Värälän rauha
Värälän rauha päätti Ruotsin ja Venäjän välisen niin sanotun Kustaa III:n sodan 14. elokuuta 1790. Sodan aloitti Ruotsi vuonna 1788. Rauhansopimus ei sisältänyt alueluovutuksia kummaltakaan osapuolelta. Rauha solmittiin Värälän kylässä silloisessa Elimäen pitäjässä nykyisen Kouvolan alueella.[1]
Rauhan solmimisen teki mahdolliseksi Ruotsin laivaston saama murskaava voitto Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa heinäkuussa 1790. Venäjän keisarinna Katariina II suostui serkkunsa Kustaa III:n rauhantarjoukseen, koska myös suurvaltapoliittinen tilanne oli kääntynyt Venäjälle epäsuotuisaksi, kun Itävalta ja Turkki tekivät keskenään rauhansopimuksen. Ruotsin ehdotukseen saatiin Venäjän keisarinnalta vastaus, jonka mukaan rauhasta voitaisiin sopia sotaan edeltäneeseen tilanteeseen palaamisen pohjalta. Neuvottelut alkoivat 14. elokuuta, ja venäläisten pettymykseksi Ruotsia edusti niissä vain kenraali Gustav Mauritz Armfelt. Lopputulos saavutettiin samana päivänä.[1]
Ruotsi julisti Armfeltin suulla, että sillä oli oikeus erillisrauhaan Venäjän kanssa huolimatta omasta liittosopimuksestaan Turkin kanssa. Rauhansopimus, joka ei muuttanut rajoja, ei ollut kummallekaan osapuolelle varsinainen voitto. Neuvotteluissa oli esillä joitakin aluevaihtoja, mutta ne jätettiin selvitettäviksi tulevissa keskusteluissa, samalla kun sotavankien vaihdosta sovittaisiin.
Joidenkin lähteiden mukaan rauhan sopimusasiakirjat vaihdettiin juhlallisesti 20. elokuuta 1790 Värälässä, Rauhan temppeliksi kutsutussa väliaikaisessa 8-pylväisessä paviljongissa.[2]
Ruotsille sopimus oli siinä mielessä voitto, että siinä kiellettiin Venäjältä puuttuminen Ruotsin sisäisiin asioihin. Tämä suuren Pohjan sodan jälkeen Uudenkaupungin rauhansopimuksessa sovittu oikeus oli tosin jo muuttunut lähes kuolleeksi kirjaimeksi Kustaa III:n vallankaappauksen jälkeen vuonna 1772.[1]
Suurlähettiläs Heikki Talvitien mukaan Tukholman Skeppsholmenilla Modernin taiteen museon takana on ollut pienimuotoinen Värälän rauhan muistomerkki, jonka tilalle on 2000-luvulla vaihdettu Ruotsinsalmen voiton muistomerkki. Talvitie arvioi tämän kuvastavan Ruotsin rauhanperinteiden hiipumista.[3] Värälässä on Anjalantien varrella harmaakivipaasi, Värälän rauhan muistokivi, johon on hakattu teksti "Här afslutade Gustaf III Freden Catharina den 19 augusti 1790." Muistokiven lähistöllä on tykkipatterin jäännökset 1780-luvulta. Värälän kenttälinnoitus oli ruotsalaisten vuonna 1789 rakentama ns. suuri patteri, jonka tykeillä voitiin ampua Kymijoen vastarannalla sijainneisiin venäläisiin asemiin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilkka Mäntylä, Kustavilainen aika, teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen, WSOY 1987.
- Petri Karonen, Pohjoinen suurvalta – Ruotsi ja Suomi 1521–1809, WSOY 1999.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Paloposki, Toivo J.: Suomen historia 4: Vapauden aika, s. 294–295. Espoo: Weilin & Göös, 1986. ISBN 951-35-2493-0.
- ↑ a b Kalervo Aaltonen, Jouko Heikkilä, Juha Jetsu, Matti Saarinen, Ari Vainio, Studio Iiro, Mikko Ranki, Penrtti Jurvanen, Timo Miettinen (valokuvaajat), Suomen muistomerkit, Nousiainen, Väriteos Henna (ISBN 951-97134-7-6, viitattu 23 kesäkuuta 2020), s. 7 (Osa VIII: Kymi)
- ↑ Heikki Talvitie: Venäjä, Venäjä, Venäjä, s. 260. Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-06-6.
 
|
Pähkinäsaaren rauha 1323 Täyssinän rauha 1595 (pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota) | Stolbovan rauha 1617 (Inkerin sota) | Kardisin rauha 1661 (Pohjan sota) | Uudenkaupungin rauha 1721 (suuri Pohjan sota) Turun rauha 1743 (hattujen sota) | Värälän rauha 1790 (Kustaa III:n sota) | Haminan rauha 1809 (Suomen sota) |
 
|