Harald Öhquist
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Harald Öhquist (1. maaliskuuta 1891, Helsinki - 10. helmikuuta 1971) oli suomalainen kenraaliluutnantti ja jääkäri.
Sisällysluettelo |
Perhe ja opinnot[muokkaa]
Harald Öhquist oli professori Johannes Öhquistin (6. joulukuuta 1861 Pietari - 15. lokakuuta 1949 Wolfach, Saksa) ja Helene o.s. von Collinsin poika. Hän valmistui ylioppilaaksi 1908 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa kuuluen Uusmaalaiseen osakuntaan. Öhquist suoritti oikeustutkinnon Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuonna 1914
Jääkäriksi[muokkaa]
Öhquist värväytyi Jääkäripataljoona 27:een, ilmoittautui Saksassa Lockstedin leirillä maaliskuussa 1915 ja osallistui Pfadfinder-kurssille. Itärintamalla hän osallistui asemasotaan Misse-joella, Aajoen ja Riianlahden taisteluihin.
Suomeen hän palasi helmikuussa 1918 aselaivojen Miran ja Poseidonin mukana osaston johtajana ja osallistui käynnissä olevaan sisällissotaan. Majuriksi ylennetty Öhquist komensi IX jääkäripataljoonaa Viipurin taisteluissa.
Rauhan tultua Öhquist opetti Markovillan sotakoulussa Viipurin lähellä. Samoin vuonna 1918 hän sai komennettavakseen Karjalan kaartin rykmentin, kunnes 1925 everstiksi ylennettynä hän otti johtoonsa Viipurin sijoitetun 2. Divisioonan. Kenraalimajurin arvo seurasi 1930 ja kolme vuotta myöhemmin Öhquist sai Armeijakunnan komentajan viran. Vuonna 1935 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Ajan ennen talvisotaa Öhquist vietti Viipurissa ja Karjalankannaksen maisemissa. Hän oli vakuuttunut kannaksen strategisesta tärkeydestä ja tutustui alueeseen hyvin perusteellisesti. Samoin hän piti tärkeänä, että hänen alaisensakin niin tekivät. Öhquist oli tunnollinen, pedantti ja ohjesääntöä noudattava upseeri, joka vaati alaisiltaan samaa.
Talvisota[muokkaa]
Talvisodan puhjetessa Öhquist komensi II Armeijakuntaa. Hän uskoi aloitteelliseen sodankäyntiin ja oli suunnitellut jo rauhan aikana useita vastahyökkäysmalleja Kannaksella tapahtuvan Neuvostoliiton hyökkäyksen torjumiseksi. Ikävä kyllä Öhquist hätiköi suunnitelmiensa kanssa sodan alussa.kenen mukaan? Hänen ohjaamansa viivytystaistelutaktiikka maksoi omien henkiä ja myös kalliiksi käynyt vastahyökkäys toteutettiin liian aikaisin.
Jatkosota[muokkaa]
Jatkosodan alussa Öhquist toimi yhteysupseerina Saksan päämajassa. Maaliskuusta 1942 hän komensi Kannaksen ryhmää helmikuulle 1944. Silloin hänet siirrettiin päämajan määräyksestä sotilaskoulutuksen ylitarkastajaksi kenraali Östermanin jälkeen. Hänen tilalleen IV AK:n komentajaksi määrättiin kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen. Tässä tehtävässä Öhquist pysyi marraskuulle 1944, jolloin hän siirtyi reserviin. Hänen välinsä ylipäällikköön olivat huonot jo talvisodasta lähtien, mutta talven 1944 tapahtumat IV AK:n komentajana kärjistivät suhteen entisestään. Suurin syy saattoi olla Öhquistin antama käsky hyökkäyksestä Kannaksella. Siinä menetti asevelvollispataljoona n. 350 miestä. Vuonna 1949 hän julkaisi kirjan Talvisota minun näkökulmastani. Pari vuotta myöhemmin hän erosi armeijasta.
Harald Öhquist kuoli vuonna 1971.
Lähteet[muokkaa]
- Puolustusministeriön sotahistoriallinen toimisto (toimittanut): Suomen jääkärien elämäkerrasto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1938. ISBN puuttuu kirjasta.
- Anonyymi: Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa. Jääkäriliitto r.y, 1957. ISBN puuttuu kirjasta.
- Päivi Tapola: Kenraalien kirjeet, Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-4012-0
