Benjamin Franklin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Benjamin Franklinin muotokuva
Nimikirjoitus

Benjamin Franklin (17. tammikuuta 170617. huhtikuuta 1790) oli yhdysvaltalainen toimittaja, kirjailija, filantrooppi, tiedemies, keksijä ja diplomaatti. Hän oli myös yksi Yhdysvaltain vallankumouksen johtajista ja tunnettu sitaateistaan sekä kokeiluistaan sähkön parissa.

Aikaisempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franklin syntyi Bostonissa, Massachusettsissa 17-lapsisen sisaruskatraan 15. lapsena. Hän kävi Bostonin latinalaista koulua, mutta lopetti koulunkäynnin 10-vuotiaana, ja ryhtyi 12-vuotiaana työskentelemään kirjanpainajan oppipoikana. Hän lähti nuorena koettamaan onneaan Lontooseen, mutta palasi sieltä pian aloittaakseen Philadelphiassa oman kirjapainonsa, josta pian tuli yksi maan parhaista. Sieltä käsin Franklin julkaisi sanomalehteä Poor Richard's Almanac (1737 – 1757).

Diplomaatin ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franklin edusti Pennsylvanian siirtokuntaa Albanyn kongressissa 1754 ja kuului liikkeeseen, joka vastusti vuoden 1765 leimaverolakia. Vuonna 1775 hänet valittiin Pennsylvanian edustajana Philadelphiassa kokoontuneeseen toiseen mannermaakongressiin. Hän oli yhtenä jäsenenä myös mannermaakongressin asettamassa toimikunnassa, joka laati Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen tekstin kesäkuussa 1776. Toimikuntaan kuuluivat hänen lisäkseen John Adams, Roger Sherman, Robert R. Livingston ja Thomas Jefferson. Syyskuussa 1776 Franklin matkusti Pariisiin ja neuvotteli myöhemmin liittosopimuksesta Ranskan kanssa Britanniaa vastaan 1778. Hänen neuvottelunsa olivat pohjana vastaitsenäistyneiden Yhdysvaltojen ja Britannian väliselle Pariisin rauhalle vuonna 1783. Franklin toimi Pennsylvanian osavaltion presidenttinä 1785–1788. Franklin osasi kuutta kieltä: englantia, ranskaa, italiaa, espanjaa, latinaa ja saksaa.

Tiedemies ja keksijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jean-Baptiste Greuze, Benjamin Franklin, 1777.
Benjamin Franklinin keksimä lasiharmonikka

Franklin oli kiinnostunut politiikasta ja tieteistä. Hän perusti vuonna 1743 American Philosophical Society -tiedeyhteisön, jossa puhuttiin politiikasta ja tieteestä.

Franklin innostui ystäviensä kautta tekemään sähköön liittyviä kokeita ja esitti teorian sähkön olemuksesta. Hän valitsi sähkövarausta kuvaamaan negatiiviset ja positiiviset etumerkit siten, että plus vastasi lasisähköä ja miinus lakkasähköä, jolloin sähkövirta kulki positiivisesta varauksesta negatiiviseen. Tätä merkintätapaa käytetään edelleen, vaikka sähkön kuljettajan, elektronin, tiedetäänkin nykyään olevan negatiivisesti varautunut, joten sähkövirran suunta on eri suunta kuin sähkön kuljettajien suunta.[1] Franklin teki erilaisia kokeita ilmiön toteamiseksi ja todisti myös salaman olevan sähköilmiö.

Benjamin Franklin oli myös keksijä. Hän keksi muun muassa maailman ensimmäiset torneihin asennettavat ukkosenjohdattimet, kaksitehoiset silmälasit ja lasiharmonikka-nimisen instrumentin. Ukkosenjohdattimiin kohdistui kritiikkiä, koska salamoiden ajateltiin olevan Jumalan rangaistuksia ihmisille. Franklin itse oli deisti, joten hän ei nähnyt tätä ongelmana.

Franklin oli myös kiinnostunut kielestä ja laati ehdotuksen englannin kielen oikeinkirjoituksen uudistamiseksi. Hän kehitteli aakkoset, joissa oli kuusi uutta kirjainta kielen äänteitä varten.[2]

Benjamin Franklinin filosofisia lausahduksia on sittemmin siteerattu eri lähteissä. Eräs kuuluisa lainaus on "failure to prepare is preparing to failure" eli vapaasti suomennettuna "suunnittelun epäonnistuminen on epäonnistumisen suunnittelua". Hänellä oli myös ymmärrystä ihmisen perimmäistä luontoa kohtaan, mikä ilmenee hänen kirjoituksestaan vuodelta 1753: "Jos jompaakumpaa sukupuolta oleva valkoihoinen on joutunut nuorena intiaanien vangiksi ja elänyt jonkin aikaa heidän keskuudessaan, niin vaikka heidän ystävänsä maksaisivat hänestä lunnaat ja kohtelisivat häntä mitä suurimmalla hellyydellä, jotta hän jäisi valkoisten pariin... niin silti hän alkaa nopeasti inhota meidän elämäntapaamme ja kaikkea sitä työtä ja vaivaa mitä se vaatii, ja ensimmäisen tilaisuuden tullen hän pakenee metsiin, mistä häntä ei enää saa millään keinoin takaisin.. Kun intiaanilapsi on kasvatettu meidän luonamme ja hänelle on opetettu meidän kielemme ja tapamme, niin kun hän menee tapaamaan entisiä sukulaisiaan ja kuljeskelee heidän mukanaan, ei häntä enää saa suostutelluksi palaamaan valkoisten keskuuteen."

