Pelastusopisto
Sivulta puuttuu | Pelastusopisto | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1995 |
| Hallintomuoto | Sisäasiainministeriön alainen oppilaitos |
| Rehtori | Mervi Parviainen |
| Toimipaikat | Kuopio |
| Toimitilat | Petosella + 36 ha. harjoitusalue Korvaharjussa. |
| Opiskelijamäärä | noin 500 (naisia 15 %) |
| Kotisivu | www.pelastusopisto.fi |
Pelastusopisto on Kuopiossa sijaitseva valtakunnallinen pelastusalan ammatillinen oppilaitos ja koulutuskeskus. Sen toiminta perustuu lakiin Pelastusopistosta.[1] Pelastusopistoa johtaa rehtorina toimiva Mervi Parviainen.
Pelastusopiston yhteydessä toimii myös Kriisinhallintakeskus, joka avattiin 1. helmikuuta 2007.[2] Kriisinhallintakeskuksen johtajana toimii Jukka Tuononen.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Järjestelmällinen pelastusalan koulutus alkoi 26. maaliskuuta 1935 Helsingin Palopäällystökoulussa. Sieltä opetus siirtyi vuonna 1958 Espooseen perustetulle Valtion palokoululle.[3]
Palomieskoulutus käynnistyi vuonna 1969. Pelastushallinnon koulutuskeskuksen perustamisen myötä vuonna 1979 toiminta laajeni myös väestönsuojelukoulutukseen ja vuonna 1981 aluehälytyskeskusten päivystäjien koulutukseen.[3]
Vuonna 1992 Kuopiossa käynnistyi Valtion Pelastuskoulu, jossa koulutettiin miehistöä ja alipäällystöä. Sen sijoituspaikasta oli käyty kova kilpailu eri kaupunkien kesken. Vuonna 1995 Pelastuskoulu yhdistettiin Valtion Pelastusopiston kanssa Pelastusopistoksi.[3]
Pelastusopiston edeltäjiä ovat Palopäällystökoulu (Helsinki, 1935–1958), Valtion palokoulu (Espoo, 1958–1970), Valtion palo-opisto (Espoo, 1970–1979), Pelastushallinnon koulutuskeskus (Espoo ja Lohja, 1979–1992), Valtion pelastusopisto (Espoo ja Lohja, 1992–1994) ja Valtion pelastuskoulu (Kuopio, 1992–1994), Pelastusopisto vuodesta 1995.[3]
Vuonna 2007 Pelastusopiston yhteyteen perustettiin Kriisinhallintakeskus.
Kriisinhallintakeskus [muokkaa]
Kriisinhallintakeskuksen toiminta perustuu lakiin siiviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan ja lakiin Pelastusopistosta. Laki Pelastusopistosta määrittelee siviilikriisinhallinnan koulutuksen yhdeksi opiston tehtävistä.[2]
Kriisinhallintakeskus perustettiin osaksi Pelastusopistoa pitämään yllä kotimaan kriisinhallinnan operatiivisia valmiuksia. Sen tärkein tehtävä on kouluttaa siviiliasiantuntijoita kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin.[2] Keskus käynnistää myös siviilikriisinhallintaan liittyvää tutkimustoimintaa.[2]
Ulkoasiainministeriö vastaa siviilikriisinhallinnan poliittisesta ohjauksesta ja päättää operaatioista, joihin suomalaiset siviiliasiantuntijat osallistuvat. Sisäasiainministeriö vastaa puolestaan siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksien ylläpitämisestä.[2]
Sisäasiainministeriön tulevaisuuskatsaus[4] esittää siviilikriisinhallinnan strategian laatimista, jonka tavoitteisiin kuuluisivat mm. Kriisinhallintakeskuksen kehittäminen kansalliseksi siviilikriisinhallinnan osaamiskeskukseksi. Tähän on pyritty heti Kriisinhallintakeskuksen perustamisvaiheesta lähtien.[2]
Kriisinhallintakeskus toimii kansainvälisesti. Koko koulutus on englanninkielistä, ja joka kurssille osallistuu ulkomaalaisia koulutettavia. Vuonna 2007 keskuksen henkilöstö koostui noin kymmenestä koulutuksen tai tutkimuksen asiantuntijasta.[2]
Siviilikriisinhallinta [muokkaa]
Kriisinhallintakeskus (engl. CMC Finland) tuottaa myös siviilitarkkailijoita samankaltaisiin tehtäviin (Etyj- tai YK-tehtävät), kuin missä esimerkiksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön sotilastarkkailijat toimivat Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen kouluttamina.
