Talli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo hevossuojasta. Sanan talli muista merkityksistä katso Talli (täsmennyssivu).
Tallirakennus ulkoapäin
Sisäkuvaa pihattotallista

Talli on hevosten pitoon tarkoitettu rakennus. Hevosten lisäksi nykyaikaisessa tallissa saatetaan pitää muitakin kotieläimiä, esimerkiksi vuohia, lampaita tai kaneja. Hyvin tavallista on pitää yhtä tai useampaa kissaa torjumassa hiiriä ja rottia, jotka tulevat talliin hyvien olosuhteiden, kuten ruuan ja pesäkolojen perässä.

Suomalainen talli on perinteisesti sisätalli, jossa karsinat tai pilttuut sijaitsevat kokonaan sisätiloissa käytävien varrella. Ulkotallissa karsinoihin pääsee suoraan ulkoa ja/tai hevosilla on ovestaan näkymä ulos tallinpihalle. Hevoset viihtyvät ulkotallissa yleensä sisätallia paremmin, eikä Suomen ilmasto sinänsä ole mikään este tällaiselle tallille. Talli voi olla myös pihattotyyppinen, jolloin yksittäisillä hevosilla ei ole omia karsinoita vaan hevoset saavat vapaasti liikkua piha-alueen ja sisätilojen välillä. Tällaisessa hevospihatossa hevosten käyttämät sisätilat ovat laajat ja avoimet ja ne pehmustetaan karsinoiden tapaan esimerkiksi sahanpurulla, turpeella tai hiekalla. Uusien tallirakennusten lisäksi Suomessa on myös paljon vanhoihin navettoihin remontoituja talleja, jotka usein ovat matalakattoisia ja ahtaita.

Tallin rakentamisessa tulee ottaa huomioon Maa- ja metsätalousministeriön antamat hevosten pidolle asetetut eläinsuojeluvaatimukset[1], joissa määritellään muun muassa karsinoiden vähimmäiskoko, talli-ilman laatuvaatimukset sekä tallin ovien ja käytävien leveydet. Hevosen kannalta tärkeimpiä tallin ominaisuuksia ovat hyvä ilmanvaihto, riittävä tila (varsinkin karsinoiden koko) ja mahdollisuus kontakteihin muiden hevosten kanssa (vähintään näköyhteys). Kovinkaan lämmintä tallissa ei hevosten hyvinvoinnin kannalta tarvitse olla.

Tallin osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talleissa on monenlaisia erillisiä tiloja:

  • Karsina ("boksi") tai pilttuu: kunkin hevosen asuinpaikka. Karsina on suljettu tila, jossa hevonen saa olla vapaana, kun taas pilttuu on yhdeltä sivulta avoin ja hevonen on kytkettynä riimusta. Nykyisin suositellaan karsinoita.
  • Satulahuone tai valjashuone: hevosten varusteiden kuten satuloiden, suitsien ja valjaiden säilytyspaikka.
  • Rehuvarasto: hevosten rehujen kuten kauran ja erilaisten lisärehujen säilytyspaikka.
  • Vesikarsina (-boksi): hevosten pesu- ja hoitopaikka. Vesikarsinan lattiana saattaa olla matala allas, jolloin hevosen kavioita ja ehkä jalkojakin voi hoitaa upottamalla ne veteen.
  • Heinävintti tai -varasto: heinän säilytyspaikka.
  • Kengityspaikka: erityisesti hevosen kengittämiseen ja kavionhoitoon tarkoitettu tila, joka yleensä sopii muunkinlaiseen hevosenhoitoon. Sijaitsee Suomessa tavallisesti normaalilla tallin käytävällä.
  • Loimien kuivatus- ja pesuhuone (loimihuone): tila, jossa hevosten loimet kuivatetaan ja voidaan mahdollisesti myös pestä ja säilyttää. Loimihuoneessa on tavallisesti pesuallas, jossa voi myös pestä esimerkiksi hevosten jalkasuojat. Loimet vaativat jo kokonsa vuoksi erityisen pesukoneen sekä runsaasti tilaa kunnollista kuivatusta varten.
  • Sosiaalitilat: esimerkiksi keittiö, tallitupa, wc.

