Suksi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carving-tyyppinen laskettelusuksi
Kilpahiihtäjät nousemassa mäkeä murtomaasuksilla maailmancupin kilpailussa vuonna 2006 Otepäässä.
Pari 240 cm mittaisia metsäsuksia.

Sukset ovat yleensä monoilla jalkaan sidottavia lumessa kulkemista helpottavia apuvälineitä. Yleensä suksia käytetään pareittain hiihtoon, lasketteluun ja mäkihyppyyn.

Pohjois-Amerikassa on käytetty lumikenkiä, jotka olivat käytössä intiaaneilla eurooppalaisten tullessa sinne. Lumikenkiä käytettiin muinoin Itä-Siperiassa, josta ne luultavasti levisivät Amerikkaan. Suksissa on luisto-ominaisuus, jonka vuoksi matkanteko niillä on lumikenkiä nopeampaa, mutta lumikenkien etu on painon tasaisempi jakautuminen paksussa pehmeässä hangessa. Umpihangessa hiihtäminen onnistuu ns. eräsuksilla, joita myös metsäsuksiksi kutsutaan. Suksien ja lumikenkien muinaiset leviämisalueet rajautuvatkin Siperiassa puuterilumen reunalle. Idässä ei voi hiihtää, sillä kuiva lumi ei liu’uta hiihtäjäänsä ja hanget upottavat. Lännessä lumi kantaa hiihtäjänsä samalla kun suksi luistaa.

Hiihto on ollut pitkään myös urheilulaji, sillä ensimmäiset yleiset hiihtokilpailut järjestettiin Tyrnävällä 23. maaliskuuta 1879. Tasapituisilla ns. nykysuksilla hiihdettin 1800-luvun lopulla kilpaa jäillä luistelutyylillä. Hiihtokilpailut siirrettiin Tahko Pihkalan aloitteesta meren- ja järvenjäiltä maastoon norjalaisia mukaellen 1902...1920. Maastohiihtoon palasi kuitenkin 1980-luvulla ns. vapaa hiihto (luistelutyyli) eri tekniikoineen: Virtanen & Siitonen, perusluistelu (Doug Peterson & Bill Koch), Wassberg, Mogren. Luisteluhiihtosukset (Skate) ovat lyhyempiä, jossa ei ole ns. pitoaluetta, tai käytetä pitovoiteita.

Suksen valmistus ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykymittakaavassa pienimuotoinen teollinen valmistus kukoisti Suomessa 1890-luvulla. Puusuksia valmistavia suksipajoja oli silloin n. 200 kpl, kun 1970-luvulla niitä oli enää muutamia. Suurin suksien valmistaja 1980-luvulla oli Esko Järvinen Oy miljoonan parin vuosivolyymilla. Puusuksien pohjat tervattiin suksitervalla ja luistovoideltiin ”kynttilällä”, tai parafiinilla ja pitovoiteeksi kävi mäntytervapiki, tai hartsi (Johannes Schefferin jo vuonna 1673 antaman voiteluohjeen mukaan). Hiihtäessä piti varoa katkaisemasta puusuksen kärkeä.

Suksien puumateriaali on kehittynyt yksipuisesta liimapuusukseen, sälesukseen ja siitä puu-ilmakanavarunkoiseen, jota yhä käytetään halvimmissa suksimalleissa. 1970-luvun lasikuitukuorinen suksi sai ABS-muovikuoren. Nykyaikaisen suksen sisällä on ytimelle (kierto)jäykkyyttä antavia lasikuitu-/hiilikuituvahvisteita, sekä täyte, joka voi olla PU-vaahtoa, tai kalleimissa malleissa kevyttä komposiittihunajakennorakennetta, kuten hiilikuitua, tai Nomexia. Suksen komponentit ladotaan muottiin, laminoidaan kasaan epoksihartsilla paistamalla kuumaprässissä parikymmentä minuuttia vesitiiviksi paketiksi, poistetaan reunapurseet ja hiotaan pohja ja muodostetaan suksien jousto-ominaisuudet mittaamalla mahdollisimman identtisiä pareja. Erikoismateriaalien hintojen jatkuvasti laskiessa suksi kevenee ja ominaisuuden kehittyvät tuotekehityksen ansiosta ilman merkittävää tuotantokustannusten nousua. 10 vuotta sitten valmistettu kilpasuksi vastaakin tämänpäiväistä keskihintaista kuntohiihtäjän suksea.

