Asikkala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Asikkala
Asikkala.vaakuna.svg Asikkala.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.asikkala.fi
Sijainti 61°10′20″N, 025°32′50″EKoordinaatit: 61°10′20″N, 025°32′50″E
Maakunta Päijät-Hämeen maakunta
Seutukunta Lahden seutukunta
Perustettu 1848
Kokonaispinta-ala 755,55 km²
157:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 563,38 km²
– sisävesi 192,17 km²
Väkiluku 8 396
125:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 14,90 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 14,7 %
– 15–64-v. 59,2 %
– yli 64-v. 26,1 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,3 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,4 %
Kunnallisvero 20,75 %
64:nneksi suurin 2014 [4]
Kunnanjohtaja Juri Nieminen
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • SDP
 • KD
 • M11
 • Vihr.
 • Vas.

13
9
5
4
1
1
1
1

Asikkala on Suomen kunta, joka sijaitsee Päijät-Hämeen maakunnassa. Kunnassa asuu 8 396 henkilöä.[2] Kunnan pinta-ala on 755,55 km², josta 192,17 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 14,9 asukasta/km². Naapurikuntia ovat Heinola, Hollola, Hämeenkoski, Hämeenlinna, Nastola, Padasjoki ja Sysmä.

Kunnan keskustaajama Vääksy sijaitsee Vesijärven ja Päijänteen välisellä kannaksella. Järviä yhdistää Vääksyn kanava sekä Vääksynjoki. Vääksyn läpi kulkee Päijänteen länsipuolinen valtatie 24 sekä seututie 313:n ja seututie 314:n yhtenäinen väylä. Asikkalan pikavuoropysäkit ovat Tallukka valtatie 24:llä, niin sanottu vanhan Vääksyn tori, joka sijaitsee Vääksyn vanhan keskustan puolella, sekä Asikkalan kirkonkylä ja Kalkkisten tienhaara seututie 314:llä.

Kunnan alueella sijaitsevat Lahti-Vesivehmaan lentokenttä ja Kalkkisten kanava. Vääksyssä on myös maailman suurimpiin kalastusvälineiden tuottajiin kuuluvan Rapala VMC -konsernin uistintehdas.

Asikkalan Kalkkisten kylässä on toinenkin uistinvalmistaja, vuonna 1963 perustettu Finlandia-Uistin Oy. Veljekset Hannu ja Kalevi Kangas kehittelivät Nils Master -tuotemerkin.

Kunnassa toimii evankelisluterilainen Asikkalan seurakunta[6], Suomen Vapaakirkkoon kuuluva Asikkalan vapaaseurakunta[7], helluntaiherätykseen kuuluva Vääksyn helluntaiseurakunta[8] sekä Jehovan todistajien Vääksyn seurakunta[9].

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalassa on 24 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1967):[10]

Lisäksi Asikkalassa on Mustjärven kulmakunta. Salon kylään kuuluu Salonsaari.

Jokapäiväisessä käytössä ovat kuitenkin henkikirjakylien sijaan useammasta kylästä koostuvat kyläkunnat, esimerkiksi Vääksy (keskustaajama, joka muodollisesti ei ole maakirjakylä), Kalkkinen (yleisesti koko Pohjois-Asikkala), Asikkalan kirkonkylä, Vesivehmaa, Urajärvi, Kurhila-Hillilä ja Iso-Äiniö.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Asikkalan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
8 251
1985
  
8 564
1990
  
8 822
1995
  
8 782
2000
  
8 644
2005
  
8 560
2010
  
8 552
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Luonnonsuojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalan Natura 2000-luonnonsuojelualueet ovat Asikkalan letot, Aurinkovuori, Evon alue, Kalkkistenkoski, Kutajärven alue, Mukkulammi, Päijänteen alue, Pitkäkallion metsä, Riihikallio-Pilkanmäki, Romioja, Tupsuvuori, Urajärvi, Valtionkärki, Vanhan kartanon idänverijuurialue ja Vähäpää.[12]

Asikkalalaisia henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisia tai merkittäviä henkilöitä, jotka ovat syntyneet, asuneet tai vaikuttaneet Asikkalassa ovat muun muassa:

Kansanedustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset kansanedustajat ja valtiopäivämiehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi monilla kuuluisilla ihmisillä on (ollut) Asikkalassa vapaa-ajan asunto. Esimerkiksi Toivo Kärki, Urho Kekkonen, sisäministeri Heikki Ritavuori ja historioitsija-valtiomies J. R. Danielson-Kalmari ovat olleet kesäasikkalalaisia.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme Asikkalan kylää on saanut Päijät-Hämeen vuoden kylän kunniamaininnan: Urajärvi 2004, Kurhila-Hillilä 2000 ja Kalkkinen 1997 ensimmäisenä Päijät-Hämeessä sekä uudelleen 2012.

Asikkalan murre[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalassa puhuttu kielimuoto kuuluu hämäläismurteisiin, tarkemmin kaakkoishämäläisten murteiden Hollolan ryhmään yhdessä muun muassa Lahden, Heinolan, Lammin, Padasjoen, Orimattilan ja Nastolan kanssa.

Asikkalan murteen erottuvimpia piirteitä on yleiskielen d:n vastineena kuultava heleä l: esimerkiksi pata : palan. Tämä piirre on nykyisin jo varsin harvinainen.

Asikkala on yhdessä Padasjoen ja Heinolan kanssa hämäläismurteiden äärireunalla. Asikkalan pohjoispuolella sijaitseva Sysmä kuuluu itämurteiden ja niiden savolaismurteiden puolelle. Pitäjien välinen raja on suomen kielen murrekartan jyrkimpiä, vaikka nykyisin murre-erot ovat huomattavasti tasaantuneet.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 27.10.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 14.11.2010.
  6. Asikkalan seurakunta Viitattu 29.12.2009.
  7. Asikkalan vapaaseurakunta Viitattu 29.12.2009.
  8. Vääksyn helluntaiseurakunta Viitattu 29.12.2009.
  9. Jehovan todistajat Viitattu 29.12.2009.
  10. Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 1, Ahlainen – Hausjärvi, s. 56. Porvoo: WS, 1967.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  12. Asikkalan Natura-alueet Hämeen ympäristökeskus.
  13. Teppo Korhonen: Peruna tulee tutuksi
  14. Robert Brantberg: Viimeinen hakkapeliitta
  15. Olli Pajari Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  16. Eetu Salin Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]