Joseph Schacht
| Joseph Schacht | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Joseph Franz Schacht |
| Syntynyt | 15. maaliskuuta 1902 |
| Kuollut | 1. elokuuta 1969 (67 vuotta) |
| Kansalaisuus | Saksa - Iso-Britannia |
| Arvonimi | professori |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | arabia ja islam |
Joseph Franz Schacht (15. maaliskuuta 1902 – 1. elokuuta 1969) oli saksalaissyntyinen islamilaisen lain eli šarian johtava tutkija länsimaissa 1900-luvulla.[1] Hänen kirjansa Origins of Muhammadan Jurisprudence (1950) on saanut maineen alan klassikkona ja sitä pidetään edelleen ajankohtaisena ja keskeisen tärkeänä tekstinä aiheesta.[2]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Schacht syntyi Saksassa katoliseen perheeseen, kävi Ratiborin humanistista kymnaasia, jossa hän oppi latinaa, kreikkaa, ranskaa ja englantia sekä hepreaa. Hän opiskeli Breslaussa teologiaa erikoistuen seemiläisiin ja klassisiin kieliin ja lopulta islamilaiseen lakiin. Valmistuttuaan tohtoriksi hän sai ensimmäisen akateemisen virkansa Albert-Ludwigs-yliopistossa Freiburgissa vuonna 1925. Vuonna 1927 hänestä tuli 25-vuotiaana ylimääräinen professori, mikä teki hänestä sillä hetkellä koko Saksan nuorimman professorin. Schacht teki runsaasti yhteistyötä Leidenissa vaikuttaneen orientalisti Christiaan Snouck Hurgronjen (1857–1936) kanssa ja matkusteli mahdollisimman paljon Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Näissä maissa hän pääsi tutustumaan varhaisiin islamilaisen lain käsikirjoituksiin.[1]
Vuonna 1930 Schacht aloitti nykyisen Kairon yliopiston vierailevana professorina, ja vuonna 1932 hän siirtyi Königsbergin yliopistoon ehdolla, että sai jatkaa Lähi-idän vierailujaan. Natsien tultua vuonna 1933 valtaan Schacht katsoi parhaaksi siirtyä seuraavana vuonna takaisin Kairoon. Parin vuoden kuluttua hän lakkasi kirjoittamasta ja edes puhumasta saksaa. Kairossa hän opetti vuoteen 1939 saakka. Kun toinen maailmansota samana vuonna syttyi, hän sattui olemaan lomalla Englannissa, jonne hän sen jälkeen jäi. Vuonna 1947 hänestä tuli Britannian kansalainen.[1] Kirjansa The Origins of Muhammadan Jurisprudence esipuheessa Schacht valitteli, että hän joutui laatimaan teoksensa tilanteessa, jossa hänen kirjastonsa oli jäänyt Kairoon, minne Egyptin viranomaiset eivät enää päästäneet häntä.[3] Schacht osallistui arabian kielen asiantuntijana liittoutuneiden yleisradiotoimintaan, ja jatkoi tutkimuksiaan vasta sodan loputtua, jolloin hän siirtyi Oxfordin yliopistoon. Koska Englannissa kaikki arabian professuurit olivat varattuja, Schacht otti vastaan professuurin Leidenin yliopistossa Hollannissa 1954, mistä hän 1957 siirtyi Columbian yliopistoon New Yorkissa. [1]
Useat johtavat USA:n yliopistot kilpailivat saadakseen Schachtin riveihinsä, kun tämä oli siirtymässä eläkkeelle Columbiasta. Vuonna 1969, vuotta ennen eläkeiän saavuttamista, Schacht kuitenkin kuoli aivoverenvuotoon kotonaan Engelewoodissa. Schachtin laaja kirjasto siirtyi monien vaiheiden jälkeen Malesiaan Kuala-Lumpurin kansainvälisen islamilaisen yliopiston haltuun. Schacht oli naimisissa brittiläisen Dorothy Colemanin kanssa, johon hän oli tutustunut Kairossa. Schachtilta ei jäänyt lapsia.[1]
Tutkimustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Islamilaisen lain tutkijana Schacht oli 1900-luvun tärkeimpiä hahmoja. Schacht piti Muhammedia ja myös oikeaan johdettuja kalifeja historiallisina henkilöinä,[4] mutta katsoi, että hadith-kokoelmien kertomukset olivat lähtöisin paljon Muhammedia myöhemmältä ajalta. Hänen mukaansa yksikään hadith ei varmuudella ollut peräisin 600-luvun alusta saakka.[2][5]
Hadith -kertomusten aitoutta todistamaan luodut isnadit eli todistajaketjut eivät auttaneet asiaa, koska niiden käyttö alkoi vasta 700-luvun puolivälissä ja siten liian myöhään. Schachtin näkemyksen mukaan Muhammediin saakka ulottuvia ketjuja alettiin esittää vasta abbasidikalifaatissa vuoden 750 jälkeen, ja ketjut olivat sitä laadukkaampia, mitä myöhemmin ne oli tehty.[2] Haditheihin liitetyt kertojaketjut eli isnadit kasvoivat taaksepäin siten, että varhaisimmissa kirjauksissa ne päättyivät Muhammedin seuraajiin, sitten kumppaneihin ja kaikkein nuorimmissa lopulta häneen itseensä.[6] Schacht havaitsi myös, että oikeaan johdettuja kalifeja koskevat kertomukset olivat samoin myöhäisiä.[2]
Schachtin tärkein tieteellinen teos on vuonna 1950 julkaistu The Origins of Muhammadan Jurisprudence.[1] Vuonna 1964 hän kirjoitti oppikirjaksi tarkoitetun teoksen An Introduction to Islamic Law. Se käsittelee sunni-islamilaisen suuntauksen lakeja ja keskittyy etenkin hanafi -koulukuntaan.[7][8]
Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Schacht edusti islamin tutkimuksessa jo 1800-luvulla alkanutta historiallis-kriittistä ja skeptistä perinnettä, jonka näkyvin edustaja oli Ignaz Goldziher.[9] Hän jäi joksikin aikaa sen yksinäiseksi edustajaksi ennen 1970-luvulla alkanutta elpymistä (Michael Cook, Patricia Crone, Günter Lüling, John Wansbrough). Herbert Berg kuvaa reaktiota Schachtiin kolmenlaisena: perinteinen islamologia torjui hänet (N. Abbott, F. Sezgin, M. M. Azami), osa tutkijoista asettui välittävälle kannalle (G.H. A. Juynboll, F. Rahman, G. Schoeler, H. Motzki, J. Horowitz, J. Robson, U. Rubin) ja osa alkoi jakaa Schachtin skeptismin haditheja kohtaan (Michael Cook, N. Caldar).[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Berg, Herbert: The Development of Exegesis in Early Islam. The Authenticity of Muslim Literature from the Formative Period. Routledge, 2000. ISBN 978-0-4155-5416-9. (englanniksi)
- Ibn Warraq: "Studies on Muhammad and the rise of islam. A critical survey”. Teoksessa: The Quest for the Historical Muhammad (toim. Ibn Warraq), s. 15–88. Prometheus Books, 2000. ISBN 978-1-57392-787-1. Teoksen verkkoversio.
- Schacht, Joseph: The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Clarendon, 1950. ISBN 0-19-825357-5.
- Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7. (englanniksi)
- Wakin, Jeannette: Remembering Joseph Schacht (1902-1969). Harward Law School, 2003. ISBN 0-88086-051-0. Teoksen verkkoversio.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