Muovipohjaisten suksien pohjamateriaalina oli ensin helposti kuluva ja voitelua hylkivä pursotemuovi, jonka on nykyisin jo korvannut muutamien vamistajien halvimpia malleja lukuunottamatta epoksiliimautuva sintrattu polyeteeni (UHMWPE). Materiaali tunnetaan sen kehittäneen ja pääasiallisen sveitsiläisen valmistajan, CPS Austria Groupin (alunperin IMS Plastics) tuotenimellä P-tex. P-tex pohjamateriaalit jaotellaan molekyylipainon ja täyteaineiden mukaan eri keleille, tyypillisesti vesikelille (usein väritön) P-tex 4000, kun taas pakkaskelille P-Tex 2000 Electra. Pakkas- ja yleiskelin suksien pohjamateriaaliin on lisätty täyteaineeksi 5–15 % staattista sähköä poistavaa 20 um partikkelikoon hiiliainesta, sekä Grafiittia ja hiili-fluoridi-yhdisteitä luiston parantamiseksi. Hiiliaines tekee suksen pohjasta mustan, mutta heikentää hieman sen kulutuskestävyyttä. Gallium-yhdiste puolestaan lisää pohjan lämmönjohtavuutta, mutta sama imua vähentävä vaikutus saadaan transparentiin pohjamateriaaliin boori-nitridi-täyteaineistuksella. Ultramariini-väripigmenttiä käytetään myös täyteaineena hiiliaineettomissa grafiikkaa sisältävissä pohjamateriaaleissa parantamaan luistoa.

Suurin maastohiihtosuksien valmistaja on itävaltalainen Fischer, jonka perässä seuraavat Madshus, Atomic (& Salomon), Rossignol, Yoko ja Peltonen. Suksien valmistus työllistää relut 50 työntekijää myös Suomessa Peltosen ja KSF Sportin suksitehtailla. Useimmat suksivalmistajat teettävät tiukan hintakilpalun takia halvimmat suksiparinsa alihankijoilla, joskin muutamilla on omat tehtaansa lastensuksille ja edullisille puu-ilmakanavasuksille, kuten Fischerin tehdas Mukachevossa Ukrainassa ja Amer-konsernin Pamporovo Ski Bulgariassa. Rossginolin tehdas Barcelonassa Espanjassa valmistaa myös kalleimmat suksimallit. Suuria alihankintavalmistajia ovat mm. STC Venäjällä, Sporten Tšekissä ja Hasiky Sports Goods Kiinassa. Tuotekehitys ja laadukkaampien mallien, kuten Maailman Cup, kilpa- ja aktiivikuntoilijasuksien valmistus kuitenkin säilyy valmistajan omissa käsissä. Suomessa vuosittain myydystä keskimäärin noin 180 000 suksiparista noin puolet valmistetaan Venäjällä ja Kiinassa, vajaa viidesosa on Suomessa valmistettuja ja loput tulevat ulkomailta ulkomaisten suksivalmistajien tehtailta. Globaali markkina on reilut miljoona suksiparia vuodessa, kun maastohiihdon harrastajia arvellaan olevan yhteensä noin 16 miljoonaa.

FIS:n spesifikaatioiden mukaisen maastohiihtokilpasuksen pituuden tulee olla vähintään hiihtäjän pituus -10 cm, suksen leveyden vähintään 40 mm ja kärjen kaarevuuden vähintään 30 mm, mutta kannan käyryys ei saa ylittää 30 mm. Poikkileikkauksen korkeus tulee olla 20–35 mm, eikä suksi saa levetä sivuiltaan ylöspäin. Molempien suksien tulee olla identtisiä rakenteeltaan ja pituudeltaan. Minimimassa on 750 g/pari. Ulkopuolisen energianlähteen käyttö ei ole sallittua. Suksi ei myöskään saa vaikuttaa kanssakilpalijoita haittaavasti lumiolosuhteisiin. Kuluttajille myytävät massatuotantosukset täyttävät nämä vaatimukset. Suurimmilla suksivalmistajilla Maailman Cup- tason kilpasukset valmistetaan erikseen huippu-urheilijan ominaisuuksille optimaalisiksi ja muun muassa suksien P-tex pohjamateriaaleissa voi olla jopa kymmeniä eri vaihtoehtoja. Tällaisen suksiparin hinta on reilun tuhannen euron luokkaa, kun kuluttajalle valmistetun vastaavan suksiparin jälleenmyyntihinta on 400–500 euroa.

Voitelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sintratun polyeteenipohjaisen suksen kitkakerroin lumella vaihtelee tyypillisesti välillä 0,02–0,05. Pohjiin on tehty ns. stukturointihionta, jonka karkeus riippuu suksen aiotusta kelialueesta. Pakkaskelin suksessa hionta on hienoin, vesikelille karkein. Suksen luistoon vaikuttavat myös suksen jäykkyys, profiili ja pohjan kuviointi, jotka pyritään valitsemaan lumen lämpötilan, kosteuden, lumikiteen rakenteen ja lumipinnan ominaisuudet huomioiden. Tarkoituksena on saada lumen ja pohjan välisen vesikalvon paksuus noin 10 um tienoille, mikä on normaaliolosuhteissa merkittävin luistoon vaikuttava tekijä. Pohjan hionnalla vaikutetaan pohjan ja lumen väliseen kosketuspinta-alaan, joka vaihtelee välillä 5–15 % ja mikä puolestaan vaikuttaa liukuvan suksen alle syntyvän vesikerroksen paksuuteen.

