Dan Andersson
Tätä sivua ei ole | Dan Andersson | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 6. huhtikuuta 1888 Taalainmaa |
| Kuollut | 16. syyskuuta 1920 (32 vuotta) Tukholma |
| Ammatit | runoilija, kirjailija |
| Kansallisuus | ruotsalainen |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
 |
|
Dan Andersson (oik. Daniel Andersson, 6. huhtikuuta 1888 Taalainmaa – 16. syyskuuta 1920 Tukholma) oli ruotsalainen työläiskirjailija ja runoilija.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämänvaiheet
Andersson varttui köyhissä oloissa Skattelösbergin kylässä Taalainmaalla, jossa hänen isänsä Adolf Andersson toimi kansakoulunopettajana. Myös äiti Augusta Scherp oli aiemmin toiminut opettajana. Skattelösberg sijaitsee Taalainmaan Finnmarkenissa eli suomalaismailla, joita metsäsuomalaiset aikoinaan asuttivat. Dan Anderssonin suvussa metsäsuomalaisia oli isän puolella, äiti oli vallonisukua. Nuorena Andersson teki sekalaisia töitä muun muassa metsätyömiehenä ja opettajana.
Vuosina 1914–1915 Andersson opiskeli Brunnsvikin kansankorkeakoulussa ja julkaisi vuonna 1914 ensimmäisen teoksensa. Hänen teostensa aiheena oli yleensä työväestön kurjat olot, mutta runoudessaan hän laajensi aihepiiriään myös yli työläiskirjallisuuden lajityypin rajojen. Vuosina 1917–1918 hän työskenteli toimittajana göteborgilaisessa Ny tid -lehdessä ja käänsi ruotsiksi Charles Baudelairen ja Rudyard Kiplingin tekstejä. Vuonna 1918 hän avioitui kansakoulunopettajatar Olga Turessonin kanssa, jonka veli trubaduuri Gunnar Turesson myöhemmin lauloi ja sävelsi hänen runojaan.
Anderssonin tasaisen julkaisutahdin katkaisi tapaturmainen kuolema, kun hänen hotellihuoneensa Tukholmassa oli myrkytetty syaanivedyllä tuholaisten takia eikä häntä varoitettu siitä riittävästi. Tytär Monika syntyi puoli vuotta isänsä kuoleman jälkeen.[1]
[muokkaa] Suomennoksia
Varhaisimpia kirjallisessa muodossa julkaistuja Dan Anderssonin runojen suomennoksia lienee Uuno Kailaan runokokoelmaan Uni ja kuolema (1931) sisältyvä "Eräs vanhus" ("En gamling").[2] Vuonna 1948 Anderssonin runoista ilmestyi Otto Varhian toimittamana suomennosvalikoima Miilunvartijan lauluja ja muita runoja.[3] Siihen sisältyy myös Kailaan suomennos, mutta muiden runojen suomentajista ei ole tietoa. Valikoimasta ilmestyi uusi painos vuonna 1981[3], suomennosten kieltä on kuitenkin pidetty vanhentuneena.[4][5] Joitakin suomennoksia sisältyy myös antologioihin. Näitä ovat yksi runosuomennos Aale Tynnin toimittamassa antologiassa Tuhat laulujen vuotta (1974)[6] ja neljä runosuomennosta Pertti Niemisen antologiassa Kuu kultainen terälehti (2008).[7][8]
[muokkaa] Runoja, lauluja ja levytyksiä
Dan Andersson muistetaan ennen kaikkea runoilijana. Anderssonin tunnettuja runoja ovat mm. "Omkring tiggarn från luossa" ("Luossan kerjäläinen"), "Julvisa i Finnmarken" ("Joululaulu Finnmarkenissa"), "Avskedssång till finnmarkskalden Broder Joachim" ("Veli Joachim"), "Till min längtan" ("Kaipuulleni") ja "En spelmans jordafärd". Monia hänen runoistaan on sävelletty lauluiksi, ja hän sävelsi runojaan myös itse. Anderssonin omia sävellyksiä ovat mm. "Broder Joachim", "Till min syster", "En spelmans jordafärd", "Per Ols Per Erik" ja "Jungman Jansson".[9] Muita Anderssonin runoihin lauluja säveltäneitä ovat mm. Thorstein Bergman, Gunde Johansson, Gunnar Turesson, Ragnar Ågren ja Sven Lind. Ruotsissa Anderssonin runoihin tehtyjä lauluja ovat levyttäneet mm. Thorstein Bergman, Gunde Johansson, Hootenanny Singers, Rolf Wikström, Staffan Hällstrand, Pär Sörman, Sofia Karlsson ja Dan Viktor. Laulujen suomentajia ovat olleet mm. Kyllikki Solanterä, Sauvo Puhtila ja nimimerkki V. Arti (K. V. Valve)"[9].
