Jean-Michel Basquiat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jean-Michel Basquiat [žã-mišel baskia] (22. joulukuuta 1960, Brooklyn, New York12. elokuuta 1988, New York City, New York) oli yhdysvaltalainen taidemaalari. Hän sai mainetta aluksi graffititaiteilijana New Yorkissa ja myöhemmin menestyksekkäänä avantgarde-taiteilijana 1980-luvun kansainvälisissä taidepiireissä.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basquiat'n äiti Matilde oli kotoisin Puerto Ricosta, ja isä Gerardilla oli haitilaiset sukujuuret. Basquiat osoitti kiinnostusta taidetta kohtaan jo varhain, ja hänen äitinsä kannusti poikaa piirtämään, maalaamaan ja osallistumaan muihin taideharrastuksiin.

17-vuotiaana Basquiat alkoi maalata ystävänsä Al Diazin kanssa metrovaunuihin ja slummirakennuksiin spray-maaleilla graffiteja[1] ja ns. tageja, joissa hän käytti nimimerkkiä SAMO (lyhenne sanonnasta "same old shit"). Hän erottui lajin muista tekijöistä vahvan graafisen taitonsa ja kuvataiteen tuntemuksen ansiosta.[1] Seuraavana vuonna Basquiat muutti pois kotoaan ja jätti koulun kesken. Hän asui ystäviensä luona ja elätti itseään myymällä tekemiään postikortteja ja T-paitoja. Hän alkoi saada töitään kaupaksi huomattavilla rahasummilla. Vuonna 1980 hän osallistui monen nuoren taiteilijan yhteisnäyttelyyn, jonka oli sponsoroinut Collaborative Projects Inc. Muutaman seuraavan vuoden aikana hänen töitään oli jatkuvasti esillä[1]muiden nuorten taiteilijoiden (esimerkiksi Keith Haringin ja Barbara Krugerin) töiden rinnalla.

Basquiat esiintyi Edo Bortoglion elokuvassa New York Beat Movie vuonna 1981. Elokuvassa oli mukana myös Basquiat'n ystäviä, kuten Vincent Gallo, graffititaiteilija Fab Five Freddy ja Blondie-yhtyeen laulaja Debbie Harry. Basquiat vieraili myöhemmin myös Blondien Rapture-musiikkivideolla.

Basquiat tutustui Andy Warholiin vuonna 1983, ja he tekivät jonkin verran yhteistyötä. He keskustelivat amerikanafrikkalaisen taiteen ja kirjallisuuden asemasta Yhdysvalloissa ja maalasivat yhdessä, usein tekemällä yhteismaalauksia, joissa yhdistyivät Basquiat'n graffitit ja Warholin mainoslogot. Julkisuudessa pohdittiin, miksi Warhol teki yhteistyötä Basquiat'n kanssa: arveltiin, että hän haluaa hyväksikäyttää nuoren taiteilijan mainetta. Kaikesta huolimatta he pysyivät ystävinä Warholin kuolemaan saakka.

Vuoteen 1984 mennessä Basquiat'n ystävät alkoivat olla jo huolestuneita hänen kiihtyvästä huumeidenkäytöstään, äkkipikaiseksi muuttuneesta käytöksestään ja vainoharhaisuudestaan.

Kansainvälisen kuuluisuuden kasvaessa hänen töitään esiteltiin läpi Euroopan. Basquiat matkusti Afrikkaan vuonna 1986, ja hänen töitään oli esillä Norsunluurannikolla.

Andy Warholin kuolema vuonna 1987 oli ankara isku Basquiat'lle. Hän yritti taistella huumeriippuvuutta vastaan, lähti vähäksi aikaa New Yorkista ja asui Mauissa. Palattuaan kotikaupunkiinsa hän kuoli heroiinin yliannostukseen 27-vuotiaana.[1]

Basquiat'n isä omistaa nykyään suurimman osan poikansa töistä ja lainaa niitä näyttelyihin.

Taiteilija Julian Schnabel käsikirjoitti ja ohjasi elokuvan Basquiat, joka perustui Basquiat'n elämäntarinaan. Elokuvassa oli nimekäs joukko tähtiä Courtney Lovesta ja Dennis Hopperista alkaen, ja nimiroolia esitti Jeffrey Wright. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1996 ja nosti taiteilijan uuden sukupolven tietoisuuteen.

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basquiat'n taiteilijanuran voi jakaa kolmeen osin päällekkäiseen tyylikauteen.

Varhaisimmalla kaudellaan (1980–1982) hän maalasi enimmäkseen hahmoja, kuten luurankomaisia figuureja ja naamiomaisia kasvoja, joiden on tulkittu kuvastaneen taiteilijan lempiaihetta: kuolevaisuutta. Osa maalausten aiheista on peräisin katukuvasta, kuten autot, rakennukset, poliisit, lasten leikit ja graffitit.

Keskikaudellaan (1982–1985) hän maalasi moniosaisille kankaille. Nämä työt ovat täynnä tiheää kirjoitusta ja kollaaseja. Niissä voi myös havaita Basquiat'n kiinnostuneen amerikanafrikkalaisten kulttuurista ja identiteetistä. Töissä kuvataan useita tummaihoisia yhdysvaltalaisia Charlie Parkerista Sugar Ray Robinsoniin.

Viimeisinä vuosinaan Basquiat oli alkanut kehitellä uudenlaista tyyliä, johon kuuluivat erilainen maalaustapa ja uudet symbolit.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos) Muutosten vuosisata 8. Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva, s. 257.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fretz, Eric: Jean-Michel Basquiat: A Biography. Greenwood Press, 2010. ISBN 978-0-313-38056-3
  • Hoban, Phoebe: Basquiat: A Quick Killing in Art. Penguin Books, 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]