Ville Valo
| Ville Valo | |
|---|---|
|
Ville Valo Ilosaarirockissa vuonna 2007. |
|
| Syntynyt | 22. marraskuuta 1976 (ikä 36) |
| Taiteilijanimet | Don Vito Valo Rakohammas Bil Bao |
| Kotipaikka | |
| Aktiivisena | 1991- |
| Tyylilajit | Love Metal |
| Laulukieli | englanti |
| Ammatit | muusikko, laulaja-lauluntekijä |
| Soittimet | laulu, kitara, basso, rummut, piano |
| Yhtyeet | HIM, Daniel Lioneye, Agents, Aurora |
| Levy-yhtiöt | Warner Brothers, Sire Records, Warner Music Group, Helsinki Music Company |
Ville Hermanni Valo (s. 22. marraskuuta 1976 Helsinki) on suomalaisen HIM-yhtyeen laulaja, lauluntekijä ja keulahahmo.
Ville Valo on saanut useita kansainvälisiä kunnianosoituksia, joista yhtenä mainittakoon brittiläisen Metal Hammer -heavylehden vuoden 2004 “Kultainen jumala” -kunniamaininta, mikä luovutetaan vuosittain lehden mielestä parhaalle rocktähdelle. Valo on myös valittu monta kertaa maailman parhaaksi metallilaulajaksi. Menestyksestä kertoo myös se, että HIM-yhtyeen levy Dark Light teki suomalaisen musiikin historiaa vuonna 2006 saavuttaessaan Yhdysvalloissa kultalevyyn oikeuttavan 500 000 myydyn levyn rajan ensimmäisenä suomalaisyhtyeenä.
Sisällysluettelo |
Nuoruus ja perhetausta [muokkaa]
Valo kasvoi Helsingissä Oulunkylän kaupunginosassa. Valon isä Kari omistaa Aikuisten lelukauppa -nimisen erotiikkaliikkeen Kallion kaupunginosassa Helsingissä, jossa Ville on kertomansa mukaan itsekin työskennellyt satunnaisesti ennen siirtymistään musiikkialalle. Valon äidin, Anitan, sukujuuret ovat Unkarista. Hänellä on myös kuusi vuotta nuorempi pikkuveli Jesse, joka on thai-nyrkkeilijä. Aiemmin Jesse Valo soitti Iconcrash-nimisessä bändissä bassoa, nykyään Jessen soittoa kuullaan Brightboyn ja Vanity Beachin riveissä.
Ollessaan viidennellä luokalla Valo teki ensimmäisen "biisin" bändille Elovena Cowboys. Ensimmäisenä varsinaisena sävellyksenään Valo pitää 1991 Aurora-yhtyeelle tekemäänsä Sieluttomat kappaletta.[1] Nuoruudessaan Valo soitti monissa yhtyeissä useita instrumentteja, kuten bassoa ja rumpuja, kunnes hän ystäviensä kanssa perusti His Infernal Majesty -yhtyeen vuonna 1991.
Muusikonura [muokkaa]
Tehtyään yhden EP:n BMG:lle, yhtye muutti nimensä HIM-muotoon, koska se ei halunnut tulla yhdistetyksi saatananpalvontaan, ja HIM on myös helpompi lausua. Yhtye His Infernal Majesty, myöhemmin HIM, esiintyi vuosina 1997-99 useita kertoja vakiopaikoissaan Helsingin keskustan Teattro-ravintolassa (entinen Koiton Sali) sekä Thunder RoadHouse-rockyökerhossa, jossa Ville Valo myös toimi Heavy Metal-klubin dj:nä satunnaisesti.
Syksyllä 2004 HIM solmi levytyssopimuksen Sire Recordsin kanssa, joka takasi yhtyeelle maailmanlaajuisen jakeluverkoston. Ensimmäinen yhteistyössä Sire Recordsin kanssa tehty albumi oli Dark Light.
Valo kirjoittaa ja säveltää yhtyeen materiaalin käytännössä yksin. Valo on säveltänyt ja sanoittanut kaikki HIM -yhtyeen kappaleet lukuunottamatta debyyttialbumillaan esiintyviä For You ja Our Diabolikal Rapture-kappaleita, joissa sanoittamiseen on osallistunut myös kitaristi Mikko Lindström. Lindström on myös sanonut, ettei Valo sävellä kappaleita luurankoa pidemmälle yksin, vaan yleensä kappaleet syntyvät heidän treenikämpällään basisti Mikko Paanasen ja rumpali Mika Karppisen kanssa.
Valo on myös esittänyt yhdessä Agentsin kanssa Rauli Badding Somerjoen kappaleita sekä tulkinnut Tuomari Nurmion "Valo yössä" -laulun. Lisäksi Valo on soittanut rumpuja yhtyeessä Daniel Lioneye and The Rollers, joka on HIMin sivuprojekti. Valo on myös vieraillut muiden bändien levyillä taustalaulajana kuