Robert R. Livingston

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert R. Livingston, Gilbert Stuartin maalaama muotokuva vuosilta 1793–1794.

Robert R. Livingston (27. marraskuuta 1746 New York26. helmikuuta 1813 Clermont, New York)[1] oli yksi Yhdysvaltain perustajaisistä ja ensimmäinen Yhdysvaltain ulkoministeri vuosina 1781–1783.

Livingston kuului tunnettuun suurmaanomistajasukuun, joka vaikutti New Yorkin osavaltiossa. Hänen samanniminen isoisoisänsä oli tullut Skotlannista Pohjois-Amerikkaan vuonna 1673.[2] Livingston valmistui vuonna 1770 lakimieheksi. Hän oli edustajana toisessa mannermaakongressissa 1775–1776 ja 1779–1781, ja työskenteli useissa sen alaisissa komiteoissa, jotka käsittelivät ulko-, talous- ja oikeusasioita.[1] Hän kuului myös viisihenkiseen komiteaan, joka valmisteli luonnoksen Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseksi kesäkuussa 1776. Livingston ei kuitenkaan itse allekirjoittanut julistusta.[3] Vuosina 1777–1801 hän toimi New Yorkin osavaltion kanslerina (Chancellor of New York), joka oli korkea oikeudellinen virka.[1]

Kun konfederaatioartiklojen alainen keskushallinto vuonna 1781 aloitti toimintansa, Livingstonista tuli maan ensimmäinen ulkoministeri, ja hän kehitti maan ulkoasiainhallintoa. Hän toimi tehtävässä kaksi vuotta, minä aikana Yhdysvallat solmi rauhan Ison-Britannian kanssa Pariisissa. Livingston vaati rauhanneuvottelujen amerikkalaisille neuvottelijoille enemmän liikkumavaraa, mutta arvosteli heitä huonosta yhteistyöstä Yhdysvaltain liittolaisen Ranskan kanssa. Livingston oli myös konfederaation kongressin jäsenenä 1784–1785.[1] Hän toimi 1788 puheenjohtajana New Yorkin perustuslakikonventissa, joka ratifioi Yhdysvaltain perustuslain kyseisen osavaltion osalta.[2] Hän myös vastaanotti ensimmäisen presidentin George Washingtonin virkavalan 30. huhtikuuta 1789 tuolloin pääkaupunkina toimineessa New Yorkissa.[1] 1790-luvun aikana Livingston liittoutui antifederalistien kanssa ja Thomas Jeffersonin tultua presidentiksi hänet nimitettiin 1801 Yhdysvaltain lähettilääksi Ranskaan. Hän auttoi vuonna 1803 Louisianan oston sopimisessa Napoleonin kanssa, mitä on sanottu hänen suurimmaksi palvelukseksi maalleen.[1][2] Livingston jätti lähettiläänpaikkansa vuonna 1805.[2]

Eläkevuosinaan Livingston tuki innokkaasti insinööri Robert Fultonia, joka kehitteli höyrylaivaa. He olivat tutustuneet Pariisissa. Livingston ja Fulton saivat yksinoikeuden höyryalusliikenteeseen New Yorkin osavaltion alueella. Vuonna 1807 ensimmäinen Fultonin rakentama toimiva höyrylaiva, North River Steam boat liikennöi Hudsonjoella. Sitä alettiin myöhemmin virheellisesti kutsua nimellä Clermont Livingstonin sukutilan mukaan.[1][2]

Poliitikko Edward Livingston oli Robert R. Livingstonin nuorempi veli.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Robert R. Livingston (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 3.2.2014.
  2. a b c d e f Nordisk familjebok (1912), s. 827 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 3.2.2014.
  3. Declaration of Independence (1776) U.S. News. Viitattu 3.2.2014.