HIM

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HIM logo.svg
HIM esiintymässä Los Angelesissä vuonna 2010.
HIM esiintymässä Los Angelesissä vuonna 2010.
Tiedot
Toiminnassa: 1991
Tyylilaji: alternative metal
hard rock
alternative rock
goottimetalli
dark metal
goottirock
Kotipaikka: Helsinki
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.heartagram.com/
Jäsenet
Ville Valo laulu
Mikko Paananen basso
Mikko Lindström kitara
Janne Puurtinen kosketinsoittimet
Mika Karppinen rummut
Levy-yhtiöt
Sony BMG  
Sire Records  
Helsinki Music Company  

HIM on suomalainen, viisihenkinen rockia ja metallia soittava yhtye. Yhtye itse kuvailee musiikkiaan ”love metalliksi”, kriitikot usein alternative rockiksi, hard Rockiksi, goottirockiksi, metalliksi tai popiksi. Yhtyeen genreä on vaikea määrittää lähinnä yhtyeen tasaisen musiikillisen tyylivaihtelun vuoksi. Tosin suurin osa yhtyeen tuotannosta on yhdistellyt raskassointisia kitaroita popahtavin melodiakierroin. HIM saavutti ensimmäisenä suomalaisena yhtyeenä Yhdysvalloissa kultalevyn albumillaan Dark Light (2005).[1] HIMin levymyynti on karkeasti arvoituna noin seitsemän ja kymmenen miljoonan kappaleen välillä,[2] joista noin 1.7 miljoonaa Pohjois-Amerikoissa. Yhtyeen johtohahmo on laulaja Ville Valo.

Yhtyeen suurimpia kappaleita ovat ”Join Me in Death”, ”Poison Girl”, ”Right Here in My Arms”, ”Wings of a Butterfly”, ”Killing Loneliness”, ”Your Sweet 666”, ”In Joy and Sorrow”, ”Wicked Game” (cover), ”Buried Alive by Love”, ”The Kiss of Dawn” ja ”The Funeral of Hearts”. Yhtyeen keulakuva Ville Valo on sanonut yhtyeen esikuviksi seuraavia kokoonpanoja: Kiss, Iggy and The Stooges, Iron Maiden, Type O Negative, The Sisters of Mercy ja Cathedral.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIM aloitti nimellä His Infernal Majesty Oulunkylässä Helsingissä vuonna 1991. Nykykokoonpanon jäsenistä olivat tuolloin mukana laulaja Ville Valo ja basisti Mikko ”Mizee” Paananen. His Infernal Majesty soitti yhden keikan Semifinal klubilla uutenavuotena 1994, mutta hajosi tämän jälkeen kun yhtyeen basisti Mikko Paananen lähti armeijan voimiin. Vuosina 1993-1995 HIM julkaisi demoja nimellä ”Kafferi”. Demoilla soitti: Ville Valo, Mikko Lindström ja Juha Tarvonen. Myöhemmin vuonna 1995 His Infernal Majesty aloitti uudestaan kokoonpanolla Valo, Lindström, Paananen ja Juhana Rantala. His Infernal Majesty soitti vuosina 1995–1997 monen artistin kuten Kauko Röyhkän ja Who’s Adamin lämmittelijänä. Noihin aikoihin yhtye niitti pientä mainetta raskassointisilla coverversioilla suosituista 1980- ja 1990-luvun pop- ja rock-klassikoista.

Keikalla tuottaja Asko Kallonen kiinnostuttua bändin Chris Isaakin ”Wicked Game” -laulun cover-versiosta yhtye äänitti demokasetin This Is Only The Beginning, josta levy-yhtiö BMG kiinnostui. Seuraavana vuonna ilmestyi ensimmäinen EP 666 Ways to Love: Prologue. Yhtye lyhensi nimensä HIMiksi, jotta nimi saatiin mahtumaan levynkanteen ja jottei yhtyettä yhdistettäisi saatananpalvontaan. 1997 julkaistiin debyyttialbumi Greatest Lovesongs Vol. 666. Ensimmäisten levyjen aikana kokoonpanossa soittivat myös rumpali Juhana Rantala ja kosketinsoittaja Antto Melasniemi. Syksyllä 1998 Mary-Ann-nimisestä katurock-bändistä (myöhemmin bändi tuli tutuksi To/Die/For-nimisenä) tuli Jussi-Mikko ”Juska” Salminen Melasniemen tilalle. Rantala jätti yhtyeen alkuvuodesta 1999 ja hänen tilalleen tuli aiemmin muun muassa Kyyria-yhtyeessä rumpuja soittanut Mika ”Kaasu” Karppinen. Myöhemmin Rantala on soittanut muun muassa Spiha-yhtyeessä ja Melasniemi toiminut HIMin kiertuekokkina.

