Suomen romanit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen romanit
Rainer Friman in Pori 2008.JPG
Rainer Friman
Väkiluku noin 13 000
Merkittävät asuinalueet
Suomen lippu Suomi 10 000 [1]
Ruotsin lippu Ruotsi 3 000 [1]
Kielet romani, suomi, ruotsi
Uskonnot luterilaisuus,helluntailaisuus
Sukulaiskansat muut romanit

Suomen romanit ovat suomalainen kielellinen ja kulttuurinen vähemmistö, joka on asunut Suomessa yli viisisataa vuotta. Suomessa romaneita arvioidaan olevan noin 10 000. Lisäksi Ruotsissa asuu noin 3 000 suomalaista romania.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanit ovat tulleet Suomeen noin viisisataa vuotta sitten pääasiassa lännestä Ruotsin kautta. Romaneja vieroksuttiin heti alusta pitäen. Suomi oli tällöin osa Ruotsia, ja romaneja suunniteltiin vuoroin karkotettavaksi Ruotsista Suomeen ja vuoroin Suomesta Ruotsiin.

Ruotsin valtakunnassa annettiin 24. marraskuuta 1637 Placat om Tartarens fördrifwande af landet eli niin sanottu hirttolaki, jossa kaikki romanit määrättiin poistumaan maasta vuoden ja yhden päivän kuluessa. Määräajan umpeutumisen jälkeen maassa tavatut romanimiehet sai hirttää ilman oikeudenkäyntiä ja naiset ja lapset ajaa valtakunnan rajan yli. Lain mahdollistama teloitus ilman oikeudenkäyntiä oli ristiriidassa Ruotsissa jo tuolloin vallinneiden oikeusvaltion periaatteiden kanssa, eikä sitä tai ilmeisesti kyseistä lakia muutenkaan sovellettu koskaan käytäntöön.[2][3] Laki oli voimassa vuoteen 1748 saakka.[4]

1660-luvulla romaneille tarjottiin Suomen itärajan tuntumasta autiotiloja viljeltäväksi, mutta romanit viihtyivät paremmin kiertolaiselämää viettäen ja käsityöläisammateissa. Kiertäessään maata romanit toimivat myös maatalouden satunnaisena kausityövoimana. Naiset leipoivat, korjasivat viljaa, ja miehet hoitivat hevosia ja tekivät muita maatilan töitä.[4]

Kirkon kanta romaneihin oli menneinä vuosisatoina jyrkän kielteinen: romaneilta kiellettiin kaikki kirkolliset toimitukset sekä sairaanhoito, joka oli pitkään yksin kirkon tehtävänä.[4]

Suomessa vuoden 1852 irtolaislaki vahvisti jo aiemmin vallinneen käytännön ja määritteli romanit irtolaisiksi: ilman suojelusta olleet romanit oli heti otettava kiinni, toimitettava kuvernöörin kuulusteltaviksi ja passitettava työlaitokseen määrittämättömäksi ajaksi. Yleiseen työhön kelpaamattomat miehet tuli lähettää kruunun linnoituksiin ja naiset kehruuhuoneisiin. Työlaitospaikkojen vähäisyyden vuoksi lakia ei voitu kovin laajasti soveltaa käytäntöön. Vuosina 1842–1861 oli lisäksi voimassa keisarillinen julistus, jonka mukaan kehruuhuoneisiin sijoitettujen romaninaisten poikalapset tuli pakkoviedä kantonistipataljooniin Tallinnaan ja Pihkovaan.[5] Irtolaislakiin sisältyi vuoteen 1883 asti niin sanottu "mustalaispykälä", joka käytännössä määräsi romaneja kohdeltavaksi ankarammin kuin muita irtolaisia.[6] 1800-luvulla romanien heikkoon asemaan alettiin kiinnittää huomiota. Romanikysymystä käsiteltiin säätyvaltiopäivillä, ja romaneja päätettiin yrittää sulauttaa valtaväestöön. Suomen itsenäistyttyä romanit saivat kaikki samat oikeudet kuin muutkin Suomen kansalaiset.[4]

Romanien työllisyystilanne kuitenkin heikkeni käsityöläisammattien menettäessä merkitystään ja yhteiskunnan teollistuessa. Työnsaanti edellytti yhä useammin ensin koulunkäyntiä, jota monet romanit vierastivat, koska yhteiskunnan virallinen tavoite oli yhä sulauttaa romanit valtaväestöön.[4]

Vuosien 1939–1945 aikana rintamalla palveli arviolta noin tuhat Suomen romania, joista 500-600 taistelujoukoissa[7]. Tarkkaa määrää on vaikea tietää, koska suomalaisia ei ole koskaan tilastoitu etnisen taustan perusteella[8]. Romanisotilaista varmuudella kaatui ainakin 50,[9] ja haavoittuneita oli satoja[7].