Yhteiskunnallinen aktivisti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaapalokunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs vähemmälle huomiolle jäänyt seikka Franklinista puhuttaessa on hänen ideoimansa vapaapalokunta-aate. Hän perusti Union Fire Company -yhtiön 1736. Ensimmäinen vapaapalokunta perustettiin Philadelphiaan samana vuonna. Samalla hän ideoi palovakuutusyhtiön toimintamallin ja perusti myös yhtiön nimeltä "Hand-In-Hand" (suom. Käsi Kädessä). Franklin vastaanotti Royal Societyn Copley-mitalin 1753.

Ensimmäinen yleinen kirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanotaan, että Franklin perusti maailman vanhimman yleisen kirjaston[3] vuonna 1731.[4] Se toimii yhä, Philadelphian kirjastokomppanian nimellä.[4] Toisen määritelmän mukaan kyseessä oli ensimmäinen onnistunut lainauskirjasto.[4] Toisaalta sittemmin kadonneita julkisia kirjastoja oli ollut ainakin Englannissa jo aiemmin.

Franklinin perustama kirjasto oli aluksi perustaja-käyttäjiensa rahoittama osuuskuntakirjasto.[3] 1850-luvulle asti se oli Yhdysvaltojen suurin julkinen kirjasto.[4] Ensimmäinen verorahoitteinen kirjasto perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1833.[3]

Lähettiläänä Ranskassa 1776–1785[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franklin lähetettiin Yhdysvaltain neuvottelijana Ranskaan. Hän asui Passyn esikaupungissa lähellä Pariisia vuodet 1776–1785. Franklin neuvotteli liittolaissopimuksen Ranskan kanssa Britanniaa vastaan 1778 ja neuvotteli Pariisin rauhasta 1783.

Myös suomalainen Georg Magnus Sprengtporten tuli Franklinin vaikutuspiiriin tämän Pariisin-vuosien aikana, ja onkin esitetty että tämän tasavaltalaiset aatteet ja itsenäisyyspuheet vaikuttivat Sprengtporteniin syvästi, omalta osaltaan sysäten liikkeeseen impulssin, joka myöhemmin johti Suomen autonomiaan ja lopulta itsenäisyyteen.

Pennsylvanian osavaltion presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franklin valittiin John Dickinsonin seuraajaksi Pennsylvanian osavaltion kuudenneksi presidentiksi 18. marraskuuta 1785. Pennsylvanian presidentin virka oli analogisesti moderni versio kuvernöörin virasta. Hänellä oli myös merkittävä rooli Pennsylvanian yliopiston ja Franklin & Marshall Collegen perustamisessa. Franklin oli virassa 5. marraskuuta 1788 asti.

Philadelphian kokous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franklin oli Philadelphiassa järjestetyn perustuslaillisen konventin jäsen 25. toukokuuta – 17. syyskuuta 1787. Perustuslaillinen konventti hyväksyi Yhdysvaltain perustuslain 17. syyskuuta 1787.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Earle Fraser, Benjamin Franklin, 1906-1911.

Franklin kuoli 84-vuotiaana 17. huhtikuuta 1790. Hänen hautajaisiinsa osallistui arviolta 20 000 ihmistä. Hänet on haudattu Christ Church Burial Groundin hautausmaalle Philadelphiaan.

Vuonna 1976, osana Yhdysvaltain itsenäisyysjuhlia, kongressi nimesi 20 jalan (6 metriä) korkean Philadelphiassa sijaitsevan Benjamin Franklinin muistopatsaan Benjamin Franklinin kansalliseksi muistomerkiksi.

Franklinin merkitystä sekä tiedemiehenä että poliitikkona on kuvattu latinankielisellä lentävällä lauseella: Eripuit coelo fulmen sceptrumque tyrannis (Tempaisi taivaalta salaman ja tyrannilta valtikan).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Philip's World History Encyclopedia, s. 147-148. .
  • Grimberg:Kansojen historia osa 17, s. 340. .

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arja Simonen: Sähköhistoriaa Viitattu 4.1.2008.
  2. Benjamin Franklin's Phonetic Alphabet, Omniglot.org
  3. a b c New Library Technologies Dispense With Librarians, The Wall Street Journal, October 25, 2010.
  4. a b c d Overview, The Library Company of Philadelphia (luettu 30.8.2012)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]