Dan Andersson

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dan Andersson
Syntynyt 6. huhtikuuta 1888
Taalainmaa
Kuollut 16. syyskuuta 1920
Tukholma
Ammatit runoilija, kirjailija
Kansallisuus ruotsalainen
Äidinkieli ruotsi
Tuotannon kieli ruotsi

Dan Andersson(oik. Daniel Andersson, 6. huhtikuuta 1888 Taalainmaa – 16. syyskuuta 1920 Tukholma) oli ruotsalainen työläiskirjailija ja runoilija.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämänvaiheet

Andersson varttui köyhissä oloissa Skattelösbergin kylässä Taalainmaalla, jossa hänen isänsä Adolf Andersson toimi kansakoulunopettajana. Myös äiti Augusta Scherp oli aiemmin toiminut opettajana. Skattelösberg sijaitsee Taalainmaan Finnmarkenissa eli suomalaismailla, joita metsäsuomalaiset aikoinaan asuttivat. Dan Anderssonin suvussa metsäsuomalaisia oli isän puolella, äiti oli vallonisukua. Nuorena Andersson teki sekalaisia töitä muun muassa metsätyömiehenä ja opettajana.

Vuosina 1914–1915 Andersson opiskeli Brunnsvikin kansankorkeakoulussa ja julkaisi vuonna 1914 ensimmäisen teoksensa. Hänen teostensa aiheena oli yleensä työväestön kurjat olot, mutta runoudessaan hän laajensi aihepiiriään myös yli työläiskirjallisuuden lajityypin rajojen. Vuosina 1917–1918 hän työskenteli toimittajana göteborgilaisessa Ny tid -lehdessä ja käänsi ruotsiksi Charles Baudelairen ja Rudyard Kiplingin tekstejä. Vuonna 1918 hän avioitui kansakoulunopettajatar Olga Turessonin kanssa, jonka veli trubaduuri Gunnar Turesson myöhemmin lauloi ja sävelsi hänen runojaan.

Anderssonin tasaisen julkaisutahdin katkaisi tapaturmainen kuolema, kun hänen hotellihuoneensa Tukholmassa oli myrkytetty syaanivedyllä tuholaisten takia eikä häntä varoitettu siitä riittävästi. Tytär Monika syntyi puoli vuotta isänsä kuoleman jälkeen.[1]

[muokkaa] Runoja, lauluja ja levytyksiä

Dan Andersson muistetaan ennen kaikkea runoilijana. Anderssonin tunnettuja runoja ovat mm. "Omkring tiggarn från luossa" ("Luossan kerjäläinen"), "Julvisa i Finnmarken" ("Joululaulu Finnmarkenissa"), "Avskedssång till finnmarkskalden Broder Joachim" ("Veli Joachim"), "Till min längtan" ("Kaipuulleni") ja "En spelmans jordafärd". Monia hänen runoistaan on sävelletty lauluiksi, ja hän sävelsi runojaan myös itse. Anderssonin omia sävellyksiä ovat mm. "Broder Joachim", "Till min syster", "En spelmans jordafärd", "Per Ols Per Erik" ja "Jungman Jansson".[2] Muita Anderssonin runoihin lauluja säveltäneitä ovat mm. Thorstein Bergman, Gunde Johansson, Gunnar Turesson, Ragnar Ågren ja Sven Lind. Ruotsissa Anderssonin runoihin tehtyjä lauluja ovat levyttäneet mm. Thorstein Bergman, Gunde Johansson, Hootenanny Singers, Rolf Wikström, Staffan Hällstrand, Pär Sörman, Sofia Karlsson ja Dan Viktor. Laulujen suomentajia ovat olleet mm. Kyllikki Solanterä, Sauvo Puhtila ja nimimerkki V. Arti (K. V. Valve).

