Hadith

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hadith (arab. الحديث‎, al-ḥadīt) on perimätietoa profeetta Muhammadin elämästä, teoista ja sanoista. Hadith määrittelee Koraanin ohella islamilaisen elämäntavan, sunnan.

Islaminuskon kirjallinen tuotanto alkaa vasta 700-luvun viimeisellä vuosikymmenellä – poikkeuksena 600-luvulla kirjoitettu Koraani. Hadith-kokoelmat ja muut Muhammadin sanoista ja teoista kertovat kirjat ovat myöhemmältä ajalta. Niihin on monesti sekoittunut 800-luvun näkemyksiä ja teologisia oppeja.[1]

Hadithien aitous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hadith koostuu kahdesta osasta: todistajaketjusta, isnad, ja varsinaisesta sisällöstä, matn. Islamilainen teologia on tutkimuksessaan keskittynyt hadithien aitouden selvitykseen.[2]

Historiallis-kriittiset tutkimukset ovat epäileväisiä hadithien aitoudesta. Mukana saattaa olla aitoa perimätietoa, mutta yhtä lailla jälkikäteen seuraavalla vuosisadalla keksittyjä tarinoita.[3] Länsimainen tutkimus näkee haditheissa enemmän 700- ja 800-lukujen oppikiistoja, kuin aitoa 600-luvun alusta periytyvää aineistoa.[4] Pääosa haditheista katsotaan syntyneen 700-luvulla Syyrian ja Irakin alueella. Islamin yhteisö on ainakin 800-luvulta lähtien pitänyt hadith-kokoelmien ydintä aitona.[3]

Todistajaketju[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todistajaketju, isnad, järjestelmä syntyi vasta 700-luvulla. Vuosisadan alkupuolella profeetta Muhammadin elämäntapaa alettiin pitämään yhtenä uskonnollisena lähteenä. Tällöin vapaamuotoisiin kirjoituksiin liitettiin myös kertomus siitä mitä kautta yksittäinen kertomus on siirtynyt nykyhetkeen. Varhaisissa lähteissä vedottiin 700-luvun alun vaikutusvaltaiseen uskonnolliseen henkilöön asti. Myöhemmin ajan kuluessa tarina pysyi samana, mutta lähde muuttui profeetta Muhammadiksi.[1]

Kertomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa kertomuksissa, matn, on viittauksia tulevaisuuteen, ristiriitaisuuksia sekä muita outoja aineksia Muhammadin suulle. Uskovalle ne ovat osoitus Muhammadin jumalallisesta alkuperästä, joka todistaa hadithien olleen Jumalan lähettämiä. Maallisempi selitys on, että haditheja yksinkertaisesti sepitettiin. Myös perinteinen islamilainen tutkimus myöntää, että joitakin haditheja on väärennetty, mutta korostaa tärkeimpien kokoelmien olevan aitoja.[1]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnalaisille muslimeille on muodostunut kuusi hadith-kokoelmaa, joista arvostetuimmat ovat al-Bukharin (k. 870) ja Muslimin (k. 865) kokoelmat. Eri kokoelmien sisällöt vaihtelevat ja kertomukset saattavat olla keskenään ristiriitaisia.[2]

Kuusi kanonisoitua kokoelmaa ovat yhteisnimitykseltään al-kutub as-sittah (“kuusi kirjaa”), joiden kokoajia olivat:[5]

  • al-Bukhārī (k. 870)
  • Muslim ibn al-Ḥajjāj (k. 875)
  • Abū Dāʾūd (k. 888)
  • at-Tīrmidhī (k. 892)
  • Ibn Mājāh (k. 886)
  • an-Nasāʾī (k. 915)

Näiden lisäksi on monia muitakin kokoelmia; varhaisin kaikista on Aḥmad ibn Ḥanbalin (k. 855) kokoama Musnad.[5][6]

Šiialaisille muslimeille on vastaavasti muodostunut neljä hadith-kokoelmaa, "neljä perustaa". Ne keskittyvät tukemaan šiialaisten omaan imaamioppia ja ovat siksi erityisen tärkeitä, sillä Koraani ei suoraan anna tukea šiialaisten imaamiopille. Hadith-kokoelmia on täydennetty 1600–1700-luvuilla uudelleen järjestelyillä, otsikoinneilla ja kommentoinneilla. Koraanin ja hadithien lisäksi šiialaisten lukemistoon kuuluu rukouskirjoja, marttyyrilegendoja ja marttyyrinäytelmiä.[2]

Normatiiviset ja ohjeelliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hadîth Bayâd wa Riyâd

Ne hadithit, jotka Muhammad on lausunut profeettana ovat muslimeille normatiivisia, mutta muissa rooleissa (esimerkiksi kauppiaana tai aviomiehenä) lausutut ovat vain ohjeellisia.

Iltapäivärukouksen ajankohtaa käsittelevä hadith on esimerkki normatiivisesta hadithista:

»Aiša sanoi: Profeetta rukoili iltapäivärukousta, ja aurinko paistoi huoneeseeni, eikä iltapäivän varjo vielä ollut tullut näkyviin.»

Ei-normatiivinen hadith on esimerkiksi seuraava:

»Abu Huraira sanoi: Kun Jumalan lähettiläs aivasti, hän pani kätensä tai vaatteensa suunsa eteen siten pehmentäen tai vaimentaen aivastuksensa äänen.»

Hadithit käsittelevät monenlaisia asioita arkipäiväisistä ruokailuihin ja peseytymiseen liittyvistä ohjeista pyhiin haditheihin, joiden katsotaan olevan suoraan Jumalalta. Pyhät hadithit käsittelevät Jumalan ykseyttä, Tuomiopäivää ja moraalia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena: ”Ei ole muuta jumalaan kuin Jumala”, Islamin porteilla. 2. painos (1. painos 1992). Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2427-4.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. (5. painos 2005). Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. 6. painos. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-749-8.
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. 4. painos 2005. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hämeen-Anttila, Islamin monimuotoisuus, sivut 14–18
  2. a b c Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena, sivut 68–69
  3. a b Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 13–24
  4. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 97–101
  5. a b ʿilm al-ḥadīth Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.9.2014.
  6. Aḥmad ibn Ḥanbal Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]