Vimpeli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vimpeli
Vimpeli.vaakuna.svg Vimpeli.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Vimpelin kirkko
Vimpelin kirkko
www.vimpeli.fi
Sijainti 63°09′40″N, 023°49′20″EKoordinaatit: 63°09′40″N, 023°49′20″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Järviseudun seutukunta
Perustettu 1866
Kokonaispinta-ala 328,79 km²
261:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 287,33 km²
– sisävesi 41,46 km²
Väkiluku 3 156
233:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 10,98 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 16,8 %
– 15–64-v. 60,1 %
– yli 64-v. 23,1 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 99,2 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 0,7 %
Kunnallisvero 21,00 %
20:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Juhani Laasanen
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kesk.
 • PS
 • muut
 • Vas.
 • KD

8
5
5
2
1
Vimpelin keskustaa.

Vimpeli (aik. ruots. Vindala) on Suomen kunta Etelä-Pohjanmaan maakunnassa Lappajärven itärannoilla. Kunnassa asuu 3 156 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 328,79 km2, josta 41,46 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 10,98 asukasta/km2. Vimpelin naapurikunnat ovat Alajärvi, Lappajärvi, Perho ja Veteli.

Vimpelin kunta on perustettu 2. tammikuuta 1866, jolloin Vimpeli irtautui Lappajärven emäseurakunnasta kappeliseurakunnaksi. Suomen kunnista Vimpeli on 28. vanhin.

Reserviupseerikoulun edeltäjä, Vimpelin sotakoulu (Vimpelin koulu), toimi Pokelan kylässä vuosina 1917–1918. Vimpeli tunnetaan myös suksipitäjänä, ja melkoinen osa talvisodan aikana käytetyistä suksista oli valmistettu Vimpelissä.

Vimpeli tunnetaan Vimpelin Vedon ansiosta nykyisin erityisesti pesäpallopaikkakuntana. Vuonna 2010 Vimpelin Veto voitti Suomen-mestaruuden Superpesis-sarjassa yli 40 vuoden tauon jälkeen. Talvilajeissa Vimpeli tuli tunnetuksi hiihdosta Vimpelin Hiihdot -tapahtuman ansiosta, jota järjesti aikoinaan Vimpelin Vedon hiihtojaosto. Nykyisin hiihtoharrastusta vetää Vimpelin Hiihtoseura (ViHs), jonka ansioista Vimpeliin on rakennettu hyvät hiihtomahdollisuudet.

Vimpelin elinkeinorakenne on hyvin teollisuuspainotteinen. Kunnassa sijaitsee muun muassa Rautaruukin tehdas, jossa valmistetaan Rannilan kattopeltiä. Rautaruukin lisäksi teollisuusyrityksiä ovat Järviseudun Peruna Oy, Nordkalk Oy, Lindab Oy, Eurosteri Oy, Rumtec Oy, Tikli-Group Oy ja Plastec. Vuonna 2003 jalostuksesta elantonsa sai 35 % (koko maa 25 %), palveluista 53 % (koko maa 69 %) ja maa- ja metsätaloudesta 10 % (koko maa 4 %) työvoimasta. Loput kuuluivat luokkaan "muu".

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vimpelin varhaisimmasta asutuksesta tiedetään hyvin vähän. Seutu oli vielä keskiajalla eräaluetta, jossa kävivät sekä pietarsaarelaiset että lapualaiset erämiehet. Ensimmäiset vakituiset asukkaat olivat Ähtävänjokea pitkin tulleet ruotsalaiset, jotka asettuivat Lappajärven itärannalle 1500-luvun alussa. Vielä saman vuosisadan aikana seudulle tuli myös hämäläisiä ja savolaisia. Ruotsalaisasutus pysyi hallitsevana vielä 1700-luvulle saakka. Vuonna 1750 asukkaita oli n. 170. Vimpelin seutu kuului Pietarsaaren seurakuntaan ja siirtyi 1637 osaksi Lappajärven kappeliseurakuntaa. Vuonna 1806 Vimpelistä tuli Lappajärven saarnahuonekunta ja oma kirkko rakennettiin jo seuraavana vuonna. Vimpelin kappeliseurakunta perustettiin 1812 ja itsenäiseksi seurakunnaksi Vimpeli muodostui 1867. [6]

