Suomenruotsi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alueet Suomessa, joissa ruotsia on vanhastaan puhuttu. Ruotsinkielisiä asuu myös tämän alueen ulkopuolella etenkin kaupungeissa.

Suomenruotsi (ruots. finlandssvenska) on ruotsin kielen Suomessa käytetty kirja- ja yleiskielinen variantti, jota puhutaan pääasiassa rannikkoalueilla Uudellamaalla, Turunmaalla ja Pohjanmaalla, sekä jossain määrin myös muualla Suomessa. Myös Ahvenanmaan ruotsi kuuluu suomenruotsiin sikäli, että siinä käytetään monista virallisista termeistä suomenruotsalaista varianttia. Ääntämiseltään ja intonaatioltaan Ahvenanmaan ruotsi on kuitenkin selvästi lähempänä Ruotsissa puhuttuja ruotsin murteita. Äidinkielenään suomenruotsia puhuvia suomalaisia kutsutaan suomenruotsalaisiksi.

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenruotsin murteet eivät ole mitenkään yhtenäisiä, vaan esimerkiksi Itä-Uudellamaalla puhutut murteet saattavat joidenkin piirteiden osalta edustaa päinvastaista kantaa kuin pohjalaiset. Huomattavin esimerkki tästä on k:n ja g:n pehmeneminen. Pohjalaisten murteiden merkittävä piirre on k:n ja g:n pehmeneminen ä:n, ö:n, e:n ja i:n edellä myös sanan sisällä, ei vain alussa - niinpä "kärringen" voidaan Pohjanmaalla ääntää "tšärndži". On huomattava, että g ei siellä pehmene j:ksi, vaan dž-äänteeksi, joten sana "göra" ääntyy "džära". (Tässä esiintyy myös göra-verbin muoto gära, joka on kadonnut ruotsin kirjakielestä, mutta on tunnistettavissa esimerkiksi sanassa "gärning" = "teko".) Toisaalta uusimaalaisessa ruotsissa g ja k jäävät koviksi, joten jopa sanassa "kjol" kaksi ensimmäistä kirjainta "lausutaan kuten kirjoitetaan" Itä-Uudellamaalla.

Erot riikinruotsiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenruotsin yleiskieli eroaa Ruotsissa käytetystä ennen muuta virallisten termien osalta: ministeriöt ovat suomenruotsiksi "ministerier", eivät "departement". Myös suomenruotsalaiset murteet ovat vaikuttaneet: esimerkiksi sellainen ilmaus kuin "ligga på åga" = "maata koko yö valveilla varhaisen herätyksen vuoksi hermoillen" on Ruotsin puolella joko tuntematon tai mielletään selvästi murteelliseksi. Murteesta johtuu myös erityisesti pohjalaisten tapa käyttää verbiä "lämna" merkityksessä "jäädä". Tätä kuitenkaan kielenhuolto ei hyväksy, koska se voi aiheuttaa ymmärtämisvaikeuksia. Joskus suomenruotsin poikkeavat muodot ovat seurausta tietoisesta kielen ohjailusta - esimerkiksi "öljynjalostamosta" käytetään suomenruotsissa sanaa "oljeraffineri", koska Ruotsin puolella tavallinen "oljeraffinaderi" kuulostaa täällä tarpeettoman pitkältä ja kömpelöltä. Myös "roudarin" suomenruotsinnokseksi on suositeltu mieluummin muotoa "rådare" kuin Ruotsin puolella käytettyä sanaa "råddare", koska jälkimmäinen kuulostaa suomenruotsissa "sotkijalta".

Suomenruotsin sanastossa on alueellisia eroja. Esimerkiksi polkupyörä on etelärannikon suomenruotsissa fillare ja Pohjanmaalla ped. Ruotsin sana cykel on hyvin yleinen ja sitä käytetään usein myös suomenruotsissa.

Jotkin ruotsin kielen sanat tarkoittavat Suomen puolella eri asiaa kuin Ruotsissa. Esimerkiksi sana villa tarkoittaa riikinruotsissa huvilaa tai omakotitaloa, suomenruotsissa pelkästään huvilaa (omakotitalo on suomenruotsissa egnahemshus tai egnahemhus), semla sämpylää, riikinruotsissa taas laskiaispullaa. Batong tarkoittaa suomenruotsissa patonkia, riikinruotsissa pamppua. Verbi paja tarkoittaa riikinruotsissa rikkoa tai rikkoutua ja Suomessa paijata.

On joitakin riikinruotsin sanoja, joita ei tunneta ollenkaan suomenruotsissa, mm. brandgul, joka on suomenruotsissa ja joskus riikinruotsissakin orange ja tarkoittaa oranssia.

