Tuohi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuohta elävän koivun rungossa.

Tuohi on koivun ulointa, valkoista kuorta, joka on monipuolinen raaka-aine.

Hankinta ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuohikirje 292 on vanhin tunnettu itämerensuomalaisilla kielillä kirjoitettu teksti
Tuohta lahoavassa koivussa.

Tuohen hankinta on periaatteessa yksinkertaista, se irrotetaan koivun rungosta levymäisinä suikaleina. Koivu ei kuitenkaan toivu kovin hyvin tuohen ottamisesta. Pienikin vaurio tuohessa voi myös aiheuttaa suuren alueen tuohikuoren kuoleman. Tuohenalainen kasvukerros yleensä kuolee ja koivu kasvattaa uuden tuohikerroksen sen alle. Joskus tämäkään ei onnistu ja puunrungosta paljastuu kuollut puuaines, joka peittyy vasta uuden kuoren kasvaessa reunoilta vuosien kuluessa. Lahopuussa tuohi jää kestävänä materiaalina jäljelle, kun muu puuaines on jo lähes hävinnyt. Parhaiten tuohi irtoaa kasvavasta puusta keväällä touko–kesäkuussa. Tuohta saa sekä paksuna että paperinohuena. Sen yksi tärkeä ominaisuus on, että se rullautuu kuivuessaan. Tuohi myös palaa hyvin ja palava tuohi rullautuu erityisen nopeasti. Eri koivulajit tuottavat erilaatuista tuohta, Venäjän kaukoidässä kasvavan paperikoivun tuohi on yksi suosituimmista. Koivun tuohen valkoinen väri johtuu betuliinista eli koivuhartsista. Betuliinillä (C30H50O2, CAS-numero 473-98-3) on voimakas aseptinen, bakteereja tappava vaikutus, jonka vuoksi se on ollut mielenkiinnon kohteena lääke-, kosmetiikka- ja kemianteollisuudessa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaatteet ja varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuohisia kalaverkon painoja.

Tuohta on käytetty vaatteisiin ja varusteisiin kankaan tai nahan tavoin. Siitä on tehty esimerkiksi virsuja, tuohikontteja, juomakippoja (lippi) ja muinoin jopa veneen purjeita. Pohjois-Amerikan intiaanit tekivät tuohesta kanootteja. Tuohinen sormus on tunnettu pitkään muustakin kuin Tauno Palon laulamasta iskelmästä. Tuohta on muinoin käytetty paperin tapaan, eli sille on kirjoitettu henkilökohtaisia viestejä ja virallisia asiakirjojakin. Erityiskäsittelyllä on pyritty estämään tuohen rullautumista, mutta toisinaan viestien on annettu tarkoituksella rullautua. (Katso: Novgorodin tuohikirjeet.) Tuohta on käytetty valon tuottamiseen ja sytykkeenä. Soihtuja tuohesta on tehty siten, että tuohirulla on kääritty kepin ympärille. Myös suora tuohi on voitu kääriä keppiin polttamalla sitä, jolloin se on kääriytynyt rullalle. Soihduissa on usein ollut muutakin palavaa. Sotaväessä palavan tuohen nokisella savulla mustattiin kiiltäviksi kuluneet kiväärin tähtäimet. Pienistä tuohirullista on valmistettu kalaverkkojen alapaulan painot laittamalla kiviä käärittyjen tuohenpalojen sisään. Tuohta on käytetty myös jo kivikaudesta saakka korien ja joidenkin vaatekappaleiden valmistukseen sekä tulen tekoon.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuohi on ollut ennen hyvin tärkeä rakennusmateriaali. Vielä 1800–luvulla Suomessa vallitseva katemateriaali oli malkakatto, jossa riukujen alle ladotut tuohikerrokset toimivat kosteuden eristäjänä. Malkakatot olivat pitkäikäisiä, katto saattoi kestää useita kymmeniä vuosia ilman huoltoa. Samalla tavalla tuohta on käytetty eristämään kosteutta perustusten ja hirsirungon välissä sekä rakennusten tuulensuojakerroksena. Ala- ja välipohjissa tuohi esti lämmöneristeiden, kuten sahanpurun, sammaleiden tai turpeen varisemisen.

Punonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parhainta tuohta punontaan on tuoreehko melko ohut ja taipuisa tuohi. Tuohen pinnan tulisi myös olla tasainen. Tuohi leikataan tasalevyiseksi nauhaksi kuidun suuntaisesti. Punonnaiset voidaan jakaa suora- ja vinoruutuisiin töihin. Vinoruutuisessa työssä esineen sivut muodostuvat kokonaan pohjan nauhoista ja kaikki nauhat ovat yhtä leveitä. Vinoruutuisessa työssä reuna voi olla tasainen tai pykäreunainen. Suoraruutuisessa työssä sivujen punomiseen tarvitaan ylimääräiset nauhat, jotka punotaan vaakasuunnassa pohjasta ylös taitettuihin nauhoihin.[1]

Uskomuksia tuohesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuohirulla on ilmeisesti ollut eräs uskomusolento paran hahmoista. Tuohirulla vierii maassa muka tuulen tuomana, avautuu kahmien rikkauksia tai satoa sisäänsä, sulkeutuu jälleen ja vie saaliin edustamalleen talolle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuohi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ljungberg, G.Hall, L. G.& Ljungberg, I.: Harrasteena tuohityöt. Kustannus- Mäkelä Oy, 2003.