Liepāja
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
 |
|
 Lippu |
 Vaakuna |
 |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Latvia |
| Perustettu | 1253 |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Uldis Sesks |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 60,4 km² |
| Väkiluku (2007) | 85 132 |
| – Tiheys | 1 419 as./km² |
Liepāja (saks. Libau, ven. Лиепая) on satamakaupunki Latviassa. Itämeren rannikolla Kuurinmaalla sijaitseva kaupunki mainitaan historiallisissa lähteissä ensi kerran vuonna 1253. Keskiajalla kauppapaikka tunnettiin latinankielisellä nimellä Liva Portus. Liepāja sai kaupunginoikeudet 1625.[1]
Latvian ensimmäisen itsenäisyyden aikana Liepāja toimi pääkaupunkina puoli vuotta, koska väliaikaishallitus oli paennut laivalla Riiasta. Liepāja on varuskunta- ja valakaupunkina läheisesti kytköksissä Suomen jääkäriliikkeen historiaan.
Liepāja on Latvian kolmanneksi suuri kaupunki, ja sen väkiluku on 85 132 asukasta (2007). Kaupungin kauppasatama on auki ympäri vuoden.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Perustaminen
Kalparitaristo perusti Saksalaisen ritarikunnan rajamaille siirtokunnan ja antoi sille nimen Libau vuonna 1263. Liepāja-nimi otettiin käyttöön vuonna 1560.
Kuurinmaan kreivi Friedrich Kettler hankki Liepājalle kaupunginoikeudet Puolan kuninkaalta Sigismund III Vaasalta vuonna 1625. Liepāja ja Kuurinmaa luovutettiin Venäjän keisarikunnalle vuonna 1795 Puolan kolmannen jaon yhteydessä.
[muokkaa] Kauppakaupunkina
1800-luvulla Liepājasta tuli Venäjän Baltian alueen tärkein satamakaupunki.
Liepājan ja Romnyn (Ukrainan Sumyn alue) välinen rautatie avattiin vuonna 1879. Merkittävä osuus Venäjän viennistä kulki Liepājan läpi, vuonna 1900 määrä oli seitsemän prosenttia koko Venäjän viennistä. Vuonna 1906 avattiin suora laivayhteys Yhdysvaltoihin, ja yli 40 000 siirtolaista kulki vuodessa Liepājan kautta Yhdysvaltoihin.
Vuonna 1913 noin 1783 laivaa vieraili Liepājan satamassa, ja arviolta 1 548 119 tonnia rahtia kulki sataman kautta Venäjälle. Liepājan asukasluku kasvoi 10 000:sta 100 000:een 60 vuodessa.
[muokkaa] Juutalaiset
-
Pääartikkeli: Liepājan joukkomurhat
Aikoinaan Liepāja (jidd. ליבאַװע) oli merkittävä juutalaiskeskus, jossa asui ennen toista maailmansotaa yli seitsemän tuhatta juutalaista. Lähes koko yhteisö tuhottiin kaupungin jouduttua saksalaisten joukkojen haltuun 29. kesäkuuta 1941. Suurin joukkosurma tapahtui kaupungin ulkopuolella Šķēden dyyneillä joulukuun puolivälissä 1941, jolloin Einsatzgruppe A ja Latvian poliisi teloittivat yli 2 700 juutalaista ja muuta kolmen päivän aikana. Loputkin siirrettiin sodan loppuvaiheissa tuhoamisleireille Auschwitziin ja Stutthofiin.[2]
Kaupungissa oli sodan päättyessä vain kourallinen juutalaisia[3], eikä heidän ennen sotia kukoistanut kulttuurinsa ole sittemmin koskaan toipunut holokaustista.
[muokkaa] Miehitys
Toisen maailmansodan aikana kaupunki oli vuorollaan Neuvostoliiton ja Saksan joukkojen miehittämä. Neuvostoliiton liitettyä Latvian itseensä noin 1000 ihmisiä karkotettiin Siperiaan, ja monet pakenivat Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Länsi-Eurooppaan. Neuvostomiehityksen aikana Liepāja oli suljettu kaupunki, jonne pääsi vain kulkuluvalla. Neuvostoarmeija perusti Liepājaan Baltian laivaston päätukikohdan ja kaupunki suljettiin täysin yleisöltä 1960-luvun lopulla. Koko kaupunki oli sotilasaluetta, ja 26 tuhatta armeijan henkilökuntaan kuuluvaa asui siellä.
Latvian itsenäistyttyä 1991 alkoi Liepāja avautua ja kehittyä, ja kaupungin ennen sotaa vilkas kauppasatama avattiin jälleen. Viimeiset venäläiset joukot lähtivät 1994, ja 1997 Liepājassa avattiin verotuksellisin keinoin erikoiskohdeltu vapaakauppavyöhyke. Entinen Puna-armeijan sotilastukikohta Karosta on nykyään avoinna yleisölle.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Encyclopaedia of Jewish Communities Latvia and Estonia Viitattu 8.1.2010
- ↑ Liepāja Jews 1941–1945 Viitattu 6.1.2010
- ↑ Yad Vashem, The Righteous Among the Nations: Liepāja Viitattu 6.1.2010