Suomessa ensimmäiset Dan Anderssonin laulujen levytykset ovat 1940-luvulta. Georg Malmsten levytti vuonna 1942 kappaleen "Paavo Puosu" ("Jungman Jansson", suomalaiset sanat Reino Palmroth).[3] Hectorin albumilla Ruusuportti sama sävelmä on nimellä "Jungmanni Jansson". Tauno Palo lauloi vuonna 1942 levylle kappaleen "Soittoniekka" ("Spelman", suomalaiset sanat Kyllikki Solanterä). Sen ovat levyttäneet myös Kauko Käyhkö 1956, Mauno Kuusisto 1971, Lippo Koivujuuri 1973, Eino Grön 1974, Matti Louhivuori 1975, Esa Niemitalo 1977, Eero Piirto 1979, Dick Granroth 1985, Pasi Kaunisto 1988 ja Leena Niinimäki 1989.[4] Nimellä "Soittaja" tämä sävelmä on myös Hectorin albumilla Ruusuportti. Tapio Rautavaara on levyttänyt vuonna 1949 yhden Anderssonin laulun "Mä ootan" ("Jag väntar", suomalaiset sanat K. V. Valve, löytyy CD-kokoelmalta Kulkurin taival, alkuperäinen savikiekko on keräilyharvinaisuus). Sen ovat levyttäneet myös useat suomalaiset kuorot.[5] Saman sävelmän nimellä "Kun mä miilun luona ootan" (suom. Sauvo Puhtila) levyttivät Anki, Bosse ja Robert vuonna 1968 sekä Finntrio vuonna 1974.[6] Vuonna 1974 Finntrio levytti laulun "Luossan kerjäläinen" ("Omkring tiggarn från Luossa", suom. Sauvo Puhtila). Sen levyttivät myöhemmin eri suomennoksina myös Esa Niemitalo, Hector ja Dick Granroth.[7][8] Vuonna 1980 Pirjo Koskenperä levytti kappaleen "Soittoniekan hautaus" ("En spelmans jordafärd") Otto Varhian suomennoksena.[9]

Kokonaisia Dan Anderssonin lauluja sisältäviä albumeita on ilmestynyt 1970-luvulta alkaen. Esa Niemitalo levytti vuonna 1977 LP-levyllisen Dan Anderssonin lauluja Aappo I. Piipon suomennoksina.[10] Levyn nimi on Laulelmia suomalaismetsistä (ei ole saatavana CD-levynä). Hector levytti Dan Anderssonin kappaleita suomeksi levyllään Ruusuportti vuonna 1979. Suomennokset lauluihin hän teki yhteistyössä Tommy Tabermannin kanssa. Vain kasettina ilmestyneen kokoelman Dan Anderssonin lauluja suomeksi nimellä Soittoniekka julkaisi vuonna 1985 karjaalainen trubaduuri Dick Granroth. Suomennokset olivat Merja-Riitta Stenroosin ja Aappo I. Piipon.[11] Myös teatteriohjaaja-näyttelijä Martti Kadenius on nauhoittanut 1995 Anderssonin kappaleita levylle, Villihanhet (ei saatavana), joka julkaistiin kirjailija Kalle Päätalon 75-vuotisjuhlan kunniaksi.

Alkukielellä Dan Anderssonin lauluja on levyttänyt Suomessa mm. Dick Granroth, jolta on ilmestynyt albumi Omkring diktar'n från Luossa – Dick Granroth tolkar Dan Andersson (1983).[12] Myös Granrothin vuonna 1982 ilmestyneellä albumilla Från färdvägar vida oli useita Dan Anderssonin lauluja.[13]

[muokkaa] Suomennoksia

Varhaisimpia kirjallisessa muodossa julkaistuja Dan Anderssonin runojen suomennoksia lienee Uuno Kailaan runokokoelmaan Uni ja kuolema (1931) sisältyvä "Eräs vanhus" ("En gamling").[14] Vuonna 1948 Anderssonin runoista ilmestyi Otto Varhian toimittamana suomennosvalikoima Miilunvartijan lauluja ja muita runoja.[15] Siihen sisältyy myös Kailaan suomennos, mutta muiden runojen suomentajista ei ole tietoa. Valikoimasta ilmestyi uusi painos vuonna 1981[15], suomennosten kieltä on kuitenkin pidetty vanhentuneena.[16][17] Joitakin suomennoksia sisältyy myös antologioihin. Näitä ovat yksi runosuomennos Aale Tynnin toimittamassa antologiassa Tuhat laulujen vuotta (1974)[18] ja neljä runosuomennosta Pertti Niemisen antologiassa Kuu kultainen terälehti (2008).[19][20]

