Jakob Magnus Sprengtporten

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jakob Magnus Sprengtporten

Jakob Magnus Sprengtporten (17272. huhtikuuta 1786) oli suomalainen upseeri ja poliitikko. Hänellä oli merkittävä rooli Kustaa III:n vuonna 1772 tekemässä vallankaappauksessa.

Sprengtporten oli koulutukseltaan linnoitusupseeri ja osallistui 1750-luvulla Suomenlinnan rakentamiseen. Pommerin sodassa (1757–1763) hän osoittautui hyväksi joukkojenjohtajaksi ja oli ylipäätään yksi niitä harvoja upseereja, jotka saavuttivat hyvää mainetta tuossa Ruotsin kannalta kehnosti sujuneessa sodassa. Vuonna 1769 hänet ylennettiin everstiksi ja hän sai komentoonsa Uudenmaan ja Hämeen rakuunarykmentit. Hän teki perusteellisia selvityksiä siitä, miten Suomen itärajaa voitaisiin tehokkaimmin puolustaa.

Politiikassa Sprengtporten kuului aluksi hattupuolueeseen, mutta siirtyi vähitellen kuningasmielisten puolelle. Vuonna 1772 hän oli suunnittelemassa ja toimeenpanemassa kuningas Kustaa III:n vallankaappausta. Hänen tehtävänään oli tuolloin mennä Suomenlinnaan ja suostutella sikäläisten upseerien enemmistö kuninkaan puolelle. Kun Suomenlinna olisi saatu haltuun, purjehdittaisiin sieltä sotilasjoukon kanssa Tukholmaan, jossa pakotettaisiin säädyt luopumaan vallasta kuninkaan hyväksi.

Jakob Magnus Sprengtporten

Sprengtportenin vallankaappaussuunnitelmaan sisältyi suuria riskejä. Kaikki sujui kuitenkin suunnitelmien mukaan aina sihen asti, kun olisi pitänyt lähteä kohti Tukholmaa. Myrskyisän sään vuoksi jouduttiin Pohjanlahden yli purjehtimista lykkäämään, ja kun Sprengporten vihdoin saapui joukkoineen Tukholmaan 19.8.1772, oli kuningas jo ehtinyt tehdä oma-aloitteisesti vallankaappauksen. Kustaa III oli kuitenkin erittäin kiitollinen Sprengtportenille ja palkitsi tämän ylennyksellä kenraaliluutnantiksi.

Sprengtporten nimitettiin vuonna 1772 Suomenlinnan rakennustöiden johtajaksi, eli Augustin Ehrensvärdin seuraajaksi. Hän alkoi kuitenkin pian tuntea katkeruutta kuningasta kohtaan, sillä hän ei ollut mielestään saanut kykyjensä veroista työtä. Vuonna 1774 hän erosi tehtävistään. Vaikka Sprengtporten oli terävä-älyinen mies, alkoi hänen epäluuloinen ja omapäinen luonteensa tehdä hänestä vähitellen kelvottoman vastuullisiin virkoihin.

Sprengportenin loppuelämä oli onneton. Hänellä oli mielenterveysongelmia, ja kuninkaan lisäksi hän joutui riitoihin myös velipuolensa Georg Magnus Sprengtportenin kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]