkille. Kun Palestiina oli Jumalan Pojan maa, asettautui Liivinmaa näin samanarvoiseksi ristiretkien kohteeksi.

Ritaristo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritariston ensimmäisenä suurmestarina toimi Venno von Rohrbach. Jäseninä oli aseistettuja kalpaveljiä, uskontoon keskittyviä munkkiveljiä sekä varsinaisina sotilaina ritariveljiä. Kalpaveljien tunnuksena oli punainen risti sekä punainen miekka valkoisessa viitassa.

Kalparitari

Kalparitaristo toimi vuodesta 1237 Saksalaisen ritarikunnan yhteydessä kärsittyään tappion liettualaisille.[1] Ritarikunnat hallitsivat yhdessä Liivinmaan, Kuurinmaan ja Saarenmaan aluetta eli suurin piirtein nykyistä Latviaa ja Etelä-Viroa vastaavaa aluetta.

Kääntyminen luterilaisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1500-luvulla järjestön viimeinen suurmestari Gotthard Kettler neuvotteli Puolan kuninkaan kanssa ja maallisti veljeskunnan, joka kääntyi luterilaisuuteen. Suurin osa ritarikunnan maista siirtyi Puola-Liettualle. Hallitsemiensa maiden eteläiseen osaan Kettler perusti Preussin herttuakunnan. Viron pohjoisosa, Eestinmaa, siirtyi Ruotsille ja Tanskalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 886. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lätin Henrik: Henrikin Liivinmaan kronikka. Suom. Maijastina Kahlos ja Raija Sarasti-Wilenius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-521-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.