Eetu Salin

Eetu Salin nuorena

Johan Edvard (Eetu) Salin (18. maaliskuuta 1866 Asikkala – 6. huhtikuuta 1919 Sörnäinen Helsinki) oli suomalainen poliitikko, kansanedustaja ja toimittaja. Salin oli yksi Suomen sosialidemokraattisen puolueen perustajajäsenistä ja sen alkuaikojen huomattavampia johtajia. Hän oli yksi Tampereella suurlakon aikana 1905 annetun ns. punaisen julistuksen allekirjoittajista, ja Helsingin suurlakkokomitean jäsen. Eetu Salin oli myös ammatillisen ja osuustoiminnallisen liikkeen alkuunpanijoita Suomessa.

Salinin isä oli suutari, jota hän avusti yhdeksänvuotiaasta alkaen. Hänen äitinsä kuoli 1868 suurena nälkävuonna. Eetu Salin lähti kotoa 18-vuotiaana tullen suutarimestariksi 19-vuotiaana Tampereella.

Muutettuaan Helsinkiin hän alkoi vaikuttaa Helsingin työväenyhdistyksessä. Wrightiläisessä työväenliikkeessä Salinia alettiin nimittää rähisijäksi muiden radikaalien tapaan. Salin oli tutustunut sosialismin oppiin Ruotsissa ja Saksassa. Hän vaati jo vuonna 1896 punaisen lipun käyttöönottoa merkiksi siitä, että oltiin sosialisteja. Eetu Salinista tuli suomalaisten agitaattorien edelläkävijä innostavan ja populistisen puheenpitotapansa vuoksi. Työnantajapuoli nimitti häntä Ilmestyskirjan pedoksi, kiihottajaksi ja konnaksi. Väinö Linnan kirjassa Täällä Pohjantähden alla on kuvitteellinen jakso, missä Salin käy puhumassa Pentinkulmalla.

Salinista työnantajana kerrotaan tarinaa, jonka mukaan keittiöhenkilökunta oli valittanut Salinille työoloistaan. Salin oli vastannut tähän: "Järjestäytykää saatanat, niin saatte joukkovoimalla asianne ajetuksi!" Kansainvälisen mallin mukaan Salin kierteli Suomessa toisen agitaattorin, Taavi Tainion kanssa. Salinista tuli kansanedustaja 1909 ja 1917.

Salin käytti runsaasti alkoholia ja toipui mm. Väinö Tannerin maatilalla.

Vuonna 1918 sisällissodassa Salin liittyi punaisiin velvollisuudentunnosta, vaikka oli parlamentarismin puolestapuhuja. Hän toimi alkuvuodesta 1918 Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehden päätoimittajana. Lehti oli punaisten virallinen äänenkannattaja. Salin jäi vangiksi 1918 ja tuomittiin kuolemaan osallisuudesta kansanvaltuuskunnan toimintaan. Kuolemantuomio muutettiin myöhemmin kymmenen vuoden kuritushuonevankeusrangaistukseksi. Salin kuoli epäselvissä olosuhteissa Sörnäisten vankilassa 6. huhtikuuta 1919.

Eetu Salinille on pystytetty Mariankadun jatkeelle Lahden kaupungintalon edustalle Harjukadun eteläpuolelle abstrakti veistos. Lisäksi Valtatie 6:lta pohjoiseen kaupungintalolle johtava Lahden Loviisankadulla sijaitsevan poliisilaitoksen ja Radiomäen väliset kaupungintalolle vievä katu on nimetty Salininkaduksi. Porissa taasen Itäpuiston päässä on Salinin näköispatsas ja alueen nimi onkin Eetunaukio.

Lähteitä

• Eetu Salin – legenda jo eläessään, Kalevi Kalemaa, WSOY 1975
• Eetu Salin Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Aiheesta muualla

• Eetu Salinin abstraktinen patsas [1]
• Eetu Salinin kotikaupungissa, Porissa sijaitsee Eetu Salinin aukio, joka tunnetaan myös nimellä Eetunaukio.
• Lahdessa on Eetu Salinin mukaan nimetty katu, mikä johtaa kaupungintalolta Lahden poliisilaitoksen ja Radiomäen välistä valtatie 12:lle.
• Eiran Voimailuseura Eetu Salin Eetu Salinin mukaan nimetty urheiluseura.
• Näytelmä: Suutari Salinin perintö, Kalevi Kalemaa, 1979
• Eetu Salinin työpaikka suutarinopissa Tuusulassa
• Kuva Eetu Salinista Porissa venäläisten sotilaiden kanssa
• Venla Sainio: Salin, Eetu (1866–1919) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.