Marit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee volgansuomalaista kansaa. Etunimestä Marit, joka Suomessa esiintyy myös muodossa Maarit, kerrotaan artikkelissa Maarit.
Marit
Marin tasavallan lippu
Marin tasavallan lippu
Chavain.gifValentin Kolumb.jpgVyacheslavBykov02162010.jpg
Sergei TšavainValentin KolumbVjatšeslav Bykov
Merkittävät asuinalueet
Venäjän lippu Venäjä 604 300 [1]
Kielet venäjä, niittymari, vuorimari
Uskonnot Ortodoksisuus, islam, perinteinen usko

Marit (aikaisemmin tšeremissit)[2] on suomalais-volgalainen (volgansuomalainen) kansa Venäjällä. Noin puolet mareista asuu Marin tasavallassa Volgan mutkan tienoilla, ja nykyään heitä asuu vainojen seurauksena myös Baškiriassa, Tatarstanissa, Udmurtiassa sekä Permin aluepiirissä ja Sverdlovskin alueella. Mareja asuu Venäjällä vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 604 298 ja heistä niittymareja oli 172 330 ja vuorimareja 18 515[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittymareja 1900-luvun alulta.

Marin kieli alkoi erottua muista suomalais-ugrilaisista kielistä noin 3 000 vuotta sitten. Vetlugan alueelta Volgan vasemmalta rannalta on löydetty arkeologisia jäänteitä, jotka ovat peräisin ensimmäisiltä vuosisadoilta ajan laskun alun jälkeen. Alueella vallitsi niin sanottu itäinen kulttuuri, joka oli jatkoa alueen vanhemmille kulttuureille. Volgan oikealta rannalta on löydetty gorodets-nimellä tunnettuja muinaisia asuinpaikkoja ja linnoituksia, jotka on suojettu vallituksin.

Marilaiset muodostuivat kansana noin 500-luvulla jaa., kun Volgan alueen suomensukuiset kansat ja etelän iranilaiset kansat sekoittuivat keskenään.[3] Vuonna 551 goottien historioitsija Jordanes luetteli hunnien hyökkäyksen ajan kansoja, jotka kuuluivat itägoottien kuningas Hermanarikin valtakuntaan. Jordanes mainitsee muun muassa kansat merens, mordens ja imiscaris. Nimityksen imiscaris on selitetty tarkoittavan marilaisia. Merens viittasi todennäköisesti merjalaisiin, jotka olivat luultavasti läheistä sukua marilaisille.[4]

Niitty- ja vuorimarilaiset eriytyivät omiksi heimoikseen 1000-luvun paikkeilla. Yhteydet udmurtteihin ja mordvalaisiin säilyivät pitkään tiiviinä. 800-luvulla bolgaarit perustivat niin sanotun Volgan Bulgarian valtion, jonka mongooli-tataarit kukistivat 1230-luvulla. Bolgaareja pakeni tämän johdosta marien naapuriin, jossa he sulauttivat osan näistä itseensä.[3] Osa marilaisista ilmeisesti pakeni slaaveja ja bolgaareja Morkon metsiin. Marilaiset olivat ensin Kultaisen ordan ja sittemmin Kazanin kaanikunnan alaisuudessa, kunnes venäläiset kukistivat kaanikunnan 1500-luvun puolivälin jälkeen.[5]

Marilainen rockyhtye Pairem esiintyy Tyrnävän torilla heinäkuussa 2010. Solisti Elvira Kuraj laulaa marin kielellä.

Marilaiset taistelivat venäläisiä vastaan ruhtinaidensa johdolla ja noin puolet mareista kuoli. Kuuluisimpia tuon ajan heimoruhtinaita oli Poldyš. 1500-luvulla venäläiset alkoivat marilaisten käännytyksen kristinuskoon. 1600-luvulla tehtiin asetus, jolla kristinuskoon kääntymisestä tuli ehto maan hankkimiselle. Pakkokäännytys ja kovat verot johtivat siihen, että osa marilaisista pakeni baškiirien alueille Uralille, jonne heitä tuli myös siirtosotilaina. Lisäksi Katariina II siirsi marilaisia alueelle 1700-luvun aikana. Baškirian-marilaiset ovatkin nykyisin niittymarilaisten jälkeen suurin marilaisten ryhmä. Elisabetin valtakaudella vuosina 1741–1762 marilaisia kääntyi joukottain ortodoksiseen uskoon. Perinteinen luonnonusko säilyi kuitenkin kristinuskon ohella. 1700-luvulla tapahtui lisäksi viimeinen merkittävä marilaisten kansannousu, niin sanottu Pugatševin kapina. Kapinassa oli mukana kristittyjä ja pakanamarilaisia, mutta se ei johtanut tuloksiin. 1900-luvun alussa marilaisista 275 oli pakanoita ja loput ortodokseja ja muslimeja.[6]

Neuvostoliiton jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen marinkielinen Uusi Testamentti, U Sugin, painettiin Marin tasavallan pääkaupungissa, Joškar-Olassa, joulukuussa 2007. Käyttöönottojuhlaa vietettiin Joškar-Olassa 4.3.2008. Suomesta juhlaan osallistui Raamatunkäännösinstituutin, Suomen Pipliaseuran ja Avainmedian edustajia.[7]

Nykymusiikkia esittävä yhtye Pajrem (suomeksi 'juhla') on vieraillut ulkomailla tehden marilaisuutta tunnetuksi.[8]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laulajainen, Leena: Marilaiset: Laulun ja uhritulien kansa. Helsingissä: Otava, 1995. ISBN 951-1-13299-7.
  • Toivo Vuorela: Suomensukuiset kansat. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1960.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta Viitattu 21.6.2010. (englanniksi)
  2. YSA - Yleinen suomalainen asiasanasto Ontologiapalvelin ONKI. Viitattu 20.12.2010.
  3. a b Laulajainen 1995, s. 15
  4. Vuorela 1960, s. 206
  5. Laulajainen 1995, s. 17
  6. Laulajainen 1995, s. 18
  7. avainmedia.org, 26.3.2008, Marit saivat Uuden testamentin
  8. http://www.lastfm.ru/music/Pairem
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.