Jo ensimmäinen albumi huomattiin ulkomailla. Seuraava albumi Razorblade Romance (1999) äänitettiin Walesissa, tuottajana Depeche Moden ja Nine Inch Nailsin kanssa työskennellyt John Fryer. Levy nousi listaykköseksi Suomessa ja Saksassa. Kappaleet ”Join Me (in Death)”, ”Poison Girl”, ”Right Here in My Arms” ja ”Gone With The Sin” olivat manner-Euroopan laajuisia hittejä.

HIM Provinssirockissa 1999. Vasemmalta oikealle: Mige, Ville, Gas, Juska ja Linde.

Razorblade Romancen aikaan HIMin jäsenet käyttivät taiteilijanimiä Valo, Lily Lazer (Lindström), Mige Amour (Paananen), Gas Lipstick (Karppinen) ja Zoltan Pluto (Salminen).

Vuodenvaihteessa 2000–01 Salminen soitti viimeiset konserttinsa HIMin jäsenenä. Myöhemmin hän soitti New Dawn Foundationissa, Verenpisarassa ja ”uudelleenkasatussa” To/Die/For-kokoonpanossa. Salmisen on voinut bongata MTV3:n yöchatjuontajana keväästä 2007 lähtien.

Uudeksi kosketinsoittajaksi tuli HIMin jäsenien tuttava Janne ”Burton” Puurtinen, joka oli aiemmin soittanut Cosmos Tangossa, Torpedossa ja Suburban Tribessa.

Deep Shadows And Brilliant Highlights -albumi (2001) syntyi ristiriitaisissa tunnelmissa tuottaja Kevin Shirleyn kanssa, joka oli aiemmin tehnyt yhteistyötä Aerosmithin, Iron Maidenin, Bon Jovin ja Oasiksen kanssa. Albumia varten tehdyn demon tuotti T.T. Oksala. Hänen kanssaan HIM työsti aluksi myös Deep Shadows -albumia, mutta BMG halusi tuottajaksi nimekkäämmän henkilön.

HIM koki taiteellisen itsenäisyytensä kärsivän, sillä levyn sisältöön pyrki vaikuttamaan sekalainen valikoima ulkopuolisia ihmisiä. Kansikuvat kuvattiin uudelleen Lontoossa, sillä Ison-Britannian BMG ei ollut tyytyväinen Suomessa tehtyyn kanteen (Synnin viemää -kirjan mukaan eivät edes katsoneet suomalaisten tekemiä kansikuvia). Ristiriitojen takia yhtyeen jäsenet pitivät loppuvuodesta 2001 lomaa kukin tahoillaan. Albumi kuitenkin nousi listakärkeen Suomessa ja Itävallassa sekä kakkoseksi Saksassa ja Sveitsissä.

Vuonna 2002 yhtyettä markkinoitiin jonkin aikaa Yhdysvalloissa nimellä HER, kun HIM-niminen post-rock-yhtye ei antanut lupaa nimensä käyttöön. Vuoden kestäneen riidan jälkeen suomalaiset kuitenkin saivat oikeuden käyttää omaa nimeään maksettuaan yhtyeelle korvauksia.

Neljäs albumi Love Metal (2003) tehtiin edeltäjäänsä paremmissa tunnelmissa yhtyeen ystävän Hiili Hiilesmaan tuottaessa levyn suurimmalta osin, levy äänitettiin kokonaisuudessaan Suomessa. Levy sai hyvät arvostelut esimerkiksi lehdissä Rolling Stone ja Kerrang!. Pääpaino kiertueiden ja markkinoinnin osalta alkoi hiljalleen siirtyä Euroopasta Amerikan puolelle Love Metalin julkaisun jälkeen.

Love Metalin jälkeen HIMiltä julkaistiin kokoelma And Love Said No 2004 ja DVD Love Metal Archives Vol.1 keväällä 2005. Kokoelmalta toukokuussa 2004 julkaistu ”Solitary Man” oli yhtyeen ensimmäinen TOP10-hitti Britannian singlelistalla (9.)

Levytyssopimus BMG:n kanssa päättyi Love Metalin jälkeen. HIM allekirjoitti uuden sopimuksen Sire Recordsin kanssa. Ensimmäinen sopimuksen alainen albumi Dark Light julkaistiin 26. syyskuuta 2005 kansainvälisesti ja 27. syyskuuta 2005 Yhdysvalloissa. Sopimus on neljän levyn mittainen sisältäen joitakin Yhdysvaltain myyntiin sidottuja ehtoja Dark Lightia seuraavilta levyiltä. HIMin tuotannon jakelusta Suomessa vastaavat nyt Helsinki Music Company ja yhtyeen oma Heartagram-levymerkki.

Yhtye teki Dark Lightilla historiaa nousemalla Billboardin Top 200 -albumilistan sijalle 18 kaikkien aikojen parhaana suomalaisena. Albumin ensimmäinen single ”Wings of a Butterfly” ylsi sijalle 10 Saksan ja Ison-Britannian singlelistoilla.

Nelosen uutiset esitteli vuonna 2005 suomalaisen musiikkiväen valitsemat viisi kuluvan vuosituhannen parasta kotimaista kappaletta. Ykkössijalle nousi menestyksekkään HIM-yhtyeen jättihitti ”Join Me in Death”.

Vuonna 2005 Jussi Syren & The Groundbreakers julkaisi HIMin kappaleista tekemänsä bluegrass-tyylisen cover-albumin.

HIM Provinssirockissa 2006

Vuoden 2006 Emma-gaalassa HIMin Dark Light -albumi palkittiin vuoden 2005 rock-albumina. Myös samassa gaalassa yhtyeen kappale ”Wings of a Butterfly” voitti vuoden parhaimman kappaleen tittelin.

HIM teki suomalaisen rockmusiikin historiaa myymällä kultaa Yhdysvalloissa. Yhtyeen levy Dark Light saavutti 500 000 myydyn kappaleen rajan ensimmäisenä suomalaisena bändinä/artistina syyskuun lopussa 2006 (aika tarkalleen vuosi julkaisun jälkeen). Maailmanlaajuisesti albumia on myyty jo yli 900 000 kappaletta, kaikkia HIM:n albumeita on myyty maailmanlaajuisesti noin viisi miljoonaa kappaletta.

Ennen seuraavaa studioalbumia HIM julkaisi kaksi erillistä kokoelmaa vaihtoehtoisia versioita bändin hiteistä. Uneasy Listening Vol. 1 ilmestyi marraskuussa 2006 ja Uneasy Listening Vol. 2 huhtikuussa 2007.

Ville Valo kertoi aiemmin haastatteluissaan, että uusimman albumin (Venus Doom) musiikki on rankempaa kuin Dark Light -albumilla ja mukana tulisi olemaan ripaus punkia.

HIMin uuden albumin demoversio valmisteltiin kesän 2006 lopulla varsinaisten nauhoitusten alkaessa Finnvoxilla 2007 helmikuussa (nauhoitukset päättyivät huhtikuun lopulla) ja sen alkuperäinen julkaisu piti tapahtua 10. heinäkuuta, mutta Linkin Parkin isännöimä Pohjois-Amerikan kiertue siirsi julkaisua syyskuun puoliväliin. Suomessa Miljoona Rock (13. heinäkuuta) sekä Ilosaarirock (14. heinäkuuta) -musiikkifestivaaleilla kuultiin uutta tuotantoa. Myös muilla Euroopan keikoilla HIM soitti tulevalta albumilta poimittua materiaalia. Uuden albumin nimeksi annettiin Venus Doom ja ensimmäiseksi on singlejulkaisuksi valittiin ”The Kiss of Dawn”. Toiseksi singlejulkaisuksi valittiin ”Bleed Well”. Venus Doom meni ilmestyessään Yhdysvaltojen albumilistalla (Billboard 200) sijalle 12. Sijoitus tosin laski seuraavalla viikolla 68:nneksi, jonka jälkeen sijoitukset ennen listalta putoamista olivat 108 ja 160. Albumin kokonaismyynti Yhdysvalloissa oli viimeisen listaviikon jälkeen Nielsen Soundscanin mukaan 63 275 kappaletta.

Heinäkuussa 2007 HIM esiintyi Lontoossa 8. heinäkuuta, Oslossa 10. heinäkuuta, Tukholmassa 12. heinäkuuta, Helsingissä 15. heinäkuuta ja Moskovassa 18. heinäkuuta Metallican stadionkonserttien lämmittelijänä.

Kesäkuussa 2008 HIM soitti kesän ainoat Suomen keikkansa Ruisrockissa ja Ankkarockissa.

Joulukuussa 2008 HIM teki lyhyen, neljä keikkaa sisältävän Helldone-kiertueen Suomessa. Keikat olivat Helsingissä Nosturissa 27. joulukuuta, Oulussa 29. joulukuuta, Tampereella 30. joulukuuta ja Helsingissä Tavastialla 31. joulukuuta.

Ville Valo paljasti 9. kesäkuuta 2009 euro-rockradio.comin haastattelussa tietoa uuden albumin synnystä. Työnimeksi paljastettiin Screamworks: Love in Theory and Practice ja albumin tuottajaksi pestattiin Matt Squire. Lähinnä pop-punkia ja power poppia tuottanut amerikkalainen tunnetaan yhteistyöstään muun muassa Panic at the Disco, Taking Back Sunday ja The Cab -yhtyeiden sekä Katy Perryn kanssa. Squire on löytänyt monta nousevaa yhtyettä ja nostanut niitä pinnalle muun muassa uudistamalla niiden saundia.

Albumin nauhoitukset aloitettiin Los Angelesissa elokuussa. Albumin ensimmäinen sinkku oli ”Heartkiller”, jota alettiin soittaa radioissa vielä joulukuun aikana. Screamworks julkaistiin Suomessa 10. helmikuuta, Isossa-Britanniassa sekä Ranskassa 8. helmikuuta, Yhdysvalloissa 9. helmikuuta, Japanissa 10. helmikuuta ja Saksassa sekä Alankomaissa 12. helmikuuta 2010. Suomessa albumi myi heti julkaisuviikollaan kultaa.[3] Yhdysvaltojen Billboard 200 -listalla albumi debytoi sijalla 25, minkä jälkeen se putosi parissa viikossa pois listalta.

7. joulukuuta 2010 HIM julkaisi SWRMXS-nimisen remix-albumin, jolta löytyvät lähes Screamworks-albumin biisit remixeinä. Remixauksista vastaavat muun muassa Tiësto, Morgan Page, Gavin Russom ym. Yhden biisin on remixannut Ville Valon pikkuveli Jesse Valo.

Maaliskuussa 2011 yhtye ilmoitti jättävänsä levy-yhtiönsä Sire/Warner Musicin. Medialle on kerrottu, että levy-yhtiöstä eroamiseen ei liity dramatiikkaa. Manageri Seppo Vesterinen on ilmoittanut bändin jatkavan tulevaisuudessa jonkun toisen levy-yhtiön kanssa. [4]

21. toukokuuta 2011 kitaristi Linde ilmoitti Inferno-metallilehdelle bändin työstävän uutta materiaalia.

Yhtyeen manageri Seppo Vesterinen on vahvistanut HIMin julkaisevan uutta materiaalia vuonna 2012. Tarkemmasta julkaisuajankohdasta ei ole vielä tietoa. HIM on myös ilmoittanut, että seuraavan levyn levy-yhtiö tulee olemaan yhtyeen oma Heartagram.

