Santeri Nuorteva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Santeri Nuorteva
Alexander Fedorovitš Nuorteva
Santeri Nuorteva.jpg
Nuorteva vuonna 1919
Kansanedustaja
1907–1908
1909
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Hämeen vaalipiiri
Turun vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 29. kesäkuuta 1881
Viipuri
Kuollut 31. maaliskuuta 1929 (47 vuotta)
Leningrad
Puolue SDP
Puoliso Sofia Gustafsson (1905–1909)
Sanni Tuomisto
Ammatti Opettaja, lehtimies ja poliitikko

Santeri Nuorteva (vuoteen 1906 Alexander Nyberg, loppuvuosinaan Alexander Fedorovitš Nuorteva,[1] 29. kesäkuuta 1881 Viipuri[2] – 31. maaliskuuta 1929 Leningrad[3]) oli suomalainen opettaja, lehtimies ja poliitikko, joka toimi työväen ja sosialismin hyväksi Suomessa, Yhdysvalloissa ja Neuvosto-Venäjällä.

Nuorteva toimi sosiaalidemokraattien kansanedustajana kahteen otteeseen vuosien 1907–1911 aikana. Hän joutui vankilaan lehtikirjoittelunsa takia, ja siirtyi toisen vankilatuomion uhatessa Yhdysvaltoihin, missä hänestä tuli amerikansuomalaisen työväenliikkeen yksi johtohahmo. Hän toimi Yhdysvalloissa myös punaisen Suomen vallankumouksellisten ja Neuvosto-Venäjän puolestapuhujana ja edustajana. Vuonna 1920 hän siirtyi ensin Kanadaan ja sieltä Englantiin, missä hänet pidätettiin ja karkotettiin Neuvosto-Venäjälle. Siellä hän toimi lähes koko loppuelämänsä ajan erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä, muun muassa ulkoasiainhallinnon osastopäällikkönä ja Neuvosto-Karjalan toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajana.

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Nyberg syntyi vuonna 1881 uusmaalaiseen Nybergin sukuun. Hänen isänsä oli lennätinvirkamies, asemapäällikkö ja hovineuvosClaes Fredrik Nyberg ja äitinsä venäjänjuutalaista sukua oleva Anna Aleksandrovna Saharova.[4] Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1891, ja Alexander Nyberg kävi koulua Svenska Normallyceumin suomenkielisellä puolella. Hän erosi kuitenkin koulusta syksyllä 1898 ja siirtyi ulkomaille.[5]

Eri lähteissä on toisistaan poikkeavia tietoja Nuortevan nuoruusvaiheista. Omaelämäkerrassaan hän kertoo lähteneensä vuonna 1898 Saksaan ja työskennelleensä aluksi Berliinissä ja Hampurissa laivatarvikemyymälässä, mutta lähteneensä sitten merimieheksi ja käyneensä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Afrikassa ja useissa Euroopan maissa. Vuonna 1902 hän kertoo palanneensa Suomeen ja työskennelleensä Reposaaressa.[6]

Toiminta Suomessa 1902–1911[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Nyberg suoritti ylioppilastutkinnon yksityisesti Porvoon lyseossa vuonna 1903, ja vuonna 1904 hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon. Mahdollisista opintosuorituksista ei ole kuitenkaan löytynyt tietoa.[7]

Opettaja ja lehtimies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1904 Nyberg siirtyi opettajaksi Forssan yhteiskouluun, missä hän opetti englantia, ruotsia, venäjää, kirjanpitoa ja voimistelua.[8] Nyberg toimi Forssan nuorsuomalaisissa piireissä, muun muassa Tammelan nuorisoseuran esimiehenä.[9]

Vuonna 1906 suuressa nimensuomennosliikkeessä Alexander Nyberg omaksui nimen Santeri Nuorteva. Samalla hänen tuolloinen vaimonsa Irene Nyberg vaihtoi nimekseen Irkki Nuorteva.[10]

Vuodenvaihteessa 1904–1905 Nuorteva perusti yhdessä Forssan yhteiskoulun rehtorin J. Sajaniemen kanssa Forssan Sanomat -nimisen lehden. Nuorteva alkoi ajaa lehden avulla työväen etuja.[11] Vuoden 1905 suurlakon jälkeen lehti julistautui kannattamaan sosiaalidemokraattisia periaatteita.[12] Tämä karsi kuitenkin lehden avustajia, lukijoita ja ilmoittajia, ja lehti ajautui vaikeuksiin. Forssan Sanomien tilalle perustettiin uusi lehti, nimeltään Yhdenvertaisuus, ja tässä vaiheessa Nuorteva tunnustautui avoimesti sosialistiksi.[13] Yhdenvertaisuuskin lakkautettiin heinäkuussa 1907 taloudellisten vaikeuksien vuoksi.[14]

Kansanedustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin keväällä 1907, ja Nuorteva oli ehdokkaana Hämeen eteläisessä vaalipiirissä sosiaalidemokraattien listalla. SDP menestyi vaaleissa hyvin, ja Nuortevakin oli valittujen joukossa.[15] Eduskunta hajotettiin huhtikuussa 1908, ja tätä seuranneissa vaaleissa Nuorteva ei ollut ehdokkaana. Seuraava eduskunta hajotettiin vuoden 1909 alussa, ja tämän jälkeisissä kolmansissa eduskuntavaaleissa Nuorteva oli taas ehdokkaana, nyt Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä, ja tuli valituksi. Loppuvuonna 1909 oli jälleen vaalit, joissa Nuorteva myös valittiin eduskuntaan.[16]

Vankilatuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuortevan toimiessa Forssan Sanomissa, lehdessä julkaistiin syyskuussa 1906 Giuseppe Sergin kirjoittama artikkeli, jossa hyökättiin voimakkaasti tsaarinvaltaa vastaan. Asia meni oikeuden käsiteltäväksi, ja ensin Turun hovioikeus vapautti Forssan Sanomien toimituksen syytteestä, mutta asiasta valitettiin senaattiin, ja senaatin päätöksellä 1. huhtikuuta 1909 Nuorteva tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen majesteettirikoksesta.[17] Nuorteva arvosteli voimakkaasti myös poliisivoimien toimintaa, ja sai aikaisempaan tuomioonsa pidennystä voimakkaasta Turun poliisimestariin kohdistuneesta kirjoituksesta.[18] Vankilatuomio osui Nuortevan kansanedustajakaudelle, ja hän ehti tuolloin osallistua valtiopäiville vain osan ajasta.[19]

Turusta Nuorteva siirtyi Tampereelle, missä hän toimi Kansan lehden toimittajana vuoden 1910 alusta lähtien.[20] Saman vuoden syyskuussa julkaistiin kirjoitus, jonka katsottiin halventavan tsaaria, ja josta nostettiin syyte.[21] Oikeusjuttuun saatiin ratkaisu vasta vuonna 1912, ja Nuorteva sai seitsemän kuukauden vankeusrangaistuksen. Nuorteva oli kuitenkin lähtenyt Yhdysvaltoihin, eikä kärsinyt rangaistustaan.[21]

Yhdysvalloissa 1911–1920[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1911 Nuorteva lähti Yhdysvaltoihin. Syynä lähtöön pidetään kahnauksia oikeuslaitoksen kanssa.[22]

Yhdysvalloissa Nuorteva meni Astoriaan, Oregoniin, missä oli paljon suomalaisia.[23] Nuorteva osallistui amerikansuomalaisen työväenliikkeen toimintaan, muun muassa Suomalaisessa Sosialistijärjestössä.

Helmikuussa 1918 Nuortevaa pyydettiin Suomen punaisen vallankumoushallituksen edustajaksi Yhdysvalloissa, ja Nuorteva suostui tehtävään.[24] Asioiden hoitamista varten Nuorteva perusti Suomalaisen Tiedonantotoimiston.[25]

Pian Nuortevan toiminnan painopiste siirtyi Suomen asioista Venäjän vallankumouksen puolustamiseen ja edustamiseen Yhdysvalloissa.[26] Vuoden 1919 alussa neuvostohallitus nimitti Ludwig Martensin Neuvosto-Venäjän tiedotustoimiston johtajaksi.[27] Nuorteva oli toimistossa sihteerinä, tehtävinään tiedotusta ja diplomaattista toimintaa.[28] Venäjä pyrki luomaan kaupallisia suhteita Yhdysvaltojen kanssa, ja Nuortevalla oli merkittävä rooli näiden suhteiden solmimisessa.[29]

Kanadan ja Englannin kautta Neuvosto-Venäjälle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todennäköisen karkoitusuhan alaisena Nuorteva siirtyi kesäkuussa 1920 Yhdysvalloista Kanadaan[30] Hyvin pian, saman kesäkuun aikana Nuorteva jatkoi matkaa Englantiin, ilmeisesti kaupallisiin tehtäviin.[31]

Nuortevan läsnäolo Englannissa herätti sekä lehdistön että viranomaisten huomion.[32] Heinäkuussa Nuorteva pidätettiin ja hänet karkotettiin Neuvosto-Venäjälle.[33]

Neuvosto-Venäjällä 1920–1929[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä Nuortevasta tehtiin pian ulkoasiain kansankomissariaatin anglo-amerikkalaisen osaston päällikkö. Bolševikkihallinnolla oli hankaluuksia ulkoasiainhallinnon järjestämisessä, ja myös vierasmaalaisille avautui mahdollisuuksia merkittäviin tehtäviin. Nuortevan pätevyys perustui kielitaitoon ja kokemukseen kansainvälisten suhteiden hoitamisesta.[34]