[muokkaa] Tutkimusta

Dan Andersson -tutkijoihin kuuluu mm. kirjailija Gösta Ågren. Hän on julkaissut vuonna 1971 Dan Anderssonia käsittelevän väitöskirjan Kärlek som i allting bor.[21]

[muokkaa] Teokset

  • Kolarhistorier (1914)
  • Kolvaktarens visor (1915)
  • Det kallas vidskepelse (1916)
  • Svarta ballader (1917)
  • De tre hemlösa (1918)
  • David Ramms arv (1919)
  • Chi-mo-ka-ma. Berättelser från norra Amerika (1920)

[muokkaa] Suomennettu teos

  • Miilunvartijan lauluja ynnä muita runoja (toim. Otto Varhia, 1. painos 1948, 2. painos 1981)

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Mälarstedt, Kurt: I Dan Andersson-land Dagens Nyheter. 7.8.2008. Viitattu 19.12.2008.
  2. ↑ Suomen äänitearkiston tietokanta vuosilta 1901–1999
  3. ↑ Suomen äänitearkiston tietokanta 1901–1999 Suomen Äänitearkisto. Viitattu 15.12.2008.
  4. ↑ Suomen äänitearkiston tietokanta 1901–1999 Suomen Äänitearkisto. Viitattu 15.12.2008.
  5. ↑ Suomen äänitearkiston tietokanta 1901–1999 Suomen Äänitearkisto. Viitattu 15.12.2008.
  6. ↑ Suomen äänitearkiston tietokanta 1901–1999 Suomen Äänitearkisto. Viitattu 15.12.2008.
  7. ↑ Suomen äänitearkiston tietokanta 1901–1999 Suomen Äänitearkisto. Viitattu 19.12.2008.
  8. ↑ Luossan kerjäläinen fono.fi -äänitetietokanta. Yleisradio. Viitattu 29.12.2008.
  9. ↑ Suomen äänitearkiston tietokanta 1901–1999 Suomen Äänitearkisto. Viitattu 26.12.2008.
  10. ↑ Suomen äänitearkiston tietokanta 1901–1999 Suomen Äänitearkisto. Viitattu 19.12.2008.
  11. ↑ Suomen äänitearkiston tietokanta 1901–1999 Suomen Äänitearkisto. Viitattu 19.12.2008.
  12. ↑ Omkring diktar'n från Luossa – Dick Granroth tolkar Dan Andersson fono.fi -äänitetietokanta. Yleisradio. Viitattu 15.12.2008.
  13. ↑ Från färdvägar vida fono.fi -äänitetietokanta. Yleisradio. Viitattu 19.12.2008.
  14. ↑ Kailas, Uuno: Uni ja kuolema. Porvoo: WSOY, 1931.
  15. ↑ 15,0 15,1 Andersson, Dan: Miilunvartijan lauluja ja muita runoja. toimittanut ja elämäkerrallisella johdannolla varustanut Otto Varhia. Porvoo: WSOY, 1948.
  16. ↑ Helminen, Kaija: Dan Anderssonin Spelman ja kolme suomennosta. TAIte, 2001, nro 2, s. 24–27.
  17. ↑ Lehtinen, Jyrki: Dan Andersson -käännöksistä. TAIte, 2001, nro 3, s. 26–27.
  18. ↑ Andersson, Dan: Kevään tuntu ("Vårkänning"). Teoksessa: Tynni, Aale (toimittanut ja suomentanut): Tuhat laulujen vuotta. Valikoima länsimaista lyriikkaa. Porvoo: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06216-2.
  19. ↑ Andersson, Dan: Minulla on rohkeutta ("Jag har mod..."), Nuori isä puhuu ("En ung fader talar"), Hanhet muuttavat ("Gässen Flytta"), Tie ("En väg..."), s. 27, 42, 122–123. Teoksessa: Nieminen, Pertti: Kuu kultainen terälehti. Runosuomennoksia. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-23007-6.
  20. ↑ Tuomela Leena: Vaihteeksi länsimaistakin runoutta. Ilkka, 30.11.2008. Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Ågren, Gösta: Kärlek som i allting bor : Dan Anderssons liv och diktning 1916–1920. Stockholm: Zindermans, 1971.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Dan_Andersson
Henkilökohtaiset työkalut