Åsta Holth
| Åsta Holth Vestlien | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. helmikuuta 1904 Grue, Norja |
| Kuollut | 16. maaliskuuta 1999 Kongsvinger, Norja |
| Kansalaisuus | norjalainen |
| Ammatti | kotiapulainen, opettaja, kahvilanpitäjä, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Åsta Paavolainen |
| Äidinkieli | uusnorja |
| Tuotannon kieli | uusnorja |
| Aiheet | metsäsuomalaiset |
| Esikoisteos | I luråsen (näytelmä, 1929) |
| Palkinnot | |
|
Språklig samlings litteraturpris 1963 |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Åsta Holth Vestlien (13. helmikuuta 1904 Grue – 16. maaliskuuta 1999 Kongsvinger) oli norjalainen, metsäsuomalaista sukujuurta oleva kirjailija, jonka pääteokset kuvaavat metsäsuomalaisten historiaa ja elämää 1600-luvulta lähtien.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaista sukujuurta oleva Åsta Holth syntyi suutari Aksel Holthin (1853–1930) ja ompelija Olea Skaslienin (1870–1953) perheeseen Svullryan kylässä Gruessa Hedmarkissa eräänä sen nuorimmista lapsista.[1] Isä kutsui Revholt-nimistä kotitilaa, josta Holth-nimikin on peräisin, ironisesti "Klondykeksi". Vaikka oikeaa kultaa ei suomalaismetsissä koskaan nähty, Holthin lapsuus oli perinteitä ja kansantarinoita täynnä, joista hän tuli ammentamaan kirjailijanuransa.[2]
Hän lähti kotiapulaiseksi jo 14-vuotiaana. Kotiapulaisen työ oli tuohon aikaan mielivaltaisiin työaikoihin sidottua, huonosti palkattua ja isäntäväki saattoi suhtautua hyvinkin alentavasti palkkalaisiinsa. Holth kirjoitti näytelmän kokemuksiinsa pohjautuen, lainaten repliikkejä omiin kokemuksiinsa pohjautuen. Näytelmä kuitenkin torjuttiin liioittelevana. Ajan myötä Holthille avautui mahdollisuuksia käydä koulua, kuten puutarhakoulua, piirustuskurssia ja muun muassa Nordisk Folkehøgskulen kurssi Genevessä.[1]
Hän avioitui 1951 metsätyömies Per Vestlienin kanssa.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Holth oli kirjailijana hyvin tietoinen sukujuuristaan ja hänen tuotannostaan juuri rikkaasta metsäsuomalaisperinteestä kertova osa on tavoittanut eniten lukijoita.[1]
Holthin uran alku amatööriteatterin näytelmäkirjailijana ei ole kovin tunnettu, mutta hän kirjoitti useita näytelmiä, joista ensimmäinen valmistui 1929. Holth kykeni ansaitsemaan puoliammattimaisesti kirjoittamisella vuodesta 1935, erityisesti novelleilla, joita julkaistiin eri viikkolehdissä. Arbeidermagasinet julkaisi monia Holthin novelleja, joita hän kirjoitti myös vanhalla suomalaisperäisellä sukunimellään Paavolainen. Novellikokoelma Gamle Bygdevegen julkaistiin 1944. Metsäsuomalaisia runoja sisältänyt runokokoelma Porkkalafela julkaistiin 1946.[1]
Sodan jälkeen Holth muutti Suomalaismetsiin pysyvästi. Hän työskenteli sijaisopettajana, piti kahvilaa ja kirjoitti. Hänen kirjallinen läpimurtonsa oli romaani Kornet og freden vuonna 1955. Romaani perustuu Holthin omaan sukututkimukseen hänen isänpuoleisen esi-isänsä Pål (Paavo) Tyyskiäisen ja Kerttu Mullikkan jälkeläisistä. Kirjasarja täydentyi kahden seuraavan osan, Steinen blømer ja Kapellet, myötä trilogiaksi, joka kuvaa metsäsuomalaisten elinoloja ja heidän kokemaansa sortoa 1600-luvulta lähtien. Kornet og freden on käännetty myös tanskaksi ja eestiksi.[1]
Holth kirjoitti trilogian myös äidinpuoleisen sukunsa vaiheista teoksissa Gullsmeden, Presten ja Johannes. Holthin henkilöhahmoja kuvataan lämpimästi, erityisesti vahvoja naishahmoja ja heidän rakkauttaan maahan ja eläimiin. Mieskuvat eivät aina ole yhtä imartelevia.[1]
Naisasia oli eräs Holthin kirjoitusten perusteemoja. Romaanissa Den blå hesten Holth kuvaa naista, jolle ei riitä miehen myötä saavutettu talo ja asema, vaan joka haluaa käyttää ominaisuuksiaan myös kodin ulkopuolella. Vaikka Holthia pidetään realistina, hän oli myös kiinnostunut mystiikasta.[1]
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja loppuelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Holthille tärkeää oli suomalaisperäisen perinteen ja kulttuurin vaaliminen Suomalaismetsissä. Hän oli kunnanvaltuutettu Norjan kommunistisen puolueen edustajana vuodet 1948–1963 sekä paikallismuseo Finnetunetin johtokunnan jäsen. Holth testamenttasi oman talonsa museolle. Hän piirsi Suomalaismetsien kansallispuvut sekä miehille että naisille ja teki aloitteen kulttuurifestivaali Finnskogdaganen perustamiseksi. Festivaali on järjestetty Svullryassa vuodesta 1970. Festivaalin aikana Suomalaismetsät julistetaan "itsenäiseksi tasavallaksi" vuosittain kolmen päivän ajaksi ja Holth oli itseoikeutettu tasavallan presidentti koko elinaikansa.[1]
Holth osti takaisin synnyinkotinsa Revholtin "Klondyken" vuonna 1977, johon hänen oman muistelmateoksensa mukaan "ympyrä sulkeutui".[2] Holth kuoli 95-vuotiaana ja hänet on haudattu Gruen kuntaan metsäsuomalaisten kirkon viereen Svullryassa.[1]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Holth nautti taiteilijastipendejä vuosikaudet sekä sai lukuisia palkintoja kirjallisuudestaan sekä kulttuurityönsa johdosta.[1]
- Språklig samlings litteraturpris 1963
- Doublougprisen 1977[3]
- Kongens fortjenestemedalje i gull 1982[4]
- Norjalais-suomalainen kulttuuripalkinto 1992[3]
- Suomen Leijonan I luokan ritari 1994
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- I Luråsen. Kolmiosainen näytelmä, 1929
- Gurigjenta. Ingenting i tri vendingar, 1931
- Byjåla. Spel i tri vendingar, 1934
- Vegen fram. Spel i 3 akter, 1935
- Gamle bygdevegen. Finnskog-fortellinger, novellikokoelma 1944
- Porkkalafela, runokokoelma, 1946
- Kornet og freden, 1955
- Fem år på Nuttila, lastenkirja, 1957 (muokattu näytelmäksi koulutelevisioon 1977)
- Gullsmeden, 1958
- Steinen blømer, 1963
- Kapellet, 1967
- Presten, 1971
- Johannes, 1975
- Piga, muistelmat, 1979
- Ei minnebok, runokokoelma, 1982
- Nådens år, novellikokoelma, 1982
- Fattigmanns kokebok. Årbok frå ein liten gard, 1984 (venäjäksi: Povarennaja kniga bedjnaka. Malozemelnogo khutora letopis, 1991)
- Volva, 1987
- Den blå hesten, 1990
- Røgden sjø, kantaatti (säv. Ragnar Söderlind), 1998[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Randi Brenden: Åsta Holth – utdypning (NBL-artikkel) Store norske leksikon. Viitattu 8.11.2009. (norjaksi)
- ↑ a b Presidenten og hennes republikk LitteraTurer. Hedmark fylkesbibliotek. Viitattu 8.11.2009. (norjaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Holth Åsta Forfatterindeks. Aftenposten. Viitattu 8.11.2009. (norjaksi)
- ↑ Gerd Grønvold Saue: Piga (kirja-arvostelu) Stavanger Aftenblad. Viitattu 8.11.2009. (norjaksi)
| ||||||||||||||
