Timo K. Mukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Timo K. Mukka
Timo K. Mukka.jpg
Syntynyt 17. joulukuuta 1944
Bollnäs, Ruotsi
Kuollut 27. maaliskuuta 1973 (28 vuotta)
Rovaniemi, Suomi
Ammatit kirjailija, runoilija, taidemaalari
Kansallisuus suomalainen
Ensiteokset Maa on syntinen laulu (1964)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Timo Kustaa Mukka (17. joulukuuta 1944 Bollnäs, Ruotsi27. maaliskuuta 1973 Rovaniemi) oli lappilainen kirjailija, runoilija ja taidemaalari. Hänen kirjallinen uransa käsittää yhdeksän teosta, jotka hän kirjoitti kuudessa vuodessa. Mukan on sanottu olleen nuoresta iästään huolimatta kypsä kirjailija. Kun Mukan esikoisteos Maa on syntinen laulu ilmestyi, Mukka oli vasta 19-vuotias. Mukka kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1973. Hänen arvostuksensa alkoi oikeastaan nousta vasta hänen kuolemansa jälkeen. Eläessään hän kamppaili jatkuvasti köyhyyden kanssa ja kärsi etenkin kotiseudullaan yleisestä halveksunnasta.lähde?

Nimikkoseura Timo K. Mukka -seura perustettin kesäkuussa 2010. Se järjestää lukupiirejä ja seminaareja ja myös tuo esille Mukan kuvataidetta. Mukan sukulaiset tukevat seuran perustamista.[1]

Timo K. Mukan elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Kustaa Mukka syntyi 17. joulukuuta 1944 Keski-Ruotsin Bollnäsissä, jossa hänen perheensä oli evakossa kotipaikkakunnallaan Pellossa riehuneen Lapin sodan vuoksi. Timo Mukan vanhemmat olivat nimeltään Eemeli Mukka (s. 1898) ja Lyyli Mukka, (os. Tuomi, s. 1910). Timolla oli myös kaksi isosiskoa, vuonna 1941 syntynyt Taina ja 1943 syntynyt Mirja, mutta he joutuivat erilleen vanhemmista evakkomatkan takia. Taina jäi loppuelämäkseen Ruotsiin kasvatusvanhempiensa luokse, mutta Mirjan perhe sai sodan jälkeen takaisin. Mukalla oli myös pikkusisko Hillevi sekä pikkuveli Tuomo. Mukka oli puolitoistavuotias kun perhe vuonna 1945 muutti takaisin evakosta kotipaikkakunnalleen Pellon Orajärvelle, joka oli tuolloin noin 300 asukkaan kylä ja sijaitsee Lapissa, Pellon kunnassa. Saksalaiset olivat sodan aikana polttaneet koko Lapin, joten elämä oli käytännössä aloitettava aivan alusta.

Mukka oli lapsuudessaan vilkas ja avoin, ja osasi lukea jo ennen kouluun menoa. Kotona hän oli perheen lempilapsi. Hän oli myös tunnettu hyvästä lauluäänestään. Koulussa hän pärjäsi hyvin ja oli opettajienkin suosiossa. Päättötodistus oli kiitettävä ja hän oli koulunsa priimus. Mukka aloitti kirjoittamisen jo hyvin nuorena ja oli myös innokas piirtämään. Mukka loi kontakteja paitsi samanikäisiin, myös itseään selvästi vanhempiin ihmisiin.

Aivokalvontulehdus ja persoonallisuuden muutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo K. Mukka sairastui aivokalvontulehdukseen kesällä 1957 ollessaan 13-vuotias. Hän oli pitkään tajuttomana ja pojan pelättiin kuolevan, mutta hän toipui sairaudesta. Mukka kuitenkin kärsi päänsärystä yli neljä vuotta sairauden alkamisen jälkeen. Kirjailija itse muisteli sairauden aikana tajunneensa, etteivät ihmiset todella välitä toisistaan – ehkä juuri tällainen perustunne teki hänestä kohtalokkaan rakkauden ja kuoleman kuvaajan.

