Kalervo Palsa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalervo Palsa
Syntynyt 12. maaliskuuta 1947
Kittilä, Suomi
Kuollut 3. lokakuuta 1987 (40 vuotta)
Kittilä, Suomi
Kansallisuus Suomalainen
Ala Taidemaalari, taidegraafikko, kuvanveistäjä, sarjakuvapiirtäjä
Taidesuuntaus Fantastinen realismi
Kuuluisimpia töitä Vapautuminen (1978)
Arktinen hekkuma (1973-78)
Kittilän yöelämää (1976)
Kullervo (1983)

Huugo Kalervo ”Kalle” Palsa, sarjakuvien nimiölehdellä myös Porno-Kalle ja markiisi de Palsa (12. maaliskuuta 1947 Porvoon mökki, Kittilä3. lokakuuta 1987 Kittilä) oli suomalainen kuvataiteilija. Palsan taide on luokiteltu milloin surrealismiksi, naivismiksi tai primitivismiksi. Palsa itse määritteli taiteensa fantastiseksi realismiksi.

Pekka Lehdon ohjaama Palsasta kertova elokuva Kalervo Palsa ja kuriton käsi valmistui vuonna 2005, mutta sen ensiesitys oli vasta vuoden 2013 Sodankylän elokuvajuhlilla.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalervo Palsa syntyi ja asui suurimman osan elämästään Kittilän "Narikalla", joksi pitäjän kirkonkylän keskustaa kutsutaan. Nuoruudessa Palsan köyhässä kodissa yöpyi paljon laitapuolen kulkijoita ja hän tutustui jo varhain elämän raadollisiin puoliin. Murrosiässä Palsa luki klassista kirjallisuutta, filosofiaa ja taidekirjoja. Hän alkoi kirjoittaa päiväkirjaansa vuonna 1962 tapahtumia ja ajatuksiaan. Ne julkaistiin postuumina 367 sivuisena kirjana Kalervo Palsan päiväkirjat (1990).

Vuonna 1967 kuvien tekeminen alkoi tulla yhä tietoisemmaksi toiminnaksi kirjoittamisen ohella. Samoihin aikoihin syntyi Palsan taiteellinen kuvasto ja symboliikka, joka erilaisina muunnelmina seurasi häntä usean vuoden ajan. Hänen teoksiaan oli ensimmäisen kerran Lapin taiteen vuosinäyttelyssä Rovaniemellä vuonna 1967.

Hän kirjoitti sukunsa ensimmäisenä jäsenenä ylioppilaaksi vuonna 1970.[2] Opiskeltuaan kuvataidetta Helsingissä eri vaiheissa 1969-1978 ja matkusteltuaan maailmalla hän palasi kuitenkin aina vaatimattomaan mökkiinsä Kittilään, jossa hän myös kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1987.

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ujon ja pohdiskelevan luonteen toinen puoli oli boheemi, alkoholismiin ja perversioihin tarttunut taiteilija. Maalaukset olivat hyvin radikaaleja, esimerkiksi vuonna 1973 Palsan teokset jouduttiin kätkemään kuvataideakatemiasta presidentin saapuessa. Kuolema on keskeinen teema monissa teoksissa, ja osa teoksista leimattiin aikanaan jopa pornografiaksi.[3]

1970-luvun alussa keskellä synkintä talvea Palsa ilmoitti taiteilijaystävälleen Kyösti Kaukoselle haluavansa olla Euroopan synkin maalari.[4]

Lempipuuhikseen "niin ikään runkkaamisen ja maalaamisen lisäksi" Palsa ilmoitti "kusemisen sillalta, mieluummin virtaavaan veteen, myötävirtaan" ja hänen mielestään "ei riitä, että maalaa kukkia, täytyy maalata hirttosilmukoitakin".[5]

Vuoden 1986 New Yorkin matkaansa tuntemuksiaan kittiläläinen taiteilija kuvasi päiväkirjoissaan seuraavalla tavalla:

»Kofeiiniton kahvi, alkoholiton viina, pilluttomat naiset, mulkuttomat miehet. Sitä täällä on. Amerikassa.[6]»

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palsaan vaikuttivat hänen nuoruudessaan Vincent van Gogh, Alpo Jaakola ja Vilho Lampi sekä kirjallisuudessa erityisesti August Strindberg. Myöhemmin tärkeiksi nousivat muun muassa Otto Dix, Edvard Munch ja Francis Bacon.[2]

Taiteen olemus koostui Palsalla elämän raadollisuudesta, seksuaalisuudesta sekä kuoleman läsnäolosta. Elämänsä aikana hän maalasi yli tuhat taulua mitä erilaisimmilla tekniikoilla. Elinaikanaan Palsan taide leimattiin julkisuudessa pornoksi ja roskaksi. Vasta hänen kuolemansa jälkeen hänen taiteensa arvostus on noussut.