Suomi on valmistautunut osallistumaan 10 siviilitarkkailijalla noin 150-200:n tarkkailijan vahvuiseen Euroopan unionin poliisitarkkailuoperaatioon Etelä-Ossetiassa.
Vuodesta 2009 eteenpäin Kriisinhallintakeskukselle on suunniteltu päävastuuta Suomen kansainvälisen pelastuskomennuskunnan FRF:n (Finn Rescue Force) toiminnasta.
Kriisinhallintakeskuksen johdossa on everstiluutnantti evp. Jukka Tuononen.
Koulutus [muokkaa]
- Pelastajan koulutusohjelma (pelastajatutkinto)
- Hätäkeskuspäivystäjän koulutusohjelma (hätäkeskuspäivystäjätutkinto)
- Pelastustoimen alipäällystön koulutusohjelma (alipäällystötutkinto)
- Palopäällystön koulutusohjelma, insinööri (AMK) -tutkinto.[3]
Palopäällystön koulutusohjelma järjestetään yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Pelastusopisto huolehtii myös pelastustoimen tutkimus- ja kehitystoiminnasta, jota se harjoittaa yhteistyössä muun muassa Savonian ja Kuopion yliopiston kanssa.
Vuonna 2008 koulutusohjelmiin hyväksytyt ja hakeneet [muokkaa]
- Pelastajat 120 (563)
- Hätäkeskuspäivystäjät 24 (156)
- Alipäällystö 40 (138)
- Päällystö amk 28 (391)[5]
Vuonna 2010 koulutusohjelmiin hyväksytyt ja hakeneet [muokkaa]
- Pelastajat 128 (785)
- Hätäkeskuspäivystäjät 48 (299)
- Alipäällystö 40 (80)
- Päällystö amk 30 (433)
Vuosittain yksi tai kaksi naista hakee pelastajakurssille. Neljä naista on valmistunut pelastajaksi vuosina 1993–2006. Sen sijaan hätäkeskuspäivystäjäkurssille hakeneista ja valituista yli 90 % on naisia.[5]
Tutkimus ja kehitys [muokkaa]
Pelastusopiston tutkimus- ja kehittämisyksikkö vastaa pelastustoimen tutkimuksen koordinoinnista Suomessa. Tehtäviin kuuluu analysoida tutkimustarpeita, koota tietoa tutkimuksista seuraamalla ja tekemällä tarvittaessa yhteenvetoja koti- ja ulkomaisista tutkimus- ja kehittämishankkeista sekä tehdä tutkimusta itsenäisesti ja yhteistyössä muiden tutkimuslaitosten kanssa. Erityisenä painopisteenä on edesauttaa tutkimustulosten hyödynnettävyyttä pelastustoimessa mm. integroimalla tutkimustulokset Pelastusopiston opetussisältöihin.
Tutkimus- ja kehittämisyksikössä työskentelee noin 10 henkilöä erilaisissa tutkimus- ja kehityshankkeissa vuosittain. Tutkimus- ja kehittämisyksikön erikoisosaamisalueita ovat informaatioteknologian hyödyntäminen pelastustoimessa, CBRNE ja raja-alueiden onnettomuuksiin varautuminen, tilastotietojen hyödyntäminen sekä tulevaisuus- ja onnettomuustutkinta.
Lähteet [muokkaa]
- Laki Pelastusopistosta (607/2006) Finlex Viitattu 3.1.2008.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Finlex (607/2006)
- ↑ a b c d e f g Kerkkänen, Ari: Kriisinhallintakeskus avattiin Kuopiossa.. Rajamme Vartijat, 2007, nro 4, s. 23-24. Rajavartiolaitos.
- ↑ a b c d e Pelastusopiston yleisesittely. Pelastusopisto. Viitattu 3.1.2008.
- ↑ Sisäasiainministeriön julkaisuja 37/2006
- ↑ a b Usein kysytyt kysymykset. Pelastusopisto. Viitattu 3.1.2008.
