Kestikievari
Wikipedia
Kestikievari oli maaseudulla talo, jossa hevosilla matkustavat saattoivat yöpyä. Suomessa niitä oli 1950-luvulle asti. Hetan Majatalo Enontekiöllä sai heti sotien jälkeen Suomen viimeiset kestikievarioikeudet ja ne olivat voimassa vuoteen 1955 saakka.
Kestikievareita tuli olla tienvarsilla kahden peninkulman (noin 20 km) välein ja ne muodostivat verkoston. Ensimmäiset kestikievarit perustettiin Suomeen noin 1600-luvun puolivälissä. Ensimmäisiä kestikievareita ylläpitivät pappilat, myöhemmin niistä vastasivat vauraat talonpojat, jotka saattoivat toimia myös nimismiehinä. Kestikievarin isäntä oli vapautettu sotaväkipalveluksesta. Kestikievareissa pidettiin jatkuvaa tulta hellassa, jotta nälkäisille kievariin saapuneille matkustajille saataisiin mahdollisimman nopeasti syötävää. Kestikievareissa oli tarjolla alkoholijuomia ja niitä valmistettiin myös itse (kotipoltto).
Talvisin kestikievarien käyttämät tiet merkittiin havuilla.
Kestikievareita vastaavat nykyaikana lähinnä huoltoasemien kahviot ja motellit sekä väistymässä olevat matkustajakodit.
Suomen ainoa kestikievarimuseo on Kallenautio Juupajoella Pirkanmaalla.
[muokkaa] Kestikievarin rakennus
Kestikievarin kyyditysten taksataulukkojen tuli olla näkyvillä kestikievarin seinällä. Kestikievareissa piti olla päiväkirjat, johon vieraileva matkustaja pystyi kirjaamaan kestikievarin puutteita. Kestikievarirakennus suositeltiin maalattavaksi punaisella värillä. Kestikievarissa tuli olla tallirakennus matkustajien hevosia varten. Kyyditys varahevosilla oli kalliimpaa kuin ajoon varatuilla hevosilla.
[muokkaa] Hollimiehet
Hollimiehet olivat ajureita, joiden tuli olla heti valmiita lähtemään kyyditsemään vieraita uuteen paikkaan eli antamaan hollikyytiä. Hollimiesten vaihtovuorot olivat kaksi kertaa viikossa. Jos kestikievarin kaikki hollimiehet olivat ajossa, kestikievarin isännän tuli kuljettaa vieraat heidän haluamaansa paikkaan (seuraavaan kestikievariin).