1960-luvulla romanien asuinoloja ja toimeentuloa saatiin parannettua hyvinvointivaltion yleisen kehityksen myötä.[4]

Romaneista on aiemmin käytetty Suomessa yleisesti nimitystä mustalainen, mutta nykyään sitä pidetään usein halventavana.[10][11] Vastaava halventavana pidetty nimitys on manne.[12]

Viime vuosina Suomeen muista maista, etenkin Romaniasta saapuneet romanit kuuluvat lähinnä muihin kulttuuriryhmiin, ja heidän puhumiaan romanikieliä eivät Suomen romanit kunnolla tai juuri lainkaan ymmärrä. Uudemmat tulokkaat eivät yleensä ole tekemisissä Suomen romanien kanssa, eivätkä ryhmät yleensä tunne erityistä yhteenkuuluvuutta.lähde?

Työllisyys ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaneilla on aina ollut suuria vaikeuksia työnsaannissa. Yhtenä syynä tähän on ollut romanien tapakulttuuri. Perinnepuvun valinnut romaninainen ei voi käyttää muuta asua, ellei varmisteta, ettei kukaan toinen romani voi nähdä häntä.[13]

Suomen 10 000 romanista jopa puolen arvellaan olevan työttöminä.[14] Työ- ja elinkeinoministeriön 2008 tekemän tutkimuksen mukaan romanien työllistymistä jarruttaa pahiten koulutuksen ja työkokemuksen puute. Suurella osalla työttömänä olevista romaneista on koulutuksena pelkästään peruskoulu. Hakeutuminen ammatilliseen koulutukseen on ollut vähäistä ja opintojen keskeyttäminen tavallista. Vuonna 2012 julkaistun opetushallituksen selvityksen mukaan ammatilliset opinnot aloittavien määrä on kuitenkin yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.[15] Työllistymistä vaikeuttavat myös työnantajien asenteet, sillä vain hieman yli puolet työnantajista olisi valmiita palkkaamaan romanin. Työharjoitteluun suhtaudutaan myönteisemmin, mutta siihenkään romania ei ottaisi 15 prosenttia työnantajista.[16]

Romanilasten osallistuminen esiopetukseen on lisääntynyt merkittävästi viimeisten vuosien aikana. Peruskoulussa romanilapsille vuosiluokan kertaamien on kuitenkin selvästi yleisempää kuin muilla oppilailla. Se ajoittuu erityisesti alakoulun ensimmäisille luokille ja vuosiluokalle 7. Osalla oppilaista poissaolojen suuri määrä aiheuttaa koulunkäyntiin vakavia ongelmia, eivätkä kaikki huoltajat suhtaudu asiaan riittävän vakavasti. Peruskoulun keskeyttää romanioppilaista noin viisi prosenttia.

Opetushallituksen maaliskuussa 2012 julkaisemasta selvityksestä käy kuitenkin ilmi, että romaninuorten koulumenestys on parantunut viime vuosina huomattavasti. Selvitykseen haastatellut 1 300 rehtoria arvioivat, että 70%nbsp;prosentilla oppilaista koulu sujuu erinomaisesti, hyvin tai vähintään tyydyttävästi. Lisäksi yhteistyö koulun ja vanhempien välillä on muodostunut niin sujuvaksi, että opetushallitus pitää sitä jopa läpimurtona romanien koulunkäynnin historiassa.