Vaikka suomalaisissa kouluissa opetettu ruotsi on nykyisin sanastoltaan usein riikinruotsia, ääntämisohjeet ovat suomenruotsin mukaiset.

Ruotsissa puhuttu ruotsi vaikuttaa jatkuvasti suomenruotsiin erityisesti Pohjanmaan kautta, koska Pohjanmaalla on perinteisesti ollut tapana katsoa Ruotsin televisiota.lähde? Myös ruotsalainen kulttuurituotanto, kuten iskelmä, rock-musiikki (Magnus Uggla, Ulf Lundell ym.) ja populaarikirjallisuus (Henning Mankell, Jan Guillou ym.) on suosittua ja helposti saatavaa ruotsinkielisessä Suomessa, joka tunnetaan nimellä Svenskfinland. Toisaalta myös suomenruotsi on täkäläisen kulttuurituotannon kautta onnistunut vaikuttamaan Ruotsin puhekieleen - erityisesti Muumi-kirjojen mukana levinnyt, tyypillisesti suomenruotsalaisena pidetty sana "rådd" ("sotku") on suosittu esimerkki.

Ruotsalaiset kutsuvat suomenruotsia joskus termillä muminspråk (muumikieli), johtuen siitä, että japanilaista, Suomessa ruotsiksi jälkiäänitettyä, mutta myös Ruotsissa esitettyä Muumit-televisiosarjaa ei aikoinaan nauhoitettu uudelleen riikinruotsiksi ja ruotsalaiset oudoksuivat muumien outoa ääntämystä.

Suomenruotsi on useissa tapauksissa vanhanaikaisen kuuloista ruotsalaisissa korvissa. Esimerkiksi luku 18 on suomenruotsissa aderton ja riikinruotsissa arton.

Suomen kielen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vaikutus puhuttuun suomenruotsiin on ilmeinen, mutta selvimmillään hiomattomassa ja slanginomaisessa puhekielessä etelän kaupungeissa. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla sekä osassa Turun saaristoa, missä miljöö on varsin yksikielinen ja suomea ei välttämättä osata kovin hyvin, suomalaisten sanojen käyttäminen on arkipuhekielessäkin harvinaisempaa. Lauseopin ja fraseologian suomalaistumista pyritään vähentämään tietoisella kielenhuollolla. Suomenkielisten sanojen sijasta Ruotsin puolella käytetyt omaperäiset termit saatetaan mahdollisuuksien mukaan suomenruotsalaisten media-ammattilaisten ulottuville esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman Språkbruk-lehden sivuilla.

Suomenruotsissa käytetään monia käännöslainoja suomen kielen sanoista. Esimerkiksi lukujärjestys, joka on riikinruotsissa schema, on suomenruotsissa läsordning, laatikkoruoka låda (riikinruotsissa pudding), uimahalli simhall (riikinruotsissa badhus), kotitalous huslig ekonomi (riikinruotsissa hemkunskap) jne.

Vakiintuneita puhekielen suomalaisuuksia ovat esimerkiksi "kiva", joka komparoidaan nykyään ruotsiksi "kivogare, kivogast", sekä "juttu", joka on lainautunut kaikkine sivumerkityksineen suomenruotsiin, "kaveri", joka suomenruotsissa lienee alkujaan oikeastaan sotilasslangia, ja "maila", jota ilmeisesti käytetään ennen kaikkea siitä syystä, että ruotsista puuttuu yksi yhteinen sana pallon lyömiseen käytetyille pelivälineille (esimerkiksi jääkiekkomaila on "klubba", mutta tenniksessä, pingiksessä ja sulkapallossa käytetty maila on "racket").

Tavallisesti sanat mukautuvat ruotsin taivutusjärjestelmään, mutta painottomaan vokaaliin päättyvät (varsinkin henkilöä tarkoittavat) ovat osoittautuneet ongelmallisiksi: vaikka ne ovat en-sukuisia, monikossa ne taipuvat vokaaliin päättyvien ett-sukuisten (esimerkiksi "ett äpple", "ett piano") tapaan. Niinpä "kaverin", "abin", "juttun" voivat olla sekä määräisiä yksikköjä että epämääräisiä monikkoja: en kaveri, kaverin, kaverin, kaverina; en juttu, juttun, juttun, juttuna; en abi, abin, abin, abina. Kielenhuolto innostuu silloin tällöin vaatimaan "abir, abirna; juttur, jutturna; kaverir, kaverirna" -tyyppisiä monikkoja, mutta ne eivät juurikaan ole osoittaneet merkkejä aidosta kotiutumisesta puhekieleen.

Suomenruotsalaisessa puhekielessä saatetaan taivuttaa Suomen nen-loppuisia sukunimiä suomen tavoin käyttäen se-loppuista vartaloa (esim. Heinosen koira sanotaan joskus Heinoses hund eikä Heinonens hund).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]