Ville Valo on maininnut Kerrang-metallilehdelle vuonna 2012, että uuden HIM-albumin olisi tarkoitus palauttaa yhtye musiikillisille juurilleen.

Tuottaja Tim Palmer ilmoitti Facebookissa 16. elokuuta 2012 aloittavansa yhteistyön HIMin kanssa marraskuussa. Palmer on ollut HIMin luottomies Hiili Hiilesmaan ohella jokaisella aikaisemmalla levyllä Screamworksia lukuun ottamatta.

HIM vahvisti Facebook-sivuillaan julkaisevansa XX-Two Decades of Love Metal-kokoelman sekä julkisti uuden albuminsa nimeksi tulevan "Tears on Tape". Him allekirjoitti uuden levytyssopimuksen Amerikkalaisen levy yhtiön Razor & Tie:n kanssa ja julkaisee uuden albuminsa Huhtikuun lopulla.lähde?

Heartagram[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heartagram-logo

Yhtyeen logo on heartagram, joka on sydämen ja pentagrammin yhdistelmä, ja se kuvaa rakkautta ja kuolemaa, hyvää ja pahaa, sekä HIMin musiikkityyliä, love metallia. Logossa pentagrammin kaksi ylintä sakaraa on pyöristetty niin, että se näyttää sydämeltä. Heartagram muistuttaa hieman yksityissairaala Mehiläisen logoa.

Myös Jackassista ja Viva la Bamista tuttu skateboard-taituri Bam Margera yhdistetään heartagramiin. Margera on HIMin ihailija ja Ville Valon ystävä ja hän on ohjannut neljä HIMin musiikkivideota. Margera on saanut yhtyeeltä luvan käyttää heartagramia logonaan, minkä vuoksi jotkut ovat luulleet symbolia hänen kehittelemäkseen.

Yhtyeen ulkoasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIM on huomattu vaihtelevasta ulkoasustaan. HIMin astuttua suurempaan tietoisuuteen yhtyeen jäsenet näyttivät perinteisiltä heavy metal -muusikoilta. Suuremman suosion ja Razorblade Romance -albumin ilmestyttyä HIM alkoi selkeästi kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä lavalla. Jokainen jäsen pukeutui lähestulkoon pelkästään mustaan ja silmämeikki oli yleistä, etenkin Ville Valolla. Valo ja kitaristi Mikko Lindström saattoivat näyttäytyä usein myös paidattomina. Yhtyeen esiintyminen oli androgyynistä monilla muillakin tavoilla, kuin vain keikoilla. Vuonna 2001 bändin jäsenet olivat ottaneet vaikutteita 60-luvun Heavy Metal-juurista ja etenkin yhtyeen kitaristi Mikko Lindström pukeutui lievästi hippiteemaisiin asusteisiin, todennäköisesti Daniel Lioneye -alter egonsa takia. Bändi myös improvisoi paljon perinteisiä rock-kuvioita psykedeelisin tunnelmin. Yhtye tosin rauhoittui vuonna 2003 ja otti hieman goottimaisemman kuvaston ulkonäköönsä. Etenkin keulahahmo Ville Valo alkoi näyttää enemmän perinteisen goottimetalliyhtyeen laulajalta. Tosin vuosi toisensa jälkeen HIM on alkanut ottaa rennompaa otetta pukeutumiseensa, jättäen nahkatakit ja tyköistuvat housut sikseen ja siirtyen enemmän farkkuihin ja T-paitoihin.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jussi-Mikko Salminen (koskettimet, 1998–2000)
  • Antto Melasniemi (koskettimet, 1996–1998)
  • Juhana Rantala (rummut, 1995–1998)
  • Oskari Kymäläinen (komppikitara, 1996–)
  • Juippi (rummut, 1991–1992)
  • Juha Tarvonen (rummut, 1993–1995)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • When Love And Death Embrace (1997)
  • Wicked Game (1998)
  • Your Sweet Six Six Six (1998)
  • It’s All Tears (Drown in This Love) (1999) (Promo)
  • Join Me (1999)
  • Right Here In My Arms (2000)
  • Poison Girl (2000)
  • Gone With The Sin (2000)
  • Pretending (2001)
  • In Joy And Sorrow (2001)
  • Heartache Every Moment (2002)
  • Close To The Flame (2002) (Promo)
  • The Single Collection: 10xCD-single (2002)
  • The Funeral Of Hearts (2003)
  • Buried Alive By Love (2003)
  • The Sacrament (2003)
  • Solitary Man (2004)
  • And Love Said No (2004)
  • Wings Of A Butterfly (2005)
  • Vampire Heart (2005)
  • Killing Loneliness (2006)
  • Under The Rose (2006) (Promo)
  • In Joy And Sorrow/Pretending: Uneasy Listening Vol. 1-versio (2006)
  • The Kiss of Dawn (2007)
  • Bleed Well (2007) (Promo)
  • Heartkiller (2010)
  • Scared To Death (2010) (Promo)
  • Scared To Death (Diamond Cut Remix) (2010) (Promo) SWRMXS Version
  • Strange World (2012) (Promo)
  • All Lips Go Blue (2013) (Promo)
  • Into The Night (2013) (Promo)
  • Tears On Tape (2013) (Promo)