Vaikka UHMW-PE- pohja on luisto-ominaisuuksiltaan lumella jo sinällään erinomainen esim. puuhun verrattuna, yleensä luistovoitelulla saadaan luistoa vielä merkittävästi parannettua. Polyeteenillä pintajännitys on noin 0,032 N/m, kun tavallisella hiilivetypohjaisella luistovoiteella pinnoitettuna 0,029 N/m ja fluorivoiteilla ja -pinoitteilla jopa vain 0,017 N/m. Yhden maastohiihtosuksen pohjaan saadaan materiaalivalmistajan (CPS) mukaan ns. imeytymään (liukenemaan UHMW PE:n sisältämään amorfiseen olomuotoon) reilun gramman verran luistovoidetta 110 °C lämpötilassa. Suksien voitelusta on tullut oma tieteenalansa ja siihen löytyy kymmeniä eri tuotteita jokaiselta voidevalmistajalta. Merkittävin lisäaine luistovoiteisiin on kuitenkin ollut fluori, jonka tärkein ominaisuus on parantaa luistoa vesikeleillä hylkimällä vettä, eli vähentämällä ns. kapillaarista imua, mikä johtuu liian paksusta vesikerroksesta suksen ja lumen välissä. Suksen luisto on parhaimillaan muutaman pakkasteen tienoilla. Sitä kylmemmässä se heikkenee tasaisesti luistoa antava ohuen vesikerroksen huvetessa. Pakkaskelillä alle noin -15 °C lämpötilassa tätä kalvoa ei enää suksen alle synny ja kahden kiinteän pinnan välinen liikekitka kasvaa voimakkaasti lämpötilan laskiessa ja lumikiteiden muuttuessa yhä kovemmiksi. Luistovoide valitaan kelin mukaan siten, että voiteen kovuus vastaa lumen kovuutta.

Pitovoide on lähempänä liimaa, kuin voidetta ja sen tarkoitus on antaa hyvä pito klassisen tyylin maastohiihtosukseen potkuvaiheen aikana. Pitovoide on siis oltava riittävän pehmeää, että lumikide uppoaa siihen painettaessa suksen keskiosan voidepesä ladun pintaan, mutta sen pitää myös irrota lumesta. Pakkaskelin pitovoide on kovaa, nollakeliä lähestyttäessä toimiva pitovode on pehmeää ja ongelmakeleillä käytetään liisteriä. Pitovoide saattaa jäätyä, tai siihen voi tarttua lumipaakku. Pitoteippi on osittain korvannut pitovoiteen tarpeen. Pitopohjasuksissa on karhennettu, tai kohokuvioitu voidepesä ja niissä ei tarvita pitovoidetta. Perinteiselle hiihtotyylille on v. 2010 alkaen ollut saatavissa keksijä Matti Järvisen nanoteknologiaan perustuvilla pinnoitteilla valmistettuja helppohoitoisia suksia, jotka pitävät (ja luistavat) lähes säällä kuin säällä ilman pitovoidetta (Peltonen Nanogrip, Yoko ja Järvinen Optigrip).

Siklaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luistovoitelu voidaan korvata ns. Kuzminin menetelmän avulla, jossa suksen pohja hiotaan sileäksi kovalla, terävällä terässiklillä. Menetelmä perustuu ajatukseen siitä, että UHMW-PE -materiaali on luisto-ominaisuuksiltaan jo sinällään erinomainen, jolloin pohjan huolellinen hiominen sileäksi ja nukattomaksi tekee siitä yhtä liukkaan kuin parafiinilla voideltu. Teorian mukaan teräksellä siklattu (tai pikemminkin leikattu) pohja säilyttää (olosuhteista riippuen) luistonsa paremmin ja kerää likaa vähemmän kuin luistovoideltu pohja. Kuzmin-siklattu pohja voidaan myös kuvioida tai voidella perinteiseen tapaan esimerkiksi fluorivoiteilla, jolloin sen ominaisuuksia voidaan saada optimoitua.

Sidejärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 80-luvulla näki maastohiihtosuksissa Rottefellan 3-piikkistä 75 mm NN- (Nordic Norm) sidettä, josta oli myös kapeat 50 mm ja 38 mm kilpahiihtoversiot. 1970- ja 1980-luvun leveät siteet eivät soveltuneet luisteluhiihtoon, eivätkä mahtuneet nykyisiin koneella tehtyihin kapeisiin ja syviin latu-uriin. 1970-luvun loppupuolelta alkaen ilmaantuivat myös ensimmäisen sukupolven integroidut sidejärjestelmät: muun muassa Adidas SDS, Salomon vanha SNS sekä Rottefella vanha NNN.

