Carl Erik Mannerheim

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Erik Mannerheim

Carl Erik Mannerheim (14. joulukuuta 1759 Säter, Ruotsi15. tammikuuta 1837 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta)[1] oli ruotsalais-suomalainen sotilas ja valtiomies. Hän oli yksi ”Suomen valtion perustajista” ja ensimmäinen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, tavallaan Suomen ensimmäinen pääministeri.[2][3]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Erik Mannerheim syntyi tykistön eversti, Göteborgin komendantti Johan Augustin Mannerheimin (k. 1778) ja tämän toisen puolison Helene Maria Söderhjälmin kolmanneksi ja nuorimmaksi pojaksi[1]. Hänen vanhin veljensä oli merkittävä ruotsalainen hallintomies Lars Augustin Mannerheim ja keskimmäinen veli Gustaf Johan Mannerheim oli Mannerheim-suvun ruotsalaisen haaran merkittävin esi-isä.[4]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerheim opiskeli sotilaskoulutuksen ohessa Uppsalan yliopistossa, jossa tuli ylioppilaaksi 30. lokakuuta 1775 ja suoritti kansliatutkinnon 1776[1].

Sotilasura Ruotsin armeijassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän liittyi (ruots. Livregementet till häst) 1. joulukuuta 1775 korpraalina ratsastavaan henkikaartiin, jossa hän yleni majoitusmestariksi 31. heinäkuuta 1776. Hän siirtyi 19. helmikuuta 1777 kornetiksi hallitsijan henki- ja varusjoukon kevyeen rakuunaosastoon, jossa hänet ylennettiin luutnantiksi ja tallimestariksi 11. maaliskuuta 1779. Hän sai viran Turun läänin jalkaväkirykmentin ensimmäisenä luutnanttina 12. huhtikuuta 1780, toisena majurina 3. maaliskuuta 1783 ja ensimmäisenä majurina 26. huhtikuuta 1787.[5] Mannerheim oli rykmentin komentajana Kustaa III:n sodan aikana 17881789[1]. Hän liittyi kuningas Kustaa III:ta vastustaneeseen Anjalan liittoon ja Ruotsin hovioikeus tuomitsi hänet mestattavaksi vuonna 1790, mutta armahdettiin vielä samana vuonna 16. syyskuuta.[4][1]

Suomalainen kartanonherra ja valtiomies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerheim oli kuitenkin menettänyt etenemismahdollisuutensa Ruotsin armeijassa ja erosi omasta pyynnöstään sotapalveluksesta vuonna 1795. Vuonna 1796 hän avioitui Vendla Sofia von Willebrandin (k. 1863) kanssa[1], joka oli kuvernööri ja kenraalimajuri Ernst von Willebrandin tytär.[4] Vuonna 1795 Mannerheim ostiLouhisaaren kartanon, jota hän alkoi hoitaa. Vuonna 1805 hänet nimitettiin Suomen Talousseuran puheenjohtajaksi.[2]

Vendla Sofia von Willebrand

Suomen sodan päätyttyä hänestä tuli, ilmeisesti vastentahtoisesti, tsaari Aleksanteri I:n luokse kutsutun neljää säätyä edustaneen lähetyskunnan puheenjohtaja. Tässä roolissa hän joutui pitämään puheita tsaarille ja muillekin venäläisille toimijoille. Lähetyskunta sai jättää keisarille luettelon asioista, joihin se toivoi parannuksia Suomen aseman järjestelyjen osalta.[6]

Mannerheimistä tuli helmikuussa 1809 Porvoon valtiopäivien jäsen ja toimi Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljissa talousosaston jäsenenä ja kansliatoimituskunnan päällikkönä aina vuoteen 1816[1]. Hän toimi Turun ja Porin läänin maaherrana 1816–1826[7]. Samaan aikaan Mannerheim kutsuttiin senaatin talousosaston jäseneksi uudelleen 1820[1][4] ja Robert Wilhelm De Geerin kuoltua myöhemmin samana vuonna hänestä tuli sen vanhin jäsen. Hänet nimitettiin sen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi,[4] missä tehtävässä hän toimi 1822–1826[2]. Virka vastasi periaatteessa nykyistä Suomen pääministerin virkaa[2][3].

Mannerheim tunnettiin vahvoista mielipiteistään, eikä hän loppuaikoinaan nauttinut kovinkaan suurta Venäjän hallitsijan suosiota [4]. Hän kuoli matkalla Turussa 1837[1]. Carl Erik Mannerheim oli Mannerheim-suvun ensimmäinen Suomeen muuttanut jäsen ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisän Carl Gustaf Mannerheimin isä.[2]

Arvonimet ja huomionosoitukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerheimille myönnettiin seuraavat venäläiset arvonimet ansioistaan Suomen suuriruhtinaskunnassa:

Helsingin Eerikinkatu on nimetty Carl Erik Mannerheimin muistoksi 1836. [8]

Sotilasarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Henkilötiedot Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopisto. Viitattu 6. joulukuuta 2007.
  2. a b c d e Suku ja perhe www.mannerheim.fi. Viitattu 6. joulukuuta 2007.
  3. a b Markku Tyynilä: Mannerheim, Carl Erik (1759–1837) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 12.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b c d e f Descendants of Carl Gustaf Emil Mannerheim The Generations Network. Viitattu 6. joulukuuta 2007. (englanniksi)
  5. Elgenstierna, Gustaf osa V s. 172
  6. Suomen lähetyskunta 1808-09 www.narc.fi. Arkistolaitos. Viitattu 6. joulukuuta 2007.
  7. Läänin maaherrat vuodesta 1634 2007. Länsi-Suomen lääninhallitus. Viitattu 6. joulukuuta 2007.
  8. Antti Manninen: Carl Erik Mannerheim oli Suomen ensimmäinen pääministeri. Helsingin Sanomat, 27.1.2008, s. A13.


Keisarillisen Suomen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja
18221826
seuraaja:

Samuel Fredrik von Born
Grand Duchy of Finland Arms.svg
Turun ja Porin lääni.vaakuna.svg Edeltäjä:
Otto Herman Lode
Turun ja Porin läänin maaherra
18161826
Seuraaja:
Lars Gabriel von Haartman