Ammatilliseen koulutukseen hakeutuvien määrä on yli kaksinkertaistunut edelliseen, kymmenen vuotta sitten tehtyyn selvitykseen verrattuna. Lukion aloittavien romaninuorten määrä on kuitenkin silti erittäin vähäinen.[15]

Romanikulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pukeutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten tai Suomesta Ruotsiin muuttaneiden romanien keskeinen ominaisuus on varsin yhtenäisen miesten tai naisten pukeutuminen. Missään muualla maailmassa romanit eivät käytä samanlaista silmin nähtävää omalaatuista vaatetusta.lähde?

Romanimiesten vaateparsi oli Suomessa 1800-luvulla lähestulkoon samanlainen, kuin maan sen aikaisella talonpoikaisväestöllä eli lierihattu, takki, suorat housut ja pitkävartiset nahkasaappaat. 1900-luvun alkupuoliskolla monet romanimiehet alkoivat pukeutua samaan tapaan kuin ne valtaväestön miehet, jotka työskentelivät arvostetussa ajurin ammatissa. Ajurin pukuun kuuluivat koppalakki, valkoinen kauluspaita, kangas- tai nahkatakki, tummat pussihousut ja mustat pitkävartiset nahkasaappaat (usein haitarivarsimallia eli ns. jatsarit).[17]

1960- ja 1970-lukujen mittaan koppahattu jäi pukeutumisesta pois, tummat pussihousut muuttuivat suoriksi ja saappaiden sijaat jalkoihin laitettiin kävelykengät. Valkoisen kauluspaidan päällä romanimiehet pitävät usein kuitenkin edelleen puseroa tai pikkutakkia, sillä paitahihasillaan oleminen ei sovi perinteen pukeutumiseen. Vaaleita housuja tai farkkuja ei romanimies tavallisesti pue ylleen. Vanhaa ajurinpukua näkee nykyään vain joillakin vanhoilla miehillä tai nuorilla juhlissa.

Romaninaisen puku on saanut mallinsa valtaväestön naisen kansanpuvusta. Romaninaiset pukeutuivat puseroineen, hameineen ja esiliinoineen suunnilleen samalla lailla valtaväestön naisten kanssa 1800-luvun lopulle saakka.[18] Romaninaisten pukeutuminen on aikojen saatossa ja vaurastumisen myötä muuttunut yhä koreammaksi. Nykyisin useimmat romaninaiset pukeutuvat paljetein ja kultanauhoin koristeltuun röyhelöiseen puseroon ja erityiseen romanihameeseen. Paksusta mustasta sametista valmistettava hame on varsin pitkä ja leveä, sekä nousee vyötäröllä varsin korkealle. Nuorilla romanitytöillä, jotka eivät ole saaneet itselleen vielä varsinaista romanipukua, näkee usein ohuehkosta mustasta kankaasta ommeltuja hameita, jotka ovat pitkiä ja erittäin kapeita.

Alakouluikäiset romanilapset pukeutuvat Suomessa valtaväestöön kuuluvien ikätovereidensa tavoin.

2000-luvulla pukeutumisen merkitys on etnisen erottumisen kannalta korostunut, kun elämäntapa muuten on lähentynyt muun yhteiskunnan tapoja.[17]

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen romanit muodostavat yhden niistä hyvin harvinaisista yhteisöistä, joissa avioliittoa yhteisöllisenä laitoksena ei varsinaisesti ole olemassa. Suomen romaneilla ei ole vakiintunutta ja hyväksyttyä seurustelutapaa, joka johtaisi avioliittoon. Suomessa ei ole myöskään järjestettyjä avioliittoja. Perinteisesti ainoa tapa, jolla suomalainen perinteistä kiinni pitävä romani saattoi muodostaa avioliiton, oli karkaaminen, ”neidonryöstö”.[19]

Eräs syy tähän avioliiton rituaaliseen väheksyntään on suvun jäseniltä odotettu ehdoton uskollisuus. Romanisuvut ovat perinteisesti eksogaamisia eli parinmuodostus tapahtuu eri suvun jäsenen kanssa. Parisuhteessa mies ja nainen pysyvät omien sukujensa jäseninä.[19]

Yhteen meneminen on romanikulttuurissa häveliäisyyden piiriin kuuluva alue, ja siksi romaneilla avioliitto ei ole keskeinen perhejuhla perinteineen. Nykyisin uskovaiset romanit haluavat yleensä kirkollisen vihkimisen. Häveliäisyyssyistä kutsuvieraina ovat yleensä nuoret ihmiset.[20]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen romanit ovat varsin uskonnollisia[21]. Suurin osa heistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon[22], mutta paljon myös helluntaiherätykseen, vapaakirkkoon ja baptisteihin[21]. Romanien keskuudessa on paljon evankelistoja ja pastoreita.[21].