Vanhimmat sidemallit ja ensimmäisen sukupolven integroidut sidejärestelmät korvasi maastohiihtosuksissa 1980-luvun lopulla ranskalaisen Salomonin uudempi SNS-(Salomon Nordic System Profil, Propulse ja Pilot) side. SNS Profil-side kiinnittyy vain SNS Profil- kengän kärjen alla olevaan yhteen poikittaiseen puikkoon. Uudempi SNS Pilot- kenkä kiinnittyy myös taaemmasta puikosta SNS Pilot- siteen joustavaan osaan. Uusi SNS Pilot- hiihtokenkä ei kuitenkaan sovi kaikkin (vanhimpiin) Profil-siteisiin etummaisen puikon ollessa nykyisessä kengässä taaempana.

Varsinkin viime vuosina on maastohiihtosuksissa yleistynyt norjalaisen Rottefellan NNN- (New Nordic Norm (II)) side. Uusimmissa R4- ja R5- malleissa on suksen rakenteeseen integroitu NIS-kiinnityslevy, johon side asennetaan ilman kiinitysruuveja ja siteen paikkaa voi helposti säätää. Siteitä myydään myös suksivalmistajien omilla nimillä, vaikka kyse on siis NNN- (tai SNS-) siteestä. Useista sidemalleista valmistetaan sekä manuaalista, että automaattista versiota.

Salomonin SNS- ja Roffellan NNN-siteet ja kengät eivät ole yhteensopivia toistensa kanssa.

Nykyään suksia on lukemattomia erilaisia eri tarkoituksiin suunniteltuina mäkihypystä telemark- ja laskettelusuksiin. Valinta täytyy tehdä tekniikan, rinteen, tyylin ynnä muitten muuttujien mukaan. Esimerkkinä voidaan mainita Newschool-tyylissä käytettävä, LINE:n Eric Pollardin suunnittelema pro model -suksi, jonka erikoiserä on keskeltä jopa 150 mm leveä. Tämä on tavallisia alppisuksia leveämpi. Ne ovat keskiosaltaan usein vain 50–60 mm leveitä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukset on tunnettu jo esihistoriallisella ajalla. Ilmeisesti aiemmin on käytetty tasapituisia suksia, mutta jo esihistoriallisella ajalla ovat yleistyneet eripariset sukset, lyly ja kalhu. Lyly oli vasemman jalan ja kalhu (tai sivakka) oikean jalan suksi. Hiihdettäessä liu´uttiin vasemman jalan varassa samalla oikealla jalalla potkien. Suksien kanssa käytettiin vain yhtä sauvaa, jolloin toinen käsi vapautui pitämään esimerkiksi metsästysasetta.

Umpihankihiihtämisen välineenä käytetään nykyään metsäsuksia, jotka ovat latu-urille tarkoitettuja suksia leveämmät ja pidemmät ja joiden siteet on usein tarkoitettu huopakumi- tai nahkasaappaisiin sopiviksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aaltonen, Turkka & Arkko, Martti: Vanhat hyvät erätaidot. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Ajatus, 1997.
  • P-tex materiaalivalmistajan tietosivu
  • Nanosuksipohjamateriaalin patentti
  • Lahden hiihtomuseon historia-artikkeleita
  • The History of Lapland, J. Scheffer, Oxford 1674, Chapter 20: Of the laplanders weapons, and other instruments of hunting
  • Why is ice and snow slippery? The Tribo-physics of skiing, L. Karlöf, L. Torgersen Axell, D. Slotfeldt-Ellingsen
  • Sliding Friction of Polyethylene on Snow and Ice, L. Bäaurle, Swiss Federal Institute of Technology, Zurich
  • Friction characteristics between ski base and ice - fundamental lab scale tests and practical implications, P. Sturesson, Uppsala Universitet
  • Performance Skiing: Training and Techniques to Make You a Better Alpine Skier, G. Thomas, ISBN 0811730263
  • Teflon® Paraffin Low Friction Wax for All Snow Conditions, DuPont Technology
  • The complete quide to cross-country ski preparation, N. Brown, ISBN 0-89886-600-6
  • Nanosuksi luistaa - ja pitää, E. Törmänen, Tekniikka&Talous, 22.11.2009
  • Länsimerkkienkin takana lukee made in Russia, K. Huhtiniemi, Tekniikka&Talous, 7.12.2005
  • Suomalainen suksi venäläistyy, W. Erkkilä, Taloussanomat, 02.11.2001
  • Specifications for competition equipment and commercial markings, International Ski Federation, ed. 2011/12 (Sept. 2011)
  • Investigation of the most essential factors influencing ski glide