Suomenruotsalaiset

Wikipedia
Ohjattu sivulta Suomenruotsalainen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomenruotsalaiset
Mannerheim3.jpgAdolf Erik Nordenskiöld by Axel Jungstedt 1902.jpgFreudenthal.jpg
Tove Jansson 1956.jpgLinus Torvalds.jpegLinda Lampenius Stockholm Pride Festival 2009 1.jpg
C.G.E. MannerheimA. E. NordenskiöldA. O. Freudenthal
Tove JanssonLinus TorvaldsLinda Lampenius
Merkittävät asuinalueet
Suomen lippu Suomi 291 153 [1]

Suomenruotsalaiset ovat ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvia syntyperäisiä Suomen asukkaita. Koko Suomen väestöstä oli vuoden 2013 lopussa ilmoitettu ruotsinkielisiksi 290 910 henkeä. Tämä vastaa 5,3 % kaikista Suomen asukkaista [1]. Manner-Suomessa ruotsinkielisiä oli vuoden 2013 lopussa 265 482 henkeä, 4.9% asukkaista. Suomenruotsalaiset asuvat enimmäkseen kolmella toisistaan erillisellä alueella, jotka ovat Uusimaa, Pohjanmaan rannikko sekä Ahvenanmaa ja Turun saaristo.[2]

Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskar) kutsuvat kaikkia suomalaisia sanalla finländare, kun taas suomenkielisistä he käyttävät sanaa finne.[3]

Suomenruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: suomenruotsi

Suomenruotsin murteet ovat yleisruotsalaisessa luokittelussa perinteisesti laskettu kuuluviksi itäruotsalaisiin murteisiin (ruots. östsvenska mål) yhdessä vironruotsin kanssa, joka on nykyisin käytännössä kuollut, koska toisen maailmansodan jälkeen lähes kaikki sen puhujat, vironruotsalaiset, siirtyivät Ruotsiin. Suomenruotsalaisten murteiden historiallinen ”kantakoti” näyttää olevan keskiruotsalainen, Mälarenjärveä ympäröivä alue.[4]

Suomenruotsalaisten alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin vallan aika Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaista väestöä siirtyi nykyisen Suomen alueelle viimeistään 1100-1200-luvuilta lähtien.[5] Ruotsalainen asutus levittäytyi keskiajan kuluessa varsinkin Ahvenanmaan ja Turun saaristoihin sekä Pohjanmaan, Uudenmaan, Satakunnan ja eteläisen Karjalan rannikoille. 1300-luvulla ruotsalaisten maahanmuutosta tuli yhä järjestäytyneempää, ja vuosisadan loppuun mennessä monet maan rannikkoalueet olivat jo lähes täysin ruotsalaisten tulokkaiden asuttamia.[6]

Venäjän vallan aika ja itsenäinen Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kielen leviäminen jatkui vielä Venäjän vallan ajan alkuvaiheessa 1800-luvun alkupuolella. Yhteiskunnalliseen asemaan liittyvä ruotsin kielen omaksuminen menetti tarpeellisuuttaan 1800-luvun jälkipuolelta lähtien, kun Suomeen alkoivat muodostua suomenkielinen sivistyneistö ja liikemieskunta. 1800-luvun lopulla suomesta tuli virallinen ja hallinnon ensisijainen kieli. Fennomanian ja 1900-luvun alkupuolen suomenkielisyysliikkeen (”aitosuomalaisuus”) myötä useat ruotsalaistaustaiset tai ruotsinkielistyneet perheet siirtyivät suomen kieleen.[7]

Ruotsinkielisen väestön genetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 julkaistiin ensimmäinen genomin seulontaan perustuva suomalais-ruotsalainen vertailututkimus. Suomenruotsalaisten eri ryhmistä tutkimuksessa oli edustettuna Pohjanmaan ruotsinkielinen väestö. Tutkimuksen mukaan Pohjanmaan ruotsinkieliset muodostavat geeniklusterin ruotsalaisten kanssa.[8] Vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan Pohjanmaan ruotsinkieliset erosivat muusta tutkitusta länsisuomalaisesta väestöstä vain, kun Ruotsi otettiin tutkimuksen vertailuryhmään mukaan.[9]