Tallin yhteydessä tai läheisyydessä yleensä sijaitsevia rakennuksia ja alueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ratsastuskenttä: ratsastukseen tarkoitettu hiekkapohjainen, yleensä aidattu alue. Tavallisesti suorakaiteen tai neliön muotoinen.
  • Maneesi: ratsastukseen tarkoitettu halli, jota käytetään ulkokentän sijaan erityisesti kylminä vuodenaikoina sekä sateella. Maneesi voi olla lämmittämätön (ns. kylmämaneesi) tai lämmitetty. (Suomenkin oloissa maneesit ovat yleensä lämmittämättömiä, sillä paksussa talvikarvassa olevat hevoset hikoilevat lämmitetyssä maneesissa rajusti.)
  • Lantala: hevosten lannan varastointipaikka.
  • Kuivikevarasto: hevosen karsinan kuivikkeiden (sahanpurut, turve) varastointipaikka.
  • Valjastuskatos: ravihevosten valjastuspaikka.
  • Tarha: melko pieni aidattu alue hevosen itsenäistä ulkoilua varten. Tarhassa ei välttämättä kasva ruohoa. Aita voi olla puusta tai metallista valmistettu, usein käytetään sähkölankaa.
  • Laidun: suuri aidattu alue, jolta hevonen laiduntamiskauden aikana saa suuren osan ravinnostaan ruohona.

Erilaisia talleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ratsastuskoulu: järjestää opetusta monentasoisille ratsastajille ratsastuksessa ja hevosenhoidossa.
  • Ravitalli: valmentaa ja mahdollisesti kasvattaa ravureita.
  • Yksityistalli: joko yksityisten ihmisten hevosille karsinoita ja erilaisia tiloja vuokraava (ja mahdollisesti hoitoakin järjestävä) talli tai "kotitalli", jossa tallin omistaja pitää vain omia yksityiskäytössä olevia hevosiaan.
  • Kilpatalli: yksityistalli, jossa keskitytään valmentautumaan ratsastuskilpailuihin.
  • Varsapihatto: pihattotalli, jossa emästään vieroitetut varsat oppivat hevosenelämää laumassa.
  • Myyntitalli: ostaa, myy ja maahantuo hevosia.
  • Siitostalli/siittola/oriasema: pääasiassa siitoskäyttöön tarkoitettujen oriiden talli, joka saattaa myös pitää tammoja ja kasvattaa varsoja. Etenkin oriasemat hoitavat myös siitostoimintaa (astutuksia ja sperman keruuta).

Monet tallit yhdistävät eri toimintoja, ja esimerkiksi ratsastuskoulun ja yksityistallin yhdistelmä on hyvin yleinen.

Hevostalli ennen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarin talli Paltaniemen kuvakirkon vieressä.

Hevonen oli tärkeä kotieläin ennen aikaan, kun ei ollut vielä traktoria ja muita koneita. Hevonen pysyi pientiloilla tärkeänä voimanlähteenä jopa 1960-70-luvulle saakka. Hevosesta pidettiin hyvää huolta. Viimeisinä aikoina hevosella oli oma tila, eli hevostalli, yleensä navettarakennuksen yhteydessä. Aikaisemmin hevostalli oli yleensä erillinen kaksikerroksinen rakennus, jonka yläkerrassa eli tallin parvella pidettiin heiniä. Karjalassa ei vanhimpina aikoina hevosille ollut tallia, vaan niitä pidettiin usein navetan (läävän) katoksessa (l.kujassa l. tanhuassa). Tallissa oli oma ovi ja pieni ikkuna.

Hevonen oli tallissa parressa eli pilttuussa päitsillä (suitsilla, päihtimillä) eli riimulla kiinnitettynä. Vanhimpaan aikaan tallissa oli maalattia, mutta betonipohjan yleistyttyä betonin päälle rakennettiin yleensä puulattia, jonka päällä hevonen seisoi ja makasi. Paljas betoni olisi murentunut hevosen suuren painon ja rautakenkien alla. Puulattialle levitettiin oljet tai pahnaa kuivikkeiksi. Hevosen edessä oli seimi, johon laitettiin rehut, eli heinät ja "appeet", joissa oli viljaa ja muuta lisuketta. Hevostallissa oli varsalle karsina.

Jos talossa oli useampia hevosia, tarvittiin isompi talli, jossa oli jokaiselle hevoselle oma pilttuunsa, nyttemmin karsinansa. Jos hevosella ei ollut varsaa, se joutui olemaan yksin tallissa ja ihmisen tullessa talliin se hirnahteli tuttavallisesti, koska hevonen pitää ihmisistä. Tallissa ei ollut lämmitystä vaan se lämpeni hevosen lämmöstä. Kun hevonen tuotiin kovan työpäivän jälkeen talvella märkänä talliin, isäntä kuivasi sitä ja harjasi. Illalla viime töikseen isäntä kävi yleensä "illastamassa" hevosen, eli loi lannan lisäsi kuivikkeet, laittoi heiniä eteen ja juotti hevosen. Mahdollisesti oli napannut leivänpalankin huoneesta ja antoi sen lähtiessään tallista hevoselle. Märät länget yleensä kuivattiin pirtissä.

Kirkkojen luona Suomessa ja Ruotsissa oli ennen joillakin paikkakunnilla kirkossakävijöille omat kirkkotallinsa kullekin talolle. Siellä missä näitä on säilynyt, ne ovat arvokkaita rakennusperinteen muistomerkkejä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]