Sufilaisuus
Wikipedia
|
Osa artikkelisarjaa
|
|
|---|---|
| Viisi peruspilaria |
|
|
Sunnalaisuus · Šiialaisuus |
|
|
Arkkitehtuuri · Filosofia · Jihad |
|
|
Kritiikki · Islamofobia
|
|
Sufilaisuus (arab. تصوف, taṣawwuf) on islamin mystinen suuntaus, jossa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja Jumalan henkisen totuuden tavoittamista jumalalliseen rakkauteen perustuvien harjoitusten kautta. Sufilaisuus syntyi Lähi-idässä 700-luvulla. Se erosi shiialaisudesta erilliseksi liikkeeksi. Tariqoja eli sufilaisiä liikkeitä on sekä sunneilla, šiioilla että muilla pienemmillä islamilaisilla ryhmittymillä.
Sufilaisuus on muista islamilaisista perinteistä poiketen korostetun esoteerinen perinne. Yleisin vertauskuva puhuu suufilaisuudesta tienä tai matkana. Käsitettä sufilaisuus käytetään hyvin monenlaisista näkemyksistä ja käytännöistä. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan sufilaisuuden kolme muotoa ovat: 1) askeesi, 2) mystiikka, ja 3) mystinen filosofia.
Sufit lainaavat teoksissaan Koraania vapaasti ja ovat kirjoittaneet sille huomattavan määrän hengellisiä selitysteoksia. Sufilaisuuden piirissä on syntynyt laaja kirjallinen ja muu kulttuurinen perintö, joka sisältää muun muassa Jalal al-Din Muhammad Rumin ja Amir Khusron runoutta ja qawwali-musiikkia.
Monet muslimit näkevät sufilaisen filosofian islamille vieraana perintönä, joka ei todellisuudessa perustu Koraaniin. Sufilainen filosofia pohjautuu Koraanin tulkintaan, mutta sisältää paljon gnostilaisia ja uusplatonistisia vaikutteita. Kannattajien mukaan sufilaisuus on islaminuskon syvällisin tulkinta, vastustajien mielestä se on kreikkalaisesta filosofiasta ja vieraista uskonnoista vaikutteita saanut harhaoppi.
Fundamentalistista islamin tulkintaa edustavat tahot vainoavat suufeja edelleen. Kritiikissään fundamentalistit ovat tukeutuneet Ibn al-Jauzin ja Ibn Taimiyyan kirjoituksiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Mystinen filosofia
Mystinen filosofia (irfan) on yksi sufilaisuuden osa-alue. Se pohjautuu Koraanin tulkintaan, mutta sisältää paljon gnostilaisia ja uusplatonistisia vaikutteita. Sufilaisessa filosofiassa korostettiin suvaitsevaisuutta ja uskontojen moninaisuutta. Tämä oli yksi syy siihen, minkä vuoksi monet sufit olivat omana aikanaan vainottuja ja joutuivat väkivaltaisuuksiin ympäröivän kulttuurin kanssa.
Yksi sufilaisen filosofian tärkeimmistä edustajista on 1200-luvulla vaikuttanut sufilainen mystikko Ibn Arabi. Filosofi näki yhtenä päätehtävänään rakentaa siltaa erilaisten uskontojen välille. Samalla vuosisadalla vaikutti myös tunnettu sufi -hahmo Mulla Nasraddin, viisas narri, josta on tuhansia ja taas tuhansia humoristia tarinoita.
Yksi radikaaleimmista sufilaisuuden muodoista on 1100-luvun lopulla vaikuttanut Qalandar-liike, jonka jäsenet kritisoivat avoimesti konservatiivista kulttuuria ja käyttäytyivät anarkistisesti.
[muokkaa] Sufilaisia filosofeja
[muokkaa] Lähteet
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Jumalasta juopuneet. Basam Books, RT-print, Helsinki, 2002.
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Todellisuuden maailmat. Basam Books, Otava, Helsinki, 2002.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuus
- Helena Hallenberg & Irmeli Perho: Heijastuksia valosta: mystikkojen islam. (Gaudeamus, 2008)