Käsitys suomenruotsalaisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenruotsalaiset alkoivat varsinaisesti korostaa omaa, suomenkielisistä eroavaa identiteettiään 1800-luvun jälkipuolella. Tämä oli reaktiota sille, että suomalaista kansallisuustunnetta oli alettu rakentaa suomen kielen varaan (fennomania). Lisäksi Venäjän keisari halusi edistääkseen Suomen lopullista eroa Ruotsista suomen virallisiksi kieliksi venäjän ja suomen, ei ruotsia. Vastapainona tällaiselle syntyi svekomania, ruotsinmielisyys. Svekomaanit korostivat, että Suomen ruotsinkieliset muodostavat oman ruotsalaisen kansallisuuden Suomessa.[10] Usein käytettiin termiä östsvenskar, itäruotsalaiset. 1900-luvun kuluessa suomenruotsalaisuus alettiin mieltää riikinruotsalaisuudesta eroavaksi ilmiöksi. Nimitystä suomenruotsalaiset (finlandssvenskar) Suomen ruotsinkieliset alkoivat käyttää itsestään vuonna 1912.[11]

Suomenruotsalainen identiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenruotsalaisten epävirallinen lippu.

Suomenruotsalaiset on usein määritelty kielivähemmistöksi[12]. Osalla suomenruotsalaisista on tätä näkemystä vastaava identiteetti.[13]

Toisaalta monilla rannikon suomenruotsalaisilla on voimakas tunne siitä, etteivät Pohjanlahden valtiorajat erota suomenruotsalaisia ruotsalaisista.[14] Itämeren ruotsinkieliset rannikkoasutukset niin Suomen, Viron kuin Ruotsin puolella ovat olleet vuosisatojen ajan tiiviisti yhteydessä toisiinsa.[15] Näistä syistä myös ”itäruotsalaisuutta” korostavia näkökulmia suomenruotsalaisuuteen on yhä olemassa. Suomenruotsalainen kielitieteilijä Leif Höckerstedt katsoo, että suomenruotsalaisuutta on mahdotonta tarkastella Ruotsista irrallaan olevana ilmiönä. Hänen mukaansa Suomen suomenkieliset ja ruotsinkieliset ovat sitoutuneet yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin, mutta eivät jaa samaa etnistä identiteettiä. Höckerstedtin mukaan suomenruotsalaisesta etnisyydestä ei kuitenkaan haluta keskustella julkisesti.[16] Tutkija Charlotta Hedberg esittää, että suomenruotsalaisten yliedustus Suomen ja Ruotsin välisessä maahanmuutossa heijastelee yhteisön vähemmistöasemaa ja etnistä sidettä Ruotsiin.[17] Kansainvälisessä vähemmistöoikeuksia sivuavassa keskustelussa on myös esitetty, että suomenruotsalaisia voidaan tarkastella sekä etnisenä vähemmistönä että kansallisuutena. [18]

Suomenruotsalainen väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinkielisten määrä Suomessa 1880-2009 vanhan läänijaon mukaan
Ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä [19][20]
Vuosi Osuus
1610 17,5 %
1749 16,3 %
1815 14,6 %
1880 13,6 %
1890 14,3 %
1900 12,89 %
1910 11,6 %
1920 11,0 %
1930 10,1 %
1940 9,5 %
1950 8,64 %
1960 7,4 %
1970 6,6 %
1980 6,27 %
1990 5,94 %
2000 5,63 %
2010 5,42 %
2011 5,39 %
2012 5,36 %
2013 5,34 %
Ruotsinkielisten osuus Manner Suomessa (ilman Ahvenanmaata)

[21]

Vuosi Osuus
2010 4,97 %
2011 4,95 %
2012 4,92 %
2013 4,90 %


Ruotsinkielisten osuus Ahvenanmaalla

[22]

Vuosi Osuus
2010 89,87 %
2011 89,44 %
2012 89,10 %
2013 88,69 %

Ruotsinkielisten suhteellinen osuus Suomen väkiluvusta on menneinä aikoina ollut huomattavasti nykyistä suurempi. On arvioitu, että vuonna 1610 ruotsinkielisiä oli Suomessa noin 70 000, mikä oli peräti noin 17–18 % koko maan väestöstä. Tämä on varhaisin ajankohta, jonka suhteen ruotsinkielisten määrästä on esitetty arvio. Vuonna 1880 osuus oli noin 14,3 %. 1970-luvun alkupuolella ruotsinkielisiä oli 302 000 henkeä, joka oli silloin noin 6,5 % väestöstä. Suomenruotsalaisten suhteellinen osuus Suomen väestöstä on ollut ainakin 1880-luvulta lähtien laskussa, vaikkakin absoluuttinen määrä nousi vuoteen 1940 asti. 1950- ja 1960-luvuilla maastamuutto vähensi huomattavasti ruotsinkielisten osuutta.[23] 1970-luvulta lähtien suomenruotsalaisten absoluuttinen määrä ja suhteellinen osuus Suomen väestöstä ovat laskeneet hitaasti (302 000–289 596).[1][24]