Palsa teki maalauksiensa ja akvarelliensa lisäksi mustaa huumoria sisältäviä sarjakuvia, joiden nimiölehdellä käytti oman nimensä ohella itsestään nimityksiä Porno-Kalle ja markiisi de Palsa. Sarjakuvissaan Palsa käsitteli muun muassa nekrofiliaa, masturbaatiota, miesten välistä seksiä, selibaattia, fetissejä, itsemurhaa ja niistä saattaa syntyä jopa vaikutelma kuin hän olisi luonut kuvitusta seksuaalisia perversioita käsittelevään teokseen.[7][8] Palsa esiintyy itsekin hahmona joissain sarjakuvissaan.[9] Palsan tunnetuimpiin sarjakuva-albumeihin kuuluu vuonna 1990 ensimmäisen kerran julkaistu Eläkeläinen muistelee, josta on otettu jo kolme painosta. Lisätuloja Palsa hankki myös käännössarjakuvien tekstaajana. Hänen suomeksi tekstaamiinsa sarjakuviin kuuluvat muun muassa Valerian, Corto Maltese, Piko ja Fantasio sekä Smurffit.[10][11]

Toinen tuleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 Palsan tukija ja ystävä Maj-Lis Pitkänen, jolle Palsa oli testamentannut taideteoksensa, lahjoitti Kiasmalle kokoelmansa, johon kuuluu arviolta 3000 piirustusta, luonnosta, maalausta, grafiikkaa ja veistosta.[12] Kokoelman teoksia oli esillä Kiasmassa suuressa näyttelyssä otsikolla "Kalervo Palsa: Toinen tuleminen" vuonna 2002. Vuonna 2005 valmistui Pekka Lehdon elokuva Kalervo Palsa ja kuriton käsi, joka on fiktiivinen elokuva Palsasta.

Merkittäviä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rauhan paikka, öljyvärimaalaus valtavasta peräaukosta, jota ympäröivät kuvat kaikista boschlaisista kauhukuvista, jotka herkkä taiteilija kykenee kuvitelemaan. Maalauksen keskellä olevasta peräaukosta avautuu ikään kuin ikkunan kautta näkymä lehteä lukevasta miehestä istumassa hilpeänä keinutuolissa ilmeisen piittaamattomana kauhuista.
  • Missi Paskantaa, mustavalkoinen muutaman sivun sarjakuva, joka koostuu lyhyestä teknisestä kuvauksesta siitä kuinka kauneuskilpailuihinkin osallistuva joutuu ulostamaan. Sarjakuva päättyy kuvitettuun luetteloon erimuotoisista ulosteista, joiden voisi kuvitella tulevan ulos sellaisen naisen peräaukosta sekä asianmukaiseen analyysiin asiasta.
  • Eläkeläinen muistelee - Harmaa komedia, mustavalkoinen sarjakuva-albumi, joka koostuu ylenpalttisen surrealistisesta homoseksuaalisten ja sadististen tarinoiden kokoelmasta.
  • Miehen kuukautiset, maalaus miehestä, joka vuotaa verta peräaukostaan.
  • Vapautuminen, münchhausenlainen maalaus puoleksi ilmassa levitoivasta oman yläilmoja halkovan jättiläispeniksensä ympärille sidottuun naruun hirttäytyvästä miehestä.
  • Uusi ihminen, öljyvärimaalaus miehestä synnyttämässä peräaukkonsa kautta.
  • Henkien kohtaaminen, öljyvärimaalaus, jossa esiintyvät Lapin taiteilijat Reidar Särestöniemi, Timo K. Mukka ja Palsa itse.[13]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Minun Getsemane. Madekoski: tekijä, 1974.
  • Kalervo Palsan päiväkirjat. Merkintöjä vuosilta 1962–1987. Toimittanut Maj-Lis Pitkänen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16567-0. 2. nidottu painos 2002.
  • Kuolema ja intohimo. Kemi: Kemin sarjakuvakeskus, 1988. ISBN 952-9686-91-9.
  • Le mort et la passion - Bandes dessinnées du Cercle Polaire. toimitus Pekka Rönkkä. Kemi: Kemin sarjakuvakeskus / Arctic Comics Center, 1989.
  • Eläkeläinen muistelee. Harmaa komedia. Esipuhe: Pekka Rönkkö. Helsinki: Like, 1990 (3. painos 2002). ISBN 951-8929-19-X.
  • Heittäytyminen. Kalervo Palsan sarjakuvia. Turku: Zum Teufel, 2010. ISBN 978-952-5754-23-0.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • (Toim.) Rönkkö, Pekka: Palsa - Kalervo Palsan (1947-1987) elämästä ja taiteesta. toimitus, ulkoasu ja taitto Pekka Rönkkö. Oulu: Ars Nordica ja Pohjoinen, Kaleva, 1989. ISBN 951-749-100-X.
  • (Toim.) Aarnio, Eija: Kalervo Palsa. Toinen tuleminen - Resurrection. Helsinki: Like, 2002. ISBN 978-952-471-023-7.
  • Eskola, Juha: Kalervo Palsan Kittilä aikalaisten kuvaamana. Kittilä: Getsemania - Kalervo Palsan ystävät ry., 2013. ISBN 978-952-67757-1-5.
  • Oksanen, Atte: "Yksin kaikkia vastaan. Kalervo Palsan maskuliininen hulluus", Naistutkimus - Kvinnoforkning, s. 18-29. {{{Julkaisija}}}, 4/2002.
  • Siukonen, Jyrki: Laulu sieluni autiudesta. Kolme tutkielmaa Kalervo Palsasta. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2009. ISBN 978-952-484-316-4.
  • Siukonen, Jyrki: "Kalervo Palsan Kittilät. Kolme tulkintaa", teoksessa: Kuvia pohjoisen tasavallasta. Mukka, Särestöniemi ja Palsa. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2011. ISBN 978-952-484-406-2.
  • Siukonen, Jyrki: Hämmentävää taidetta. Kalervo Palsan ensimmäiset yksityisnäyttelyt 1969. Kittilä: Getsemania - Kalervo Palsan ystävät ry., 2012. ISBN 978-952-67757-0-8.
  • Vadén, Tere: Arktinen hekkuma - Kalervo Palsa ja suomalaisen ajattelun mahdollisuus. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 1997. ISBN 951-796-096-4.

Opinnäytteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalle Lampela: Olemassaolo on vain illuusio Kalervo Palsan taiteilijakuva. Taidekasvatuksen pro gradu. Lapin yliopisto 2000.
  • Sanna Ojanne: Alussa oli uhma, lopussa naru: myyttinen Kalervo Palsa lehdistön ja itsensä rakentamana. Taidehistorian pro gradu. Jyväskylän yliopisto 2000.
  • Pirjo Härmä: "Maailma on voimakkaiden kiertopalkinto": Kalervo Palsan "Kullervo". Teologian pro gradu. Helsingin yliopisto 2007.
  • Sami Liuhto: Tenttumessiaan tuskien tie Getsemanen yöhön. Miten Kalervo Palsasta tuli taiteilija 1960-luvun toisella puoliskolla ja 1970-luvun alussa. Kulttuurihistorian pro gradu. Turun yliopisto 2010.
  • Hannamaria Westman: Häiriötekijäkuvaa rakentamassa. Salvador Dalin ja Kalervo Palsan tekijäkuvien muodostuminen julkaistuissa päiväkirjoissa. Yleisen kirjallisuustieteen pro gradu. Tampereen yliopisto 2012.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhani Karila, Palsasta tuli Tex Willer, Helsingin Sanomat 13.6.2013 sivu C 1–2
  2. a b Nina Robbins: POP - Kalervo Palsa Kiasma. Viitattu 12.4.2008.
  3. Tuulia Sirviö: Kalervo Palsa - Fantastinen realisti Poleemi 2/95. Viitattu 12.4.2008.
  4. Erkki Pirtola: Kalervo Palsa -Maa on syntinen taulu Kiasma-lehti 15 -02. Kiasma. Viitattu 12.4.2008.
  5. Toim. Maj-Lis Pitkänen: Kalervo Palsan päiväkirjat. Merkintöjä vuosilta 1962-1987. WSOY, 1990.
  6. Palsa, Kalervo: Kalervo Palsan päiväkirjat - Merkintöjä vuosilta 1962-1987, s. 339. toimitus ja esipuhe Maj-Lis Pitkänen. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 978-951-0-27420-0.
  7. Juha-Heikki Tihinen: Images by Porno-Kalle Kiasma Magazine 16 -02. Kiasma. Viitattu 12.4.2008.
  8. Kalervo Palsa: Eläkeläinen muistelee. Harmaa komedia. Like kustannus Oy, 1990.
  9. Kalervo Palsa: Kuolema ja intohimo. Kemin sarjakuvakeskus, 1988.
  10. Salla Brunou: Kalervo Palsa tekstaajana. Kvaak.fi 11.09.2007.
  11. Heikki Jokinen, Kalervo Pulkkinen (toim.): Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia, s. 86. Kemi: Kemin sarjakuvakeskus, 1996. ISBN 952-9686-10-2.
  12. Satu Oksanen: Maj-Lis Pitkäsen kokoelma - Kokoelmasta Valtion taidemuseo - Nykytaiteen museo Kiasma. Viitattu 12.4.2008.
  13. Rissanen, Heikki: Särestössä kuohuu taas Lapin Kansa. 24.2.2009. Viitattu 16.3.2009.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]