Pidätettynä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 1921 Nuorteva pidätettiin, ja hän oli vangittuna vuoden 1922 puolelle saakka.[35] Pidätyksen ja vangitsemisen syistä ei ole varmaa tietoa, mutta syiksi on ehdotettu muun muassa kommunistien keskinäisiä riitoja tai Nuortevan sihteerin paljastumista vakoilijaksi.[36] Lopullisessa asiaa koskeneessa päätöksessä Nuortevan poliittinen kunnia palautettiin, mutta hänen katsottiin tehneen taktisia ja huolimattomuusvirheitä, ja hänet päätettiin siirtää toisiin tehtäviin.[37] Nuorteva siirrettiin Petroskoihin Neuvosto-Karjalaan hoitamaan kansanvalistusasioita. Hän saapui sinne maaliskuussa 1922, mutta jo kesäkuussa 1923 hän palasi Moskovaan uusiin tehtäviin.[38]

Ulkoasiainkomissariaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1923 Nuorteva palasi osastopäälliköksi ulkoasiainkomissariaattiin.[39] Häntä yritettiin lähettää kauppavaltuuskunnan mukana Kanadaan, mutta maahanpääsy evättiin.[40] Samoin evättiin viisumi Norjaan.[41] Elokuussa 1924 Nuorteva siirtyi Ruotsiin. Ruotsissa hän joutui kuitenkin poliisikuulusteluihin ja Ruotsin ulkoministeriö halusi hänet pois Ruotsista, mutta kuitenkin ilman karkotusta, josta olisi noussut ylimääräistä hälyä.[42] Tilanne aiheutti ongelmia maiden välisille kauppasuhteille, ja Nuorteva kutsuttiin takaisin Moskovaan.[43]

Neuvosto-Karjalan johdossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorteva sijoitettiin jälleen Neuvosto-Karjalaan. Hän sai siellä merkittävän aseman, ja toimi vuosina 1924–1927 toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajana.[44] 1920-luvun lopulla Nuortevan terveydentila alkoi heikentyä, ja hän joutui sairaalaan Leningradiin.[45] Maaliskuun viimeisenä päivänä 1929 Nuorteva kuoli Leningradissa.[46]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorteva meni naimisiin Irene Sofia Gustafssonin kanssa vuonna 1905, ja seuraavana vuonna heille syntyi tytär. Vaimo kuoli tammikuussa 1909, ja vain muutamaa päivää myöhemmin kuoli tytärkin. Kuolinsyinä olivat kirkonkirjojen mukaan keuhkotauti ja kurkkumätä.[47]

Nuortevan toinen puoliso oli Sanni Tuomisto, joka käytti nimeä Sanni Nuorteva, mutta kyseessä oli ilmeisesti avoliitto, sillä parin vihkimisestä ei ole löytynyt tietoa.[48], Heille syntyi kolme lasta, vuosina 1910, 1912 ja 1914. Tytär Kerttu Nuorteva tuli myöhemmin tunnetuksi desanttina.[49]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kostiainen, Auvo: Santeri Nuorteva. Kansainvälinen suomalainen. Suomen Historiallinen Seura, 1983. ISBN 951-9254-43-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kostiainen, s. 11
  2. Kostiainen, s. 16
  3. Kostiainen, s. 178
  4. Kostiainen, s. 16
  5. Kostiainen, s. 18
  6. Kostiainen, s. 18–19
  7. Kostiainen, s. 20
  8. Kostiainen, s. 22
  9. Kostiainen, s. 22
  10. Kostiainen, s. 23
  11. Kostiainen, s. 25–26
  12. Kostiainen, s. 28–29
  13. Kostiainen, s. 30
  14. Kostiainen, s. 38
  15. Kostiainen, s. 36, 39
  16. Kostiainen, s. 39
  17. Kostiainen, s. 53–54
  18. Kostiainen, s. 54–55
  19. Kostiainen, s. 60
  20. Kostiainen, s. 61–62
  21. a b Kostiainen, s. 69
  22. Kostiainen, s. 71
  23. Kostiainen, s. 74–75
  24. Kostiainen, s. 90–91
  25. Kostiainen, s. 92
  26. Kostiainen, s. 98
  27. Kostiainen, s. 108
  28. Kostiainen, s. 110
  29. Kostiainen, s. 113–115
  30. Kostiainen, Auvo: Nuorteva, Santeri. Teoksessa Suomen Kansallisbiografia, osa 7. ISBN 951-746-448-7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.
  31. Kostiainen, s. 121
  32. Kostiainen, s. 121–123
  33. Kostiainen, s. 124, 127
  34. Kostiainen, s. 130–132
  35. Kostiainen, s. 136, 140
  36. Kostiainen, s. 136–137
  37. Kostiainen, s. 139
  38. Kostiainen, s. 145–146
  39. Kostiainen, s. 153
  40. Kostiainen, s. 154–155
  41. Kostiainen, s. 156
  42. Kostiainen, s. 162–163
  43. Kostiainen, s. 164
  44. Kostiainen, s. 169–170
  45. Kostiainen, s. 176
  46. Kostiainen, s. 178
  47. Kostiainen, s. 23, 61
  48. Kostiainen, s. 73
  49. Kostiainen, s. 198–199

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]