Suomenruotsalaisten maantieteellinen sijoittuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Kaksikieliset kunnat, joissa suomi on enemmistökielenä
  Kaksikieliset kunnat, joissa ruotsi on enemmistökielenä
  Yksikielisesti ruotsinkieliset kunnat (Ahvenanmaa mukaan lukien)

Suomenruotsalaista asuu yksikielisesti suomenkielisissä kunnissa noin 17 000, joten he eivät näy tällä kartalla. Kunnan tulee lain mukaan olla kaksikielinen, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta.

Suomenruotsalaiset eivät kuitenkaan ole pelkästään rannikolle eristäytynyt ryhmä, vaan ruotsinkielisiä on myös sisämaan suurissa kaupungeissa. Vuoden 2013 lopun väestötietojen mukaan sisämaan yksikielisistä suomenkielisistä kunnista suhteellisesti ja määrällisesti eniten ruotsinkielisiä on Kaarinassa, 1 314 eli 4,13 %. Määrällisesti toiseksi eniten ruotsinkielisiä on Tampereella, 1 172 eli 0,53 %. Lukuun sisältyy myös ruotsinkieliset maahanmuuttajat.

Käsitys ruotsinkielisestä eliitistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitys ruotsinkielisestä eliitistä selittyy osin ruotsinkielisen hallinnon ajalta, osin nimekkäiden omistajasukujen näkyvyydellä julkisuudessa. Tutkimusten mukaan suomenruotsalaisten ja muiden suomalaisten elinkeinorakenteessa ei itse asiassa keskimäärin ole suuria eroja. Toisaalta kuitenkin paikallisesti erot ovat huomattavia. Suomenruotsalaisista suurempi osuus saa toimeentulonsa maataloudesta ja (meri)liikenteestä; teollisuustyöntekijöitä on vähemmän. Tilastollisesti kaikkein ruotsinkielisin ammatti on kalastaja.[25][23]

Lakimiehinä, lääkäreinä ja yritysjohtajina suomenruotsalaisia on väestösuhdetta (5,46 %) suurempi osuus. Kauppalehden julkaisemien tietojen mukaan suomenruotsalaiset omistavat keskimäärin 3,3 kertaa niin paljon yritysosakkeita kuin suomenkieliset. Suomessa asuvilla ruotsinkielisillä on keskimäärin enemmän varallisuutta kuin suomenkielisillä. Varallisuus korreloi Jan Saarelan tutkimuksen mukaan voimakkaasti sen kanssa, oliko henkilö syntynyt sillä alueella, jossa asui, mikä oli yleisempää ruotsinkielisten kuin suomenkielisten parissa.[26]

Joillakin alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla, ruotsinkieliset miehet ansaitsevat jopa 17 % enemmän kuin suomenkieliset miehet, mutta ero kieliryhmien naisten välillä on pienempi. Miesten tuloeroista kaksi kolmasosaa voidaan selittää taustamuuttujilla, etenkin ikä- ja koulutusrakenteella.[27] Työttömyys on ruotsinkielisten keskuudessa ollut huomattavasti alhaisempaa. Toisaalta Pohjanmaalla suomenkielisillä on keskimäärin korkeammat tulot kuin ruotsinkielisillä [28].

