Marttilan taistelu
| Marttilan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Sigismundin ja Kaarlen valtataistelua | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Kaarle-herttuan joukot |
Sigismundin kannattajat | ||||||
| Komentajat | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
160 |
200 | ||||||
Marttilan taistelu käytiin Varsinais-Suomen Marttilassa 29. elokuuta 1599 osana Sigismundin ja Kaarlen valtataistelua. Taistelussa Kaarle-herttuan joukot löivät Akseli Kurjen komentaman Suomen aateliston armeijan, joka kannatti kuningas Sigismundia. Marttilan taistelu vaikutti ratkaisevasti Suomen päätymiseen Kaarle-herttuan valtaan.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsin valtionhoitaja Kaarle-herttua oli tehnyt sotaretken Suomeen jo syksyllä 1597, mutta hänen palattuaan Ruotsiin Suomi oli päätynyt uudelleen sigismundilaisten käsiin. Sigismund oli antanut Suomen-joukkojen ylipäällikkyyden Akseli Kurjelle, mutta aiempi ylipäällikkö Arvid Stålarm sai pitää Suomen käskynhaltijan tehtävän. Kaarlea tukenut amiraali Joakim Scheel valtasi kesällä 1599 Ahvenanmaan.[1][2] Kaarle itse nousi maihin 17. elokuuta Varsinais-Suomessa. Hän löi 18. elokuuta pienen ratsuväkiosaston Halikossa, mutta vei joukkonsa sitten takaisin laivoihin ja teki uuden maihinnousun lähempänä Turkua Sauvossa.[2] Hänen aikeenaan oli ilmeisesti saartaa Turussa ollut suomalainen armeija ja sulkea sen pakoreitti itään. Estääkseen saartoliikkeen Kurki vei armeijansa Turusta Marttilaan kohdatakseen Kaarlen. Stålarm jäi johtamaan Turun linnan puolustusta.[2][1]
Kurki oli saanut perättömän tiedon, jonka mukaan hänen avukseen oli tulossa viisisataa Sigismundin Liivinmaalta lähettämää saksalaista ratsumiestä. Vasta Marttilaan saavuttuaan Kurki sai tietää, että mitään apujoukkoja ei ollutkaan tulossa. Koska hän oli joutunut jättämään osan armeijastaan puolustamaan Turun linnaa ja lähettämään osan pohjoiseen pysäyttämään Kaarlea tukenutta Augustinus Laurinpoikaa, hänellä ei liene ollut Marttilassa käytössään kovin suurta sotajoukkoa.[1]
Taistelun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akseli Kurjen sotaleiri sijaitsi Marttilan kirkon edustalla. Kaarle-herttuan armeija aloitti hyökkäyksensä sinne aamulla 29. elokuuta. Kurjen armeija onnistui aluksi torjumaan herttuan etujoukot, mutta joutui vetäytymään tämän pääarmeijan ja ratsuväen tieltä. Taistelua käytiin vetäytymisen yhteydessä kapealla metsätiellä, jolla Kaarlelle oli ylivoimastaan vähemmän hyötyä. Perääntyminen jatkui kuitenkin avoimempaan maastoon, jossa Kaarlen ratsuväen oli mahdollista kiertää vihollisen taakse. Tällöin Kurjen armeija hajaantui pakosalle hyläten tykistönsä ja kuormastonsa.[2] Jopa Kurki itse joutui pakenemaan ilman hevostaan.[1] Kaarle menetti taistelussa 160 miestä kaatuneina, vastapuolen tappiot olivat suuremmat.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotilaallisesti Marttilan taistelu ei ollut yksinään ratkaiseva, mutta se oli Kaarle-herttualle suuri propagandavoitto ja sillä oli lamaannuttava vaikutus suomalaisten taistelutahtoon. Taistelun jälkeen Akseli Kurjen armeijan rippeet perääntyivät Viipuriin Itä-Suomeen ja Sigismundia kannattavia suomalaisia aatelisia alkoi paeta maasta. Scheel nousi 30. elokuuta maihin suojattomaksi jääneessä Turussa ja alkoi piirittää Turun linnaa. Kaarle ei enää kohdannut edetessään suurta vastarintaa. Hänen lähestyessään Helsinkiä amiraali Arvid Tönnenpoika Wildeman evakuoi Sigismundin Suomen-laivaston turvaan Tallinnaan.[1] Stålarmin komentama Turun linna antautui kolmisen viikkoa kestäneen piirityksen jälkeen syyskuun 20. päivän aikoihin ja Arvid Henrikinpoika Tavastin komentama Viipurin linna vain kahden päivän piirityksen jälkeen 23. syyskuuta. Marttilan taistelun jälkeen Kaarle-herttua alkoi myös rankaista Sigismundia tukeneita Suomen aatelisia teloituksilla sekä antamalla armeijansa ryöstellä näiden kartanoita. Syksyn aikana Suomen eri kaupungeissa järjestetyt teloitukset huipentuivat Viipurin ja Turun verilöylyihin.[2][1]
Muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marttilan taistelun muistomerkki sijaitsee Mäntsälän kylässä Hämeen Härkätien ja Paimionjoen välisellä kaistalla. Muistomerkin pystytti vuonna 1934 Marttilan Suojeluskunta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Mirkka Lappalainen: Susimessu – 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa, s. 247–252. Siltala, Helsinki 2009.
- ↑ a b c d e f Heikki Ylikangas: Nuijasota, s. 327–333, 336. 3. painos. Otava, Helsinki 1996.
- ↑ Muut nähtävyydet, Marttilan taistelun muistomerkki Marttilan kunta. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 23.5.2016.