Sairauden on usein katsottu muuttaneen Mukan persoonallisuutta vähäpuheiseksi ja araksi sekä ihmisiä vieroksuvaksi. Tuolloin Mukka viihtyi paljon yksin vaeltaen metsissä. Persoonallisuuden muutokseen lienee kuitenkin vaikuttanut enemmän sairauden jälkeen puhjennut murrosikä.

Ensimmäiset kirjalliset tuotokset ja pako Helsinkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukka luki paljon. Hän aloitti runojen kirjoittamisen erittäin varhain ja kirjoitti niitä päivittäin. Pian hän alkoi kirjoittaa proosaa, jonka lähetti kustantajalle 15-vuotiaana. Sitä ei kuitenkaan todettu julkaisukelpoiseksi ja palautettiin. Mukan varhaisimpia teoksia ei ole säilynyt, koska hän hävitti ne sitä mukaa, kun ne hänelle palautettiin. Hän lähetti lisää runoja kustantajalle. Osaan hän sai vastauksen, suurimpaan osaan ei. Yhtäkään runoa ei kuitenkaan todettu julkaisukelpoiseksi.

Kirjoituskoneen saatuaan hän alkoi kirjoittaa romaania. Se valmistui 10. maaliskuuta 1960 ja sisälsi 56 liuskaa. Mukka lähetti romaanin Gummerukselle, mutta siellä ei sitä painettavaksi hyväksytty. Mukka päätti lopettaa kirjoittamisen kokonaan ja lähti kotipaikkakunnaltaan. Hän muutti Helsinkiin opiskelemaan kuvataidetta. Siellä ollessaan hän muutti mielensä kirjoittamisen suhteen ja jatkoi sittenkin erityisesti runojen kirjoittamista. Helsingissä ollessaan hän kokeili toiseen kertaan romaanin kirjoittamista. Ei kuitenkaan tiedetä tarjosiko hän romaaniaan minnekään. Opiskellessaan taideakatemiassa hän tutustui ja rakastui Tuula Pekkolaan. Mukka kosi häntä ja he menivät kihloihin. Mukka oli kuitenkin päättänyt keskeyttää opiskelunsa ja palasi Orajärvelle.

Uskonnollinen herätys ja armeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo K. Mukalle hyvin tärkeä isä Eemeli kuoli vuonna 1962. Menetys oli Mukalle suuri ja hänen ahdistuksensa syveni. Hänen piti ottaa haltuunsa päämiehen asema perheessä, joka alati kärsi köyhyydestä. Hän teki pätkätöitä. Vuonna 1962 Mukka koki uskonnollisen herätyksen ja liittyi Jehovan todistajiin. Mukka kulki Orajärvellä mökeissä puhumassa Jehovasta. Myöhemmin hän sanoi, että tämä ajanjakso oli hänen elämänsä onnellisin. Uskonnollinen kausi loppui yhtäkkiä näkyyn maailmanjärjestyksestä. Hän ei enää osallistunut uskonnollisiin tilaisuuksiin. Vuonna 1963 hän meni naimisiin Tuulan kanssa ja he muuttivat Orajärveltä Pellon kunnan keskustaan. Pariskunnalle syntyi poika Johan vuonna 1964 ja tytär Tuuli vuonna 1966.

Mukka alkoi kirjoittaa varsinaista esikoisteostaan Maa on syntinen laulu. Hän lähetti romaanin taloudellisesti tukalissa oloissa kirjoitetun ensimmäisen osan kustantaja Kansankulttuurille, joka ei kuitenkaan hyväksynyt tätä eikä edes myöhemmin valmistunutta kokonaista romaania. He kehottivat Mukkaa lähettämään romaanin Gummerukselle, joka kiinnostui romaanista, mutta vaati siihen muutoksia. Mukka joutui odottamaan Syntisen laulun julkaisemista toista vuotta. Kun teos viimein julkaistiin vuonna 1964, Mukan ollessa vasta 19-vuotias, se sai ristiriitaisen vastaanoton. Valtaosa arvosteluista suhtautui kielteisesti tai hämmentyneesti teoksen rohkeisiin ja hurmoksellisiin seksuaalikuvauksiin.