DVD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • HIM - Video Collection: 1997-2003: ei ole julkaistu virallisesti Suomessa (2004)
  • Love Metal Archives vol. 1 (2005)
  • Digital Versatile Doom (2008)

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Wicked Game” (Kaivopuisto-versio) – 1996
  • ”Wicked Game” (Saksan versio: vuodenajat) – 1998
  • ”When Love And Death Embrace” – 1999
  • Join Me in Death" (The 13th Floor -versio, lasershow) – 1999
  • ”Right Here in My Arms” – 2000
  • ”Poison Girl” – 2000
  • ”Poison Girl” (keikka-versio) – 2000
  • ”Gone With The Sin” (suomalainen versio) – 2000
  • ”Gone With The Sin” (saksalainen versio) – 2000
  • Join Me in Death” (Ice Version) – 2000
  • ”Wicked Game” (razorblade-remix: stripteaseklubi-versio) – 2000
  • ”Pretending” – 2001
  • ”In Joy And Sorrow” – 2001
  • ”Heartache Every Moment” – 2001
  • ”Heartache Every Moment” (Haggard-versio) – 2001
  • ”Close to the Flame” – 2001
  • ”Buried Alive By Love” – 2002
  • ”The Funeral of Hearts” – 2003
  • ”The Sacrament” – 2003
  • ”Solitary Man” – 2004
  • ”And Love Said No” – 2004
  • Wings of a Butterfly” – 2005
  • ”Killing Loneliness” (peepshow-versio) – 2005
  • ”Killing Loneliness” (Yhdysvaltain markkinoille, katedraali-versio) – 2006
  • ”The Kiss of Dawn” – 2007
  • ”Bleed Well” – 2007
  • ”Heartkiller” – 2010
  • ”Scared To Death” – 2010
  • ”Ode to Solitude” – 2010
  • ”Like St. Valentine” – 2010
  • ”In Venere Veritas” – 2010
  • ”Shatter Me with Hope” – 2010
  • ”Strange World” – 2012
  • "Tears On Tape" - 2013
  • "All Lips Go Blue" - 2013
  • "Into The Night" - 2013

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J.K. Juntunen: HIM - Synnin viemää (2002)
  • HIM - The Book (2005)
  • Reinhardt Haydn: HIM His Infernal Majesty (2007)

Sivuprojektit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Daniel Lioneye – HIM:n kitaristin Linden sooloprojekti, jossa rumpalina toimii Bolton, kosketinsoittajana Burton, sekä kitararistina, basistina ja laulusolistina Linde itse.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.iltalehti.fi/popstars/200609285179501_ps.shtml
  2. Emma-gaala 2008 – Ehdokkaat, Vuoden 2007 rock-albumi (Venus Doom – HIM) Emma-gaala. Suomen Ääni- ja kuvavatallenne-tuottajat. Viitattu 11.7.2009.
  3. HIMin uutuuslevy myi heti kultaa HS.fi
  4. HIM hylkäsi levy-yhtiönsä HS.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HIM.