Konfederaatioartiklat

Konfederaatioartiklojen ensimmäinen sivu.

Konfederaatioartiklat (engl. Articles of Confederation) olivat Yhdysvaltojen perustuslaki vuosina 1781–1789. Kolmetoista siirtokuntaa olivat julistautuneet itsenäiseksi emämaastaan Britanniasta vuonna 1776. Konfederaatioartiklojen muodostama Yhdysvallat oli lähinnä valtioliitto. Toisessa artiklassa sitä kutsuttiin nimellä ”united States”; pienellä alkukirjaimella haluttiin korostaa sopimuksen solmineiden (osa)valtioiden itsenäisyyttä.

Konfederaatioartiklat laadittiin vuosina 1776–1777 ja toinen mannermaakongressi hyväksyi ne 15. marraskuuta 1777. Ratifiointi osavaltioissa kesti kuitenkin monta vuotta, ja uusi perustuslaki astui voimaan vasta 1. maaliskuuta 1781.

Konfederaatioartiklojen mukaan osavaltioilla oli omat ulkopolitiikkansa ja asevoimansa sekä oikeus erota konfederaatiosta. Jokaisella osavaltiolla oli yksi ääni yksikamarisessa konfederaation kongressissa. Kongressi valitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitamaan komitean, jossa oli jokaisesta osavaltiosta yksi edustaja. Se valitsi keskuudestaan presidentin vuodeksi kerrallaan. Kongressilla oli vähän valtaa, sillä sillä ei ollut verotusoikeutta eikä se voinut tehdä osavaltioita velvoittavia päätöksiä. Nimellisesti kongressilla oli oikeus johtaa ulko-, sota- ja rahapolitiikkaa, mutta se ei voinut pakottaa osavaltiota myöntämään varoja käyttöönsä. Ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta keskushallinnon päätökset olivat vain suosituksia, jotka eivät sitoneet osavaltioita, ja joiden toimeenpanoon keskushallinnolla ei ollut toimivaltuuksia, arvovaltaa tai sotilasvoimia. Kaikki merkittävät päätökset edellyttivät lisäksi osavaltioiden yksimielisyyttä.

Koska konfederaatioartikloihin perustunut hallinto osoittautui tehottomaksi, vuonna 1787 kutsuttiin koolle perustuslaillinen konventti, joka sääti nykyisen Yhdysvaltain perustuslain. Se astui voimaan 1788.

Artiklojen sisältö

1. Konfederaation nimi on 'Amerikan Yhdysvallat'."
2. Vahvistaa kunkin valtion suvereniteetin, lukuun ottamatta konfederaation hallitukselle siirrettyjä erityisvaltuuksia: "Jokainen valtio säilyttää suvereniteettinsa, vapautensa ja itsenäisyytensä sekä kaikki valtuudet, lainkäyttövaltansa ja oikeutensa, joita tämä konfederaatio ei ole nimenomaisesti delegoinut."
3. Julistaa liiton tarkoituksen: "Maininut valtiot solmivat täten lujan ystävyysliiton keskenään yhteisen puolustuksensa, vapauksiensa turvaamiseksi sekä keskinäisen ja yleisen hyvinvoinnin vuoksi ja sitoutuvat auttamaan toisiaan, vastaan kaikki heille tai jollekin heistä tarjottu voima tai hyökkäykset uskonnon, suvereniteetin, kaupan tai minkä tahansa muun teeskentelyn vuoksi."
4. Tarkoittaa aikomusta "turvata ja ylläpitää keskinäistä ystävyyttä ja vuorovaikutusta tämän liiton eri osavaltioiden ihmisten välillä" ja luoda tasa-arvoinen kohtelu ja liikkumisenvapauden kunkin osavaltion väille jonka asukkaat kulkevat esteettä osavaltioiden välillä, jättäen "köyhät, kulkurit ja karkulaiset oikeuden ulkopuolelle." Kaikilla näillä ihmisillä on samat oikeudet, jotka se valtio, johon he matkustavat, määrää. Jos rikos tehdään yhdessä valtiossa ja tekijä pakenee toiseen valtioon, hänet luovutetaan ja tuomitaan siinä valtiossa, jossa rikos tehtiin.
5. Antaa yhden äänen konfederaation kongressissa ("Yhdysvaltain kongressissa") kullekin valtiolle, jolla on oikeus kahdesta seitsemään jäsenen valtuuskuntaan. Kongressin jäsenet nimittävät osavaltion lainsäätäjät. Yksikään kongressiedustaja ei saa toimia enempää kuin kolmea kuudesta vuodesta.
6. Vain keskushallinto voi julistaa sodan tai harjoittaa ulkopolitiikkaa ja kauppasuhteita suhteita. Mikään valtio tai virkamies ei saa ottaa vastaan ​​ulkomaisia ​​lahjoja tai arvonimiä, ja minkään aatelisarvon myöntäminen on kiellettyä kaikilta. Mikään valtio ei saa muodostaa kansallisia alaryhmiä. Mikään valtio ei saa verottaa tai puuttua sopimusmääräyksiin. Mikään valtio ei saa käydä sotaa ilman Kongressin lupaa, ellei se hyökätä tai joudu välittömään hyökkäykseen; mikään valtio ei saa ylläpitää rauhanajan pysyvää armeijaa tai laivastoa, elleivät merirosvot ole saarneet sitä, mutta jokaisen valtion on oltava valmiina, hyvin koulutettu, kurinalainen ja varustettu miliisi.
7. Aina kun armeija nostetaan yhteistä puolustusta varten, osavaltioiden lainsäätäjät määräävät everstin ja sitä alemman sotilasarvon.
8. Amerikan yhdysvaltojen menot maksetaan osavaltioiden lainsäätäjien keräämillä varoilla, ja ne jaetaan osavaltioille suhteessa kunkin osavaltion kiinteistöjen arvoon.
9. Yhdysvaltain valtuudet ja tehtävät kongressin kokouksessa.
   • Apurahat Yhdysvalloille kongressissa muodostivat ainoan ja yksinomaisen oikeuden ja vallan määrätä rauhasta ja sodasta; vaihtaa suurlähettiläitä; tehdä sopimuksia ja liittoutumia tietyin ehdoin; vahvistaa säännöt, joilla päätetään kaikista maalla tai vesillä tapahtuvista pyyntitapauksista tai palkinnoista; myöntää merkki- ja kostokirjeet (yksityismiesvaltuuttavat asiakirjat) rauhan aikoina; nimittää tuomioistuimia merirosvojen ja avomerellä tehtyjen rikosten oikeudenkäyntiä varten; perustaa valitustuomioistuimia kaikissa kiinniottotapauksissa, mutta ketään kongressin jäsentä ei voida nimittää tuomariksi; asettaa painot ja mitat (mukaan lukien kolikot) ja kongressi toimii lopullisena tuomioistuimena osavaltioiden välisissä riita-asioissa.
   • Tuomioistuin koostuu yhteisesti nimitetyistä komissaareista tai kongressi nimittää heidät. Jokainen komissaari on valan velvollinen olemaan puolueeton. Käräjäoikeuden päätös on lopullinen.
   • Kongressi säätelee postilaitoksen; nimittää upseerit armeijaan; ja säännellä asevoimia.
   • Kongressiin kokoontuneet Yhdysvallat voivat nimittää presidentin, joka ei saa toimia kauempaa kuin yksi vuosi kongressin kolmivuotiskaudelta.
   • Kongressi voi pyytää osavaltioilta pakkolunastuksia (maksu- tai toimitusvaatimuksia) suhteessa niiden väestöön tai ottaa luottoa.
   • Kongressi ei saa julistaa sotaa, tehdä sopimuksia ja liittoja, hankkia rahaa tai nimittää ylipäällikön ilman yhdeksän valtion suostumusta. Kongressin tulee pitää työpäiväkirjaa ja lykätä jaksoja enintään 6 kuukaudeksi.
10. Kun kongressi on tauolla, "osavaltioiden komitea tai mitkä tahansa niistä yhdeksän" voi toteuttaa mitä tahansa kongressin valtuuksia, paitsi ne kongressin valtuudet, jotka vaativat yhdeksän kongressin osavaltiota.
11. Jos Kanada [viittaen Brittiläiseen Québecin maakuntaan] liittyy tähän konfederaatioon, se hyväksytään jäseneksi. Mitään muuta siirtokuntaa ei voitaisi hyväksyä ilman yhdeksän osavaltion suostumuksella.
12. Vahvistaa, että valaliitto noudattaa kaikkia konfederaation velkasitoumuksia, lainattuja varoja ja kongressin tekemiä velkoja ennen artiklojen olemassaoloa.
13. Julistaa, että artiklat ovat ikuisia ja niitä voidaan muuttaa vain kongressin hyväksynnällä ja kaikkien osavaltioiden lainsäätäjien ratifioimalla.