Taivaanvuohi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taivaanvuohi
Gallinago gallinago 1 (Marek Szczepanek).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Kurpat Gallinago
Laji: gallinago
Kaksiosainen nimi
Gallinago gallinago
(Linnaeus, 1758)
Alalajit
  • G. g. faeroensis
  • G. g. gallinago
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Taivaanvuohi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Taivaanvuohi Commonsissa

Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) on rantaniittyjen yllä määkivä lintu, joka tunnetaan paremmin äänensä kuin ulkonäkönsä perusteella.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivaanvuohi on 23-28 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 39-45 sentimetriä. Sillä on pitkä, noin 7 senttimetrin pituinen nokka. Taivaanvuohella on lyhyet jalat ja se on ruumiinmuodoltaan pullea. Taivaanvuohi on yleisväritykseltään ruskeankirjava. Selässä sillä on vaaleita pitkittäisjuovia. Eroina heinäkurppaan taivaanvuohella on valkoinen vatsa sekä leveä ja vaalea siiven takareuna. Päässä on vaalea keskijuova erona jänkäkurppaan verrattuna.[2]

Soidinlennossa taivaanvuohen jäykät uloimmat pyrstösulat värisevät linnun syöksyessä alas synnyttäen ilmanvastuksen voimasta mäkättävän "mähähähä..." -äänen. Toinen soidinääni on pitkä "tik-kot-tik-kot..." -sarja. Paetessa taivaanvuohi päästää voimakkaan "ätsh"-äänen.[2]

Taivaanvuohesta tunnetaan 2 alalajia: nimialalaji G. g. gallinago ja läntinen G. g. faroensis.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivaanvuohia pesii Kanadassa, Yhdysvaltojen pohjoisosissa, Islannissa ja muualla Pohjois-Euroopassa sekä Venäjällä. Taivaanvuohi on muuttolintu, joka talvehtii etelässä, Euroopan linnut Etelä-Euroopassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Taivaanvuohet saapuvat maaliskuun lopulla ja huhtikuussa, ja lähtevät syysmuutolle heinäkuussa. Vetisillä rantaniityillä voi parhaaseen muuttoaikaan elokuussa tavata kymmenien yksilöiden hajanaisia parvia. Syysmuutto päättyy vähitellen loka–marraskuun aikana, ja muutamia yksilöitä voi jäädä yrittämään talvehtimista sulana pysyviin ojiin ja viemärien suistoihin.

Euroopan unionin alueella pesii lähes miljoona paria, joista koko Suomessa noin 100 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 5,4–7,5 miljoonaa paria.

Taivaanvuohta metsästettiin paljon 1800-luvulla, muun muassa Carl Michael Bellmanin laulussa nautitaan eväsretkellä "Nyss skjuten beckasin".

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivaanvuohi pesii kosteikoilla, soilla ja järvien luhtaniityillä.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivaanvuohen muna.

Naaras munii huhti-toukokuussa, ja joskus toisen kerran kesä-heinäkuussa, 4 munaa, joita se hautoo 18-21 vuorokautta. Molemmat emot osallistuvat poikasten hoitoon.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivaanvuohi syö lieroja, nilviäisiä ja muita pikkueläimiä, sekä myös kasvinosia ja siemeniä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Gallinago gallinago IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 160. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. a b Laine, Lasse J.: Suomalainen lintuopas, s. 152. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]