Suomenruotsalaiset koululaiset pärjäsivät kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa suomenkielisiä suomalaisia hieman huonommin. Yhdeksi syyksi on epäilty Suomen ruotsinkielisten koulukirjojen kustannussyistä heikompaa tasoa.[29]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kieli iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain 1990–2013 Tilastokeskus. Viitattu 21.3.2014.
  2. Hakusana suomenruotsalaiset teoksessa Suomalainen tietosanakirja 7, reun–tamm. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4478-8.
  3. Reuter, Mikael: Är jag svensk eller finne? – Finländare och finne 7.3.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 15.7.2008. (ruotsiksi)
  4. Lindström, Jan: Syntaksia suomenruotsalaisittain. Virittäjä, 4/2003. ”Suomenruotsin murteet on yleisruotsalaisessa luokittelussa perinteisesti laskettu kuuluviksi itäruotsalaisiin murteisiin (östsvenska mål) yhdessä sittemmin toisen maailmansodan mullistusten yhteydessä kadonneen vironruotsin kanssa. Suomenruotsalaisten murteiden historiallinen ”kantakoti” näyttää olevan keskiruotsalainen, Mälarenjärveä ympäröivä alue”.
  5. Meinander, Carl Fredrik: Om svenskarnes inflyttningar till Finland. Historisk Tidskrift för Finland, 3/1983. (ruotsiksi) Meinanderin mukaan suomenruotsalainen väestö on peräisin Birger Jaarlin 1200-luvun puolimaissa Suomeen tekemän valloitusretken jälkeiseltä ajalta.
  6. Tarkiainen, Kari: Sveriges Österland: Från forntiden till Gustav Vasa. Finlands svenska historia 1. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 702:1. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland; Stockholm: Atlantis, 2008. ISBN 978-951-583-155-2. (ruotsiksi) ”en svenska kolonisationen hade en uppenbar masskaraktär och var styrd uppifrån, främst av kronan, vilket framgår av att hemmanen var kronohemman. Folk kom inte längre i allmogefarkoster utan skeppades över på större fraktfartyg, och tydligen från alla håll inom Sveariket - Åtminstone från Uppland, Småland, Gästrikland och Hälsingland.” – – ”Efter kolonisationen fick kusten nästan helsvensk bosättning”
  7. Swedish in Finland – La Finlande suédophone (pdf) Folktinget. Viitattu 15.7.2008. (englanniksi) (ranskaksi) ”Under Swedish rule, many ethnic Finns changed their language and started speaking Swedish, but most of them reverted to Finnish in the late 1800s”.
  8. Hannelius, Ulf: ”2.4.3 Joint analysis of Sweden and Finland”, Population Genetic, Association and Zygosity Testing on Preamplified DNA, s. 42. Stockholm: Karolinska Institutet, 2008. ISBN 978-91-7409-062-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.7.200). (englanniksi)
  9. Salmela, Elina ym.: Genome-wide analysis of single nucleotide polymorphisms uncovers population structure in Northern Europe. PLoS One, 2008, nro 3. Public Library of Science. (englanniksi) ”In the MDS plots the Finnish-Swedes stood out from the rest of Western Finland only when Sweden was included in the analysis, which highlights the importance of relevant reference populations also when detecting patterns of variation within a country.”
  10. Puntila, L. A.: Ruotsalaisuus Suomessa: Aatesuunnan synty. Helsingissä: Otava, 1944.
  11. Meinander, Henrik: Ruotsalaisuus läpäisee koko yhteiskuntamme. Helsingin sanomat, 10.7.2010, s. A2.
  12. Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta. Nationalspråkens historiska, kulturella och sociologiska bakgrund (pdf) (Den finlandssvenska kulturen) 2000. Kielilakikomitea. (ruotsiksi) ”Den finlandssvenska kulturens djupa integration i det finländska samhället återspeglas också av det faktum att finlandssvenskarna som folkgrupp i hög grad identifierar sig som en språklig minoritet och inte som en folkgrupp med särskilda karakteristika, som till exempel samer och romer.”
  13. Engman, Max: Teoksessa Branch, Michael (toim.): National history and identity: Approaches to the writing of national history in the North-East Baltic region nineteenth and twentieth centuries. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-717-937-5. (englanniksi)
  14. Höckerstedt, Leif: Fuskfinnar eller östsvenskar? – en debattbok om finlandssvenskhet. Helsinki: Söderström, 2000. ISBN 951-52-1825-X. (ruotsiksi) ”Idén att svenskarna inte delas av statsgränsen var vanligt förr och det är fortfarande i svenskbygden med nära kontakt till Sverige.”
  15. Eklund, Håkan: På tal om den finlandssvenska identitetsdebatten Åbo Akademi. (ruotsiksi)
  16. Fuskfinnar eller östsvenskar? ”Det är naturligt att betona Sverige-kontakten då man gör en analys av finlandssvenskarnas språk, kommunikation och historia. Ideologiskt kommer det att närma sig Axel Olof Freudenthals bygdessvenskhet och Sverige närheten kring sekelskiftet. Finlandssvenskarna är ju helt enkelt svenskar, närmare bestämt östsvenskar.” ... ”Med finnarna har finlandssvenskarna åter en viktigt politisk gemenskap, men detta innebär inte en etnisk gemensam grupptillhörighet.” ... ”Idén att svenskarna inte delas av statsgränsen var vanligt förr och det är fortfarande i svenskbygden med nära kontakt till Sverige.”
  17. Hedberg, C. 2004. The Finland-Swedish wheel of migration. Identity, networks and integration 1976–2000. Geographiska regionstudier 61.87pp. Uppsala. ISBN 91-506-1788-5. ”It is concluded that Finland-Swedes are over-represented in the total migrationprocess from Finland to Sweden. As such, the process is culturally embedded in the group´s ethnic identity, which causes migration both through the pratical minority situation in Finland and through ethnic affinity with Sweden”.
  18. "It is not correct to call a nationality a linguistic group or minority, if it has developed culture of its own. If there is not only a community of language, but also of other characteristics such as folklore, poetry and literature, folk music, theater, behavior.etc". "In Finland this question (Swedish nationality) has been subjected to much discussion. The Finnish majority tries to deny the existence of a Swedish nationality. An example of this is the fact that the statutes always use the concept "Swedish-speaking" instead of Swedish", "The wording of the Finnish Constitution (Art. 14.1): "Finnish and Swedish shall be the national languages of the republic" has been interpreted by linguist and constitution-writing politician E. N. Setälä and others as meaning that these languages are the State languages of Finland in stead of the languages of the both nationalities of Finland". Tore Modeen,The cultural rights of the Swedish ethnic group in Finland(Europa Ethnica, 3-4 1999,jg.56)
  19. Jungner, Anna: Swedish in Finland Virtual Finland. Suomen ulkoasiainministeriö. Viitattu 17.7.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  20. Väestö Tilastokeskus.
  21. Väestö Tilastokeskus.
  22. Väestö Tilastokeskus.
  23. a b Finnäs, Fjalar: Finlandssvenskarna 2002, En statistisk rapport. Folktinget, 2004. ISBN 952-9700-42-3. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.7.2008). (ruotsiksi)
  24. Finnäs, Fjalar: Finlandssvenskarna 2005, En statistisk rapport. Folktinget, 2007. ISBN 978-952-9700-47-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.9.2008). (ruotsiksi)
  25. Finnäs, Fjalar: ”The Swedish-Speaking Population on the Finnish Labor Market”, Yearbook of Population Research in Finland. Väestoliitto, 2003. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.11.2008). (englanniksi)
  26. ,Saarela, Jan: ,Wealth in Two Ethnic Groups: The Role of Internal Migration Background ,Yearbook of Population Research in Finland. ,2006.
  27. Saarela, Jan & Finnäs, Fjalar (2004). Interethnic Wage Variation in the Helsinki Area. Finnish Economic Papers, 17(1), 35–48.
  28. Åbo Akademi Jan Saarela: De förmögna finlandssvenskarna? pdf-tiedosto (ruotsiksi)
  29. Kyllönen, Teija: Suomen kielikoulutuspoliittinen tilanne suomenruotsalaisten näkökulmasta keväällä 2006 (pdf) Jyväskylän yliopisto. Viitattu 15.7.2008.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allardt, Erik & Starck, Christian: Vähemmistö, kieli ja yhteiskunta: Suomenruotsalaiset vertailevasta näkökulmasta. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10713-1.
  • Mattsson, Kristin: Att skriva finlandssvenska: Etnicitet i kvinnors livshistorier. Diss. Åbo: Åbo Akademis förlag, 2011. ISBN 978-951-765-606-1.
  • Nyman, Peter: Ankkalammikko. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31236-0.
  • Saukkonen, Pasi: Mikä suomenruotsalaisissa ärsyttää? Selvitys mediakeskustelusta Suomessa. Helsinki: Finlands svenska tankesmedja Magma, 2007. ISBN 978-952-5864-15-1. Teoksen verkkoversio (pdf).
  • Suomenruotsalaiset. Helsinki: Suomenruotsalaiset kansankäräjät, 1994. ISBN 952-9700-12-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]