[muokkaa] Suomenkielisiä käännöksiä Dan Anderssonin lauluista
- "Paavo Puosu" ("Jungman Jansson", suom. sanat Reino Palmroth)
- Georg Malmsten, 1942
- "Soittoniekka" ("Spelman", suom. sanat Kyllikki Solanterä)
- Tauno Palo, 1942
- Kauko Käyhkö, 1956
- Mauno Kuusisto, 1971
- Lippo Koivujuuri, 1973
- Eino Grön, 1974
- Matti Louhivuori, 1975
- Eero Piirto, 1979
- Esa Niemitalo, 1979
- Dick Granroth, 1985
- Pasi Kaunisto, 1988
- Leena Niinimäki, 1989
- "Mä ootan" ("Jag väntar vid min mila", suom. sanat K.V. Valve)
- Tapio Rautavaara, 1949
- myös useat suomalaiset kuorot ovat levyttäneet tämän
- "Kun mä miilun luona ootan" ("Jag väntar vid min mila", suom. sanat Sauvo Puhtila)
- Anki, Bosse ja Robert, 1968
- Finntrio, 1974
- Luossan kerjäläinen ("Omkring tiggarn från Luossa", suom. sanat Sauvo Puhtila)
- Finntrio, 1974
- "Soittoniekan hautaus" ("En spelmans jordafärd", suom. sanat Otto Varhia)
- Pirjo Koskenperä, 1980
[muokkaa] Suomenkielisiä Dan Anderssonin lauluista koostuvia albumeja
- Esa Niemitalo: Laulelmia suomalaismetsistä (useimpien laulujen suomennokset Aappo I. Piippo), 1977
- Hector: Ruusuportti (laulujen suomennokset Hector ja Tommy Tabermann), 1979
- Dick Granroth: Soittoniekka (laulujen suomennokset Merja-Riitta Stenros ja Aappo I. Piippo), 1985 (julkaistu vain kasettina)
- Martti Kadenius: Villihanhet, 1995 (ei saatavana, julkaistiin kirjailija Kalle Päätalon 75-vuotisjuhlan kunniaksi)
[muokkaa] Ruotsinkielisiä Dan Anderssonin lauluista koostuvia albumeja
- Hootenanny Singers: Dan Andersson på vårt sätt, 1973
- Thorstein Bergman:
- Helgdagskväll i timmerkojan, 1967
- Dan Andersson, diktaren och människan, 1970
- ...högst av allt hör jag kärlekens sång, 1978
- Dan Andersson - Thorstein Bergman, 1988
- Dick Granroth: Omkring diktar'n från Luossa – Dick Granroth tolkar Dan Andersson, 1983
- Sofia Karlsson: Svarta ballader, 2005
[muokkaa] Tutkimusta
Dan Andersson -tutkijoihin kuuluu mm. kirjailija Gösta Ågren. Hän on julkaissut vuonna 1971 Dan Anderssonia käsittelevän väitöskirjan Kärlek som i allting bor.[10]
[muokkaa] Teokset
- Kolarhistorier (1914)
- Kolvaktarens visor (1915)
- Det kallas vidskepelse (1916)
- Svarta ballader (1917)
- De tre hemlösa (1918)
- David Ramms arv (1919)
- Chi-mo-ka-ma. Berättelser från norra Amerika (1920)
[muokkaa] Suomennettu teos
- Miilunvartijan lauluja ynnä muita runoja (toim. Otto Varhia, 1. painos 1948, 2. painos 1981)
[muokkaa] Lähteet
- Suomen äänitearkisto ry Suomen äänitearkisto ry. Viitattu 8.4.2010.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Mälarstedt, Kurt: I Dan Andersson-land Dagens Nyheter. 7.8.2008. Viitattu 19.12.2008.
- ↑ Kailas, Uuno: Uni ja kuolema. Porvoo: WSOY, 1931.
- ↑ a b Andersson, Dan: Miilunvartijan lauluja ja muita runoja. toimittanut ja elämäkerrallisella johdannolla varustanut Otto Varhia. Porvoo: WSOY, 1948.
- ↑ Helminen, Kaija: Dan Anderssonin Spelman ja kolme suomennosta. TAIte, 2001, nro 2, s. 24–27.
- ↑ Lehtinen, Jyrki: Dan Andersson -käännöksistä. TAIte, 2001, nro 3, s. 26–27.
- ↑ Andersson, Dan: Kevään tuntu ("Vårkänning"). Teoksessa: Tynni, Aale (toimittanut ja suomentanut): Tuhat laulujen vuotta. Valikoima länsimaista lyriikkaa. Porvoo: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06216-2.
- ↑ Andersson, Dan: Minulla on rohkeutta ("Jag har mod..."), Nuori isä puhuu ("En ung fader talar"), Hanhet muuttavat ("Gässen Flytta"), Tie ("En väg..."), s. 27, 42, 122–123. Teoksessa: Nieminen, Pertti: Kuu kultainen terälehti. Runosuomennoksia. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-23007-6.
- ↑ Tuomela Leena: Vaihteeksi länsimaistakin runoutta. Ilkka, 30.11.2008. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Suomen äänitearkiston tietokanta vuosilta 1901–1999
- ↑ Ågren, Gösta: Kärlek som i allting bor : Dan Anderssons liv och diktning 1916–1920. Stockholm: Zindermans, 1971.