Romanikulttuurin kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanikulttuurin piirteitä on osin arvosteltu sekä valtaväestön että romanien taholta. Arvostelu on kohdistunut muun muassa romanien piirissä harjoitettavaan verikostoon[23], naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan[24], rikollisuuteen sekä romaninuorten koulu- ja päihdeongelmiin.[25] Valtaväestö on kautta aikojen pitänyt romaneja monesti ryhmänä, joka syyllistyy rikollisuuteen muita herkemmin. Romanien rikollisuudesta ei ole tarkkoja tilastoja, mutta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan vuonna 2005 oli 18 prosentissa ryöstörikoksista epäilty romani.[26]

Osaltaan romanikulttuurin arvostelua on vaikeuttanut romaniyhteisössä elävä vahva perinne, joka kieltää yhteisön sisäisistä ongelmista kertomisen ulkopuolisille. Kun Rainer Friman puhui TV1:n A-studiossa romaninuorten päihde- ja kouluongelmista, hän sai parikymmentä tappouhkausta.[27] Kun romanitaiteilija ja kirjailija Kiba Lumberg arvosteli Ajankohtaisessa kakkosessa romanikulttuuria ja erityisesti naisten asemaa siinä, Yleisradioon lähetettiin kirje, jossa herjaavin ilmauksin kyseenalaistettiin Lumbergin mielenterveys ja kerrottiin hänen perheensä olevan ”sisäisesti mädäntynyt”. Kirje lähetettiin Suomen Romani­foorumin puheenjohtajan ja ulkoministeriön erityisasiantuntijan Miranda Vuolasrannan sähköpostiosoitteesta. Yleisradio vaikeni kirjeestä.[25] Myös Lumberg sai tappouhkauksia.[28] Myös näytelmäkirjailija Veijo Baltzar on vaatinut ”yhteisön sisäistä tilintekoa päihdeongelmista ja rikollisuudesta”.[25]

Omiaan arvostelleet romanitaiteilijat ovat perustamassa omaa yhdistystä tultuaan tyytymättömäksi Suomen Romanifoorumin toimintaan. Yhdistyksen tavoitteena on katsoa asioita puolueettomasti eikä vain syyttää valtaväestöä kaikesta, kuten romaniyhdistykset ovat uuden yhdistyksen perustajien mielestä tähän mennessä tehneet.[27]

Kiba Lumberg on sanonut:

»Verikostosta ja siitä väkivallasta mikä romanikulttuurissa on, ei saa Suomessa puhua. Ei voida mennä siihen, että tietyt ryhmittymät menevät kulttuurien taakse ja sillä verukkeella polkevat ihmisoikeuksia ja sananvapautta[27]»

ja

»Ongelmana on, että kun mustalainen uskaltaa puhua julkisesti oman heimon sisällä tapahtuvista kielteisistä asioista, hänet uhataan tappaa. Jos valkolainen avaa suunsa, häntä syytetään rasismista.[24]»

Romanikulttuuria tutkineen professori Martti Grönforsin mukaan romanit puhuvat verikostosta avoimesti vain yhteisön sisällä. Suomen romanien joukossa on isoja 200-jäsenisiä romanisukuja, jotka välttelevät toisiaan. Välttelyä kutsutaan väistämiseksi.[29][30] Poliisille suunnatussa oppimateriaalissa saatetaan jättää sana verikosto kokonaan mainitsematta ja puhua vain väistämisestä[31] tai jopa todetaan, että mitään verikostoa ei romanikulttuurissa olekaan.[32]

Romaniyhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimii useita valtakunnallisia romaniyhdistyksiä:[33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen romanit – Finitiko romaseele (Esitteitä 2004:2) 16.6.2004. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 15.7.2009.
  2. Pulma 2006, s. 24–25.
  3. Henry Hedman: Suomen romanikieli: Sen asema yhteisössään, käyttö ja romanien kieliasenteet (pdf)
  4. a b c d e f Romanit Suomessa Suomen Romanifoorumi. Viitattu 17.8.2009.
  5. Pulma 2006, s. 49, 74.
  6. Pulma 2006, s. 75–80.
  7. a b Isämme sodissa, Mansetori.fi (archive.org)
  8. Romanisotaveteraanien kunnioitus noussut ((Archive.org)) MTV3.fi, Uutiset.
  9. Romanomissio
  10. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  11. Rasismin vastainen työ -työryhmän esitys (pdf) 31.12.2006. Etnisten suhteiden neuvottelukunnan ja alueellisten neuvottelukuntien rasismin vastainen työ. Viitattu 2.2.2009.
  12. MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0 © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy: "manne: leik., halv. romanimiehestä".
  13. Palkkaisinko romanin? Opas romanien kouluttajille, koulutuksen järjestäjille ja työvoimaviranomaisille (pdf) Luovi.fi. Viitattu 30.9.2008.
  14. Romanit tuntevat syrjintää työnhaussa ja koulutuksessa Helsingin Sanomat. 22.6.2006. Viitattu 25.9.2008.
  15. a b Yhä useampi romaninuori suoriutuu hyvin peruskoulusta Opetushallitus. 15.3.2012. Viitattu 16.3.2012.
  16. Heikko koulutus pitää romanit poissa työelämästä Keskisuomalainen. 11.9.2008. Viitattu 25.9.2008.
  17. a b Pulma 2012, s. 426-429
  18. Tie romanien elämään Suomen käsityön museo. Viitattu 4.1.2008.
  19. a b Pentikäinen, Juha & Hiltunen, Marja (toim.): Suomen kulttuurivähemmistöt, s. 159. Suomen Unesco-toimikunnan julkaisuja 72. Helsinki: Suomen Unesco-toimikunta, 1997. ISBN 951-53-1699-5.
  20. Friman-Korpela, Sarita ym.: Romanit ja kirkko: Opas seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille, s. 31. Suomen ev.-lut. Kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2005:2. Helsinki: Kirkkohallitus, 2005. ISBN 951-789-178-4.
  21. a b c Romanit uskossa - kiitos Herra! 25.4.1999. Yle.fi. Viitattu 16.7.2013.
  22. Romanikulttuuri / Uskonto romanomissio.fi. Viitattu 16.7.2013.
  23. Riku Lumbergin avoin kirje romaniyhteisölle Helsingin sanomat. 19.8.2007. Viitattu 1.10.2008.
  24. a b Varpula, Sari: Taiteilija Kiba Lumberg: Sieluni ei mahdu mustalaishameeseen Sana. 16.8.2007. Helsinki. Viitattu 1.10.2008.
  25. a b c Nikkanen, Hanna: Sketsishow käynnisti julkisen romaniriidan Journalisti. 17.8.2007. Viitattu 1.10.2008.
  26. Lehti, Martti: Ryöstörikoskatsaus 2007 2008. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Viitattu 15.7.2009.
  27. a b c Omiaan arvostelleet romanitaiteilijat perustavat yhdistyksen Helsingin Sanomat. 26.872007. Viitattu 1.10.2008.
  28. Kiba Lumberg teki rikosilmoituksen Ylen kirjeestä Helsingin sanomat. 1.8.2007. Viitattu 1.10.2008.
  29. Romanitutkija: Väistämisen tarkoitus on välttää verikosto MTV3.fi. 20.10.2007. Viitattu 9.12.2009.
  30. Verikosto Yle.fi. 2007. Viitattu 9.12.2009.
  31. Romanin ja poliisin kohdatessa (pdf) (sivu 12) 2007. Helsinki: Opetushallitus, romaniväestön koulutustiimi ja sisäasiainministeriön poliisiosasto. Viitattu 9.12.2009.
  32. Poliisi ja monikulttuurinen Suomi (Romanit - Suomen vanhin etninen vähemmistö) Viitattu 9.12.2009.
  33. Pirttilahti, Malla: Romanikulttuurin erityispiirteet asumisessa (pdf) 2000. Helsinki: Ympäristöministeriö. Viitattu 17.8.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kansallisuuksia
 juutalaiset | karjalaiset | romanit | saamelaiset | somalit | suomalaiset | tataarit | turkkilaiset | unkarilaiset | venäläiset | virolaiset