Vapaaehtoinen palokunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vapaaehtoisesta palokunnasta. Teuvo Auran hallituksista kerrotaan artikkelissa Vapaapalokunnat.
Aitoon VPK

Vapaaehtoinen palokunta eli VPK on palokunta, jonka henkilöstö suorittaa palo- ja pelastustoimen tehtäviä vapaaehtoisesti ja osa sivutoimenaan. Lähes kaikilla suomalaisilla vapaaehtoispalokunnilla on palokuntasopimus oman alueensa aluepelastuslaitoksen kanssa palo- ja pelastustehtävien hoitamisesta. Tällaisen sopimuksen tehneitä vapaaehtoispalokuntia kutsutaan myös nimellä sopimuspalokunta. Ennen sopimus tehtiin kunnan kanssa. Puhekielessä myös nimitys vapaapalokunta on vapaaehtoispalokunnista käytössä.

Toiminta vapaaehtoisessa palokunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoiselta ja sivutoimiselta miehistöltä vaaditaan tiettyjen peruskurssien käymistä sekä soveltuvuustestien hyväksyttyä suoritusta. Peruskurssien lisäksi on mahdollista suorittaa erikoistehtäviin pätevöittävää (mm. vesipelastus, savusukellus ja ensivaste) tai muuten ammattitaitoa lisäävää (esim. hälytysajoneuvon kuljettaminen, vauriopuiden käsittely) koulutusta.

Monet vapaaehtoispalokunnat suorittavat palo- ja pelastustehtävien ohella myös erilaisia työtehtäviä palokuntansa viriketoiminnan rahoittamiseksi. Palokunnat esimerkiksi suorittavat pihanpesuja, puidenkaatoja, muuttoja, tansseja sekä risukasojen ja purkurakennusten polttoja.

Osassa vapaaehtoisista palokunnista palokunnan miehistön jäsen saa palo- ja pelastustehtävistä sekä harjoituksista palkkaa, jonka maksaa kyseisen alueen aluepelastuslaitos. Usein palkan määrä koostuu hälytystehtävissä hälytysrahasta, tuntipalkasta sekä lisistä (esim. iltatyö). Palkkojen suuruudet sovitaan aluepelastuslaitoksen kanssa solmitussa palokuntasopimuksessa. Myös palokunta saa korvauksen sopimuksestaan, joka lasketaan Suomen Sopimuspalokuntien liiton (SSPL) määrittelemän pisteytystaulukon avulla

Suomen vapaaehtoiset palokunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 sammutussopimuksen omaavia vapaaehtoisia palokuntia Suomessa on 525 kappaletta ja toimenpidepalkkaukseen perustuvia puolivakinaisia palokuntia on 207. Edellä mainitut sopimuspalokunnat vastaavat etenkin haja-asutusalueiden pelastustoiminnan toteutumisesta. Tällaisissa kunnissa asuu noin 46 prosenttia Suomen asukkaista ja kyseiset kunnat edustavat 95 prosenttia maan kokonaispinta-alasta.[1] Sopimuspalokunnissa on käytännöllisesti katsottuna jatkuvassa hälytysvalmiudessa noin 15 000 koulutettua palokuntalaista.

Koulutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoisten palokuntalaisten operatiivisen toiminnan koulutusta ohjaa Pelastusopisto, joka vahvistaa kurssien sisällön. Nuorten koulutusta ohjaa Suomen pelastusalan keskusjärjestö. Kurssien järjestämisestä vastaavat useimmiten alueiden pelastusliitot sekä alueelliset pelastuslaitokset.

Operatiivisen toiminnan kurssit jakaantuvat peruskursseihin, täydennyskoulutukseen ja päällystön koulutukseen.

Peruskurssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perehdyttämiskurssi - henkilökohtaisia taitoja, tietoa pelastustoimesta ja omasta palokunnasta
  • Sammutustyökurssi - toiminta sammutusyksikön jäsenenä, tietoa tulipaloista (vaaditaan että pääsee osallistumaan hälytystehtäviin)
  • Savusukelluskurssi - lisää tietoa ja taitoja sammutustyöstä, muodollinen pätevyys vaativimpiin sammutustehtäviin
  • Palokuntien ensiapukurssi - palokuntien tarpeisiin muokattu SPR:n EA2-kurssi
  • Pelastustyökurssi - ihmisten ja omaisuuden pelastaminen liikenneonnetomuuksissa
  • Öljyvahingon torjuntakurssi - öljyjalosteiden kerääminen ja leviämisen estäminen onnettomuuksissa (vapaaehtoinen)
  • Vaarallisten aineiden kurssi - toiminta onnettomuuksissa, joissa on mukana myrkyllisiä, säteileviä tai muuten vaarallisia aineita (vapaaehtoinen)
  • Ensivastekurssi - lisää ja monimutkaisempaa ensiapua ja ensihoitoa kuin palokuntien ensiapukurssilla
  • Pintapelastuskurssi - ihmisten pelastaminen veden varasta

Täydennyskoulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydennyskoulutuksen kursseilla opetetaan taitoja, jotka syventävät peruskursseilla opittuja asioita tai joita jokaisen palokuntalaisen ei tarvitse hallita. Kursseja pidetään esimerkiksi viestiliikenteestä, konemiehen toiminnasta, hälytysajosta, myrskyvaurioiden korjaamisesta ja liikuntakoulutuksesta.

Päällystön koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaehtoispäällystön koulutus jakaantuu alipäällystön koulutukseen ja täydennyskoulutukseen sekä sopimuspalokunnan päällikön peruskoulutukseen. Alipäällystön peruskoulutus annetaan kahdella yksikönjohtajakurssilla, joka antaa valmiudet kouluttaa ja johtaa pelastusyksikköä. Alipäällystön koulutusta täydennetään kursseilla palokunnan toiminnasta poikkeusoloissa ja toiminnasta paloilmoitinkeskuksessa. Sopimuspalokunnan päällikkökurssi antaa valmiudet johtaa vapaaehtoista palokuntaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto: Tietoa Suomen pelastustoimesta Viitattu 26.6.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]