1800-luku oli Vimpelissä voimakasta edistyksen kautta. Vimpeliläisen Erkki Jäykän (Lillstrang) kehittämä ”Vimpelin aura”, suomaiden kuivatus sekä viljelysmaiden kalkitus toivat hyvinvoinnin lisäksi Vimpelille maatalouden mallipitäjän maineen. Pitäjään perustettiin 1858 Jäykän ystävän Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen lahjoituksen turvin yksi Pohjanmaan ensimmäisistä kirjastoista ja 1868 avasi ovensa Järviseudun ensimmäinen kansakoulu. Vuonna 1880 Vimpelissä oli asukkaita 2236. [6]
1900-luvun alussa Vimpeli teollistui nopeasti. Kuntaan perustettiin mm. tervatehdas, kalkinpoltto yleistyi ja suksiteollisuus sai alkunsa. 1930-luvulla Vimpelissä tuotettiin noin puolet Suomen suksista. Joulukuussa 1917 tammikuuhun 1918 kunnassa toimi Vimpelin sotakoulu, kurssi, jolla koulutettiin joukkueen- ja ryhmänjohtajia suojeluskunnille. Vuonna 1943 Vimpelin perustettiin alueen ensimmäinen oppikoulu. Vimpelin väkiluku pysyi 1900-luvulla varsin vakaasti 4000 asukkaan tuntumassa. Hetkellinen muuttotappiokausi 1970-luvulla pudotti asukasluvun lähelle 3500, mutta vuosikymmenen lopulla väkiluku alkoi jälleen kasvaa. 1990-luvulla kunnan asukasmäärä lähti laskuun ja 2011 mennessä kunnan asukasluku oli 3233. [6]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Vimpelin väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 679
1985
  
3 834
1990
  
3 834
1995
  
3 761
2000
  
3 553
2005
  
3 414
2010
  
3 255
Lähde: Tilastokeskus.[7]

Luonto ja maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappajärven itärannalla sijaitsevan Vimpelin maisemia hallitsevat loivapiirteiset kalliokumpareet ja laajat suot. [6]

Vimpelin kallioperä on kivilajikoostumukseltaan vaihteleva. Länsi- ja keskiosissa on pääasiassa gneissiä, pohjoisosassa graniittia ja pegmatiittia ja kaakkoisosassa graniittia. Etelässä on kalkkikivialue, joka ulottuu Alajärven puolelle. Kalliopaljastumia on pääasiassa korkeimpien kohoumien lakiosissa. Yleisin maalaji on moreeni, joka muodostaa paikoin matalia harjanteita. Myös turvetta on varsin paljon, mutta harjuaineksia ja savea on sen sijaan vähän. Hieta- ja hiesumaita on etenkin Lappajärven rannalla ja Savonjoen alajuoksulla. Pinnanmuodoiltaan Vimpeli on pääasiassa loivasti kumpuilevaa kankaremaata. Vimpelin maasto kohoa lännestä itään. Lappajärvi on 69 m korkeudella, mutta Mustanen kunnan itärajan tuntumassa Perhon puolella on jo 173m korkeudella. Kunnan korkein kohouma on Lakeaharju Lappajärven kaakkoispuolella. Vimpelin maa-alasta yli puolet on suota. Laajimmat suot ovat Sääksneva ja Isoneva. [6]
Lappajärven itäosan lisäksi kunnan järviä ovat Sääksjärvi, Patanan tekojärven eteläosa, Pikku Kontojärvi, Iso Kontojärvi ja Kakkurinjärvi. Huomattavimmat joet ovat Porasenjoki, Savonjoki, Poikkijoki ja Paaluoma. [6]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallapuro, Huopana, Kirkonkylä, Koskela, Lakaniemi, Pokela, Pyhälahti, Rantakylä, Sääksjärvi, Viitaniemi, Vinni.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vimpelin Saarikenttä

Vimpelissä sijaitsevat pesäpallomuseo, suksitehdasmuseo, Pyöreä kirkko ja Savonjoen saaressa pesäpallostadion Saarikenttä. Keskustan puistossa on Kari Ovaskan suunnittelema Pesäpalloilija-patsas ja Vimpelin sotakoulun muistomerkki. Lakeaharjulla on hiihtokeskus, josta näkymät Lappajärvelle. Lakeaharjulla aloitti toiminnan Ilmatieteen laitoksen uusi säätutka lokakuussa 2005.

Kuuluisia vimpeliläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vimpelin Väinämöinen, Eeli Kivinen (1900–1990) oli kanteleensoittaja, näyttelijä sekä kansanlaulujen esittäjä ja säveltäjä. Vimpeli-seura on vuonna 2000 julkaissut mestaripelimanni Eeli Kivisen satavuotissyntymäpäivän kunniaksi cd-levyn "Vimpelin Väinämöinen". Eeli Kivinen esiintyi elokuvassa "Etelä-Pohjanmaan soitto- ja laulujuhlat Lapualla" (v. 1945), yhdessä soittajaystävänsä Viljami Kalliokosken kanssa. Santeri Mäkelä oli kansanedustaja ja kirjailija Vimpelin Sääksjärveltä. 1920-luvun alusta lähtien hän asui Neuvostoliitossa. Reijo Hongisto perussuomalaisista nousi vuoden 2011 vaaleissa eduskuntaan.

Urheiluseurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Yle: Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu 27.10.2012. Yleisradio. Viitattu 1.5.2009.
  6. a b c d e f Ari Öysti: Finlandia, Otavan Maammekirja 7, s. 134-135. Keuruu: Kustannusosakeyhtiön Otavan painolaitokset, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
  7. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]