Tšuudit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kartta kielten levinneisyydestä 1000 -luvulla. Tšuudit (Chudes) on merkitty keltaisella vasempaan yläkulmaan. Vepsäläiset (Vepses) on merkitty erikseen. Vienanmeren rannikolla ja siihen laskevien jokien varsilla asuivat kartassa näkyvän alueen ulkopuolella taipaleentakaiset tšuudit.

Tšuudi on

  1. venäläisissä kronikoissa, kansanperinteessä ja kansanlauluissa sekä saamelaisessa, komilaisessa ja udmurttien kansanperinteessä esiintyvä kadonnut tarunomainen kansa, joka ainakin osaksi on asunut Pohjois-Venäjällä
  2. arkeologiassa ja historiantutkimuksessa eräistä kadonneista, itämerensuomalaisista tai muista suomalais-ugrilaisista väestöistä käytetty nimi (mm. ns. Olhavan tšuudit ja taipaleentakaiset tšuudit)
  3. kansallisuudennimi, jolla ovat itseään kutsuneet eräät vepsäläisten ja pohjoisvenäläisten ryhmät ja jota venäläiset ovat käyttäneet myös virolaisista ja yleisnimityksenä kaikista itämerensuomalaisista kansoista
  4. kansallisuusnimi, jonka Venäjän federaatio otti uudelleen käyttöön vuonna 2002 (koodi nro 351). Tšuudeiksi rekisteröityi pieniä kyläyhteisöjä Pinega-joen seuduilla Arkangelin alueella.

Tšuudien ryhmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taipaleentakaiset tšuudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taipaleentakaisilla tšuudeilla on luultavasti viitattu Pohjois-Venäjällä asuneisiin itämerensuomalaisiin kansoihin, joita skandinaavissa saagoissa on kutsuttu bjarmeiksi. Taipaleentakaisella on viitattu siihen, ettei ryhmän luo päässyt Pohjois- Venäjää halkovia jokireittejä pitkin, vaan piti kulkea maitse taivalta pitkin. Vesireitit olivat tärkein liikkumisväylä, ja taival koettiin esteeksi. Kronikat erottavat erityisesti merisuomalaiset muista suomalaisista nimityksellä thud pomorskuju. [1] Vielä 1900-luvulla Arkangelin alueella asui ihmisiä, jotka ilmoittivat olevansa tšuudeja, vaikka kielellisesti puhuivatkin venäjää. Alueen paikannimistä on pystytty osoittamaan jälkiä useista eri itämerensuomalaisista kielistä, minkä perusteella taipaleentakaisten tšuudien katsotaan nykyään olleen kieleltään itämerensuomalaisia ja edustaneen useita eri itämerensuomalaisia ryhmiä.[2]

Olhavan tšuudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Olhavan tšuudit

Olhavan tšuudit asuivat Laatokan eteläpuolella. Vanhastaan heitä on pidetty kieleltään itämerensuomalaisina. Tuoreet paikannimitutkimukset Olhavanjoen ja Laukaanjoen alueilla kuitenkin näyttävät kuitenkin osoittaneen, että Laukaanjoen ja Olhavanjoen varrella asuneet tšuudit eivät olleet kieleltään itämerensuomalaisia, vaan heidän kielensä oli lähempänä Volgan suunnalla asuneiden suomalais-ugrilaisten kansojen kieliä. Erityisesti itäiset tšuudit näyttäisivät olleen kulttuuriltaan ja kieleltään lähellä merjalaisia.[3]

Tarujen tšuudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisissä taruissa tšuudit kuvattiin yleviksi ja kauniiksi. Yksi tšuudien yleinen kuvaus oli valkosilmäinen, mikä tarkoittaa vaaleita silmiä. Tšud-nimityksen on väitetty tarkoittaneen alkuperäisessä kirjoitusmuodossaan samaa kuin adjektiivi tšudnyi eli 'ihmeellinen', 'erinomainen', 'mainio' ja 'ihastuttava'.[1] Todennäköisesti tšuudit-sana on kuitenkin itäslaavilainen väännös "kansaa" tarkoittavasta germaanisesta sanasta (*thiudos)lähde?.

Venäläiset surumieliset kansanlaulut muistavat tšuudien tuhoa venäläisten vallatessa heidän maitaan. Tšuudikaupungin jouduttua hyökätyksi tšuudinaiset hukuttautuivat koruineen ja lapsineen jokeen, ettei heitä ryöstettäisi, orjuutettaisi tai häpäistäisi. Tšuudien kotiseudun jouduttua hyökkäyksen kohteeksi tieto venäläisten julmuuksista levisi. Tällöin tšuudisuvut ja -perheet kaivoivat tarujen mukaan itselleen kuoppia, jotka romahduttivat päälleen. Kuoppia, joihin liittyy tällaisia tarinoita löytyy eri puolilta Pohjois-Venäjää. (Vertaa tätä suomalaisen kansanperinteen aarnihautoihin.) Näiden tarujen tšuudien uskotaan kadonneen maan päältä, mutta heidän kerrotaan yhä asuvan maan alla muiden jaloimpien asioiden, kuten parhaiden kotieläinten ja arvometallien kanssa.

Jenisei-joen muinaisia hopeakaivoksia kutsutaan nimellä tšuudilaiset kaivokset.[4]

Venäjän perustamisesta kertovassa kronikassa tšuudit mainitaan yhdessä slaavien ja viikinkien kanssa Venäjän perustajiksi. Itämerensuomalaisista varsinkin vepsäläisille sukua olevat kansat ovat asuneet nyky-Venäjälle merkittävillä alueilla, ja ovat siten voineet olla tärkeä tekijä muinaisella Venäjällä.

Tšuudit venäläisen perinteen ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muillakin kansoilla Skandinaviasta Uralille on ollut tsuudeista kertovaa kansanperinnettä. Saamelaiset tuntevat tšuudit ryöstäjinä ja vieraina. Komeille tšuudi on merkinnyt eri asioita; muinaista komilaista sankaria, pakanaa, maahisen kaltaista olentoa, vierasta tai ryöstäjää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haavio, Martti: Bjarmien vallan nousu ja tuho. Historiaa ja runoutta. 1965.
  • Saarikivi, Janne: Substrata Uralica. 2006.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ilmari Virkkala: Suomalaiset – Pohjoismaiden vanhin kulttuurikansa, s. 12. Suomalainen paino Oy, 1930. Suomi
  2. Saarikivi, Janne: Substrata Uralica. Studies on finno-ugrian substrate in northern russian dialects. Väitöskirja. Tartu: Tartu University Press, 2006. ISBN 978-9949-11-474-0 ISBN 9949-11-474-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.7.2009). (englanniksi)
  3. Rahkonen, Pauli: Finno-Ugrian hydronyms of the River Volkhov and Luga catchment areas, s. 205-266. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja – Journal de la Société Finno-Ougrienne 93. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2011. artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 19.3.2013). (englanniksi)
  4. N. M. Karamizin: Istorija Gosudarstva Rossijskogo, s. 88. Julkaisija tuntematon, 1842. Venäjä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]