Mukkaa kehotettiin lähtemään armeijaan terästäytymään,[2] ja ennen armeijaan lähtöä hän kirjoitti samaan aikaan viittä eri teosta. Armeijassa Mukan pasifismi ja hänen kommunisminsa vahvistuivat. Armeija ei sopinut Mukalle lainkaan ja hän koki siellä monia vastoinkäymisiä.

Gummerus julkaisi vuonna 1965 novellikokoelman Tabu ja romaanin Täältä jostakin. Jälkimmäinen oli ideologinen kirja, joka kuvasi kriittisesti armeijainstituutiota. Molemmat kirjat saivat jälleen kerran ristiriitaisen vastaanoton. Kirjailijan lahjakkuus tunnustettiin mutta teosten arkaaiset elementit oudoksuttivat monia modernisteja.

Kirjoittaminen jatkuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukka sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Mukka jatkoi tunnustuksen innoittamana kirjoittamista. Yhtenäisen kirjoitusprosessin tuloksena syntyivät seuraavat teokset: runokokoelma Punaista, romaani Laulu Sipirjan lapsista sekä novellikokoelma Koiran kuolema. Ensimmäiset kaksi ilmestyivät vuonna 1966 ja jälkimmäinen 1967. Runokokoelman Punaista julkaiseminen oli Mukan kirjoittamisuran kannalta merkittävä tapaus, sillä hän oli yrittänyt tarjota runojaan kustantajalle useaan otteeseen, mutta ei ollut tullut hyväksytyksi. Punaista ei kuitenkaan saanut mediassa kovinkaan suopeaa vastaanottoa. Laulu Sipirjan lapsista sai sen sijaan suopeamman vastaanoton kuin Mukan aikaisemmat teokset. Novellikokoelma Koiran kuolema sai entistä myönteisemmän vastaanoton, vaikkei Mukka itse alussa laittanut sille täyttä arvoa.

Vuonna 1967 Mukka muutti Pellon keskustasta takaisin Orajärvelle. Hän oli erittäin pettynyt, ettei ollut saanut kaipaamaansa taiteilija-apurahaa. Samoihin aikoihin Mukka kärsi vakavan munuaistulehduksen.

Matkustelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiran kuoleman julkaisun jälkeen Mukasta alkoi muodostua käsitys villinä seksuaalimystikkona. Hän ahdistui kirjoittamiseen liittyvistä ongelmista, mikä pakotti hänet tekemään useita pakomatkoja köyhästä Lapista. Hän ajeli paljon, toisinaan vaimonsa kanssa, ympäri Lappia ja poikkesi välillä Ruotsin puolellakin. Vuosina 19681969 Mukka teki yhteensä viisi pidempää ulkomaanmatkaa: Moskovaan, Jaltalle Ukrainaan, Tukholmaan, Kanariansaarille ja Islantiin.

Vuonna 1968 Mukka sai vihdoinkin kaipaamansa taiteilija-apurahan, tosin se oli vain yksivuotinen. Samana vuonna ilmestyi Mukan seitsemäs teos Ja kesän heinä kuolee. Se on symbolirikas ja allegorinen kuvaus kirjoittamisen vaikeudesta, josta voidaan lukea myös muita merkitystasoja, kuten ideologisen ja yhteiskunnallisen vieraantumisen teemat.

Elämän viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1970 Mukka häädettiin asunnostaan ja hän palasi lapsuuskotiinsa. Hän oli hyvin depressiivinen, mutta sai samana vuonna valmiiksi kaksi uutta kirjaa: novellikokoelman Lumen pelko ja romaanin Kyyhky ja unikko. Ne julkaistiin, mutta arvostelut olivat osin yhä ristiriitaisia. Kai Laitinen on kuitenkin myöhemmin arvioinut "Lumen pelon" uuden kirjallisen nousukauden aluksi, sillä teos "sisältää eräitä Mukan parhaita saavutuksia tällä alalla ja osoittaa myös pyrkimystä aihepiirin laajentamiseen."

Vuonna 1971 Mukka muutti Orajärveltä Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Siellä hän teki näytelmäsovituksen Rovaniemen teatterille romaanista Laulu Sipirjan lapsista. Vuonna 1972 Mukka sai valtion 5-vuotisen apurahan ja teki matkan Itä-Saksan Bad Elsteriin.

Vieraillessaan elokuvaohjaaja Rauni Mollbergin luona Tampereella vuonna 1972, Mukka sai sydänkohtauksen. Infarkti jäi kuitenkin diagnosoimatta ja aiheutti vakavaa sydämen vajaatoimintaa, joka lopulta johti Mukan kuolemaan Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä 27. maaliskuuta 1973 vain 28-vuotiaana. Mukan kuolemaa on katsottu edesauttaneen myös Hymy-lehden tammikuussa 1973 julkaiseman hyökkäävän kohuartikkelin "Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka". Artikkeli julkaistiin kirjailijan kamppaillessa sydänsairautta vastaan sairaalassa, ja kirjoitus järkytti ja ahdisti häntä syvästi.lähde?

Mukan perikunta nosti Hymy-lehteä vastaan kirjailijan kuoltua syytteen, mikä johti tuomioihin ja kuulun intimiteettisuojalain ns. Lex Hymyn -säätämiseen. Kirjailija Risto Karlsson viittaa tapahtumiin sekä artikkelin kirjoittaneeseen toimittaja Veikko Ennalaan, sekä kustantaja Urpo Lahtiseen kuvitteellisessa jännitysromaanissaan Hymytön kuolema vuonna 1980.lähde?

Timo K. Mukkaa pidetään kiistatta yhtenä paitsi Lapin myös aikansa tärkeimmistä kirjailijoista, jonka uudet lukijasukupolvet löytävät yhä uudestaan ja uudestaan.lähde?

Tuotannosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukan jälkeenjääneitä tekstejä julkaistiin 2010 nimellä Näin hetki sitten ketun. Tekstit on toimittanut Toni Lahtinen. Joukossa on 16-vuotiaana kirjoitettu Savottaromaani, essee "Näin hetki sitten ketun", romaani Toivo, jonka tapahtumat sijoittuvat Norjaan, runokokoelman Tuula Mukan kuu sekä kuunnelma Sankarihymni, jonka aihepiiri on sama kuin Toivossa. Savottaromaanin Mukka kirjoitti 16-vuotiaana, ja se kävi kustantajallakin.[3]

Vuonna 2013 kuusamolaisesta omakotitalosta löytyi Timo K. Mukan tekemäksi paljastunut seinänkokoinen maisemamaalaus. Mukka on maalannut teoksen vuonna 1962 ollessaan kesätyössä oululaisessa maalausliikkeessä.[4] Ateneumin taidemuseon asiantuntijoiden mukaan teos on kooltaan suurin, jonka Mukka urallaan maalasi. Teos valokuvataan ja arkistoidaan Ateneumin taidemuseoon. Maalaus on myös mahdollista irrottaa, koska se on maalattu reunoistaan naulatulle pinkopahville.[5]

Teatteria, elokuvia ja levytyksiä Mukan teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 esitettiin ensimmäisen kerran Mukan "Maa on syntinen laulu" Pohjois-Suomessa. Teatteri 1902 esitti sen Simoniemen teatteri-areenalla Martti Kadeniuksen dramatisoimana ja ohjaamana. Vuonna 2009 on dramatisoitu "Ja kesän heinä kuolee" monologiksi, jota Teatteriyhdistys Avoin Näyttämö esittää Pohjanmaalla ja Lapissa. Dramatisoinnin ja ohjauksen on tehnyt Toni Kettukangas ja esiintyjänä oli Panu Huotari. [6]

Rauni Mollberg ohjasi kirjan Maa on syntinen laulu pohjalta 1973 samannimisen elokuvan, jonka pääosassa oli Maritta Viitamäki. Yli 700 000 katsojallaan Maa on syntinen laulu oli 1970-luvun katsotuin elokuva. Sen jälkeisistä suomalaisista elokuvista ainoastaan Ere Kokkosen vuonna 1984 ohjaama Uuno Turhapuro armeijan leivissä on pystynyt ylittämään sen. Vuonna 1980 Mollberg ohjasi elokuvan Milka pienoisromaanin Tabu pohjalta. Jälkimmäinen romaani on filmattu myös Puolassa Andrzej Baranskin ohjaamana vuonna 1988. Veli-Matti Saikkonen puolestaan vuonna 1982 TV-elokuvan Kuoleman hellä kosketus, joka perustui Mukan romaaniin Täältä jostakin.

Kai Hyttinen on levyttänyt Timo. K Mukan runoja, joihin sävellykset ja sovitukset on tehnyt Jari Vanha, joka on Mukan tapaan kotosin Orajärveltä.

HIM-yhtyeen levyllä, Dark Light, kappaleessa Behind The Crimson Door Ville Valo hyräilee Mukan runoa.[7] Valolla on Mukan kuva oikeassa käsivarressaan.[8][9]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maa on syntinen laulu (romaani, 1964)
  • Tabu (1965) (sisältää pienoisromaanin Tabu sekä novellin Sankarihymni)
  • Täältä jostakin (romaani, 1965)
  • Laulu Sipirjan lapsista. Gummerus, 1966. (romaani)
  • Punaista (runokokoelma, 1966)
  • Koiran kuolema (novellikokoelma, 1967)
  • Ja kesän heinä kuolee (romaani, 1968)
  • Lumen pelko. WSOY, 1970. (novellikokoelma)
  • Kyyhky ja unikko (romaani, 1970)
  • Näin hetki sitten ketun. Proosaa, lyriikkaa ja muita kirjoituksia 1960–1971. Toim. Toni Lahtinen. (WSOY, 2010)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yle, Lapi
  2. EDU – Timo K. Mukka 5. helmikuuta 2003. Viitattu 15. kesäkuuta 2007.
  3. Mäkelä, Matti: Ahkera kirjailija jätti jälkeensä häkellyttäviä tekstejä. Helsingin Sanomat, 3.1.2011, s. C 1.
  4. [Verkkoviite|Osoite=http://yle.fi/uutiset/kuusamosta_loytyi_timo_k_mukan_seinamaalaus_-_talo_nyt_myynnissa/6987274 |Nimeke= Kuusamosta löytyi Timo K. Mukan seinämaalaus|Julkaisija=Yle.fi|Ajankohta= 17.12.2013|Viitattu = 13.3.2014]
  5. [Verkkoviite|Osoite=http://yle.fi/uutiset/kuusamolaistalosta_loytynyt_taulu_on_timo_k_mukan_suurin_tyo/7130282 |Nimeke= Kuusamolaistalosta löytynyt taulu on Timo K. Mukan suurin työ|Julkaisija=Yle.fi|Ajankohta= 12.3.2014|Viitattu = 13.3.2014]
  6. http://www.kesanheinakuolee.net/etusivu.html
  7. Syrjälä, Hanna: Kohu haihtui Timo K. Mukan elämästä. Helsingin Sanomat, 3.1.2011, s. C 1.
  8. Apu
  9. YLE

Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arminen, Elina: Keskeltä melua ja ääntä: Timo K. Mukan myöhäistuotanto, kirjallisuuskäsitys ja niiden suhde 1960-luvun yhteiskunnallis-kulttuuriseen keskusteluun. Väitöskirja: Joensuun yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1256. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-163-6.
  • Arminen, Elina: Murskaamosta matkahuoltoon. Teoksessa: Siukonen, Jyrki (toim.): Kuvia pohjoisen tasavallasta: Mukka, Särestöniemi ja Palsa. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2011. ISBN 978-952-484-406-2.
  • Mäkelä-Marttinen, Leena: Olen maa johon tahdot: Timo K. Mukan maailmankuvan poetiikkaa. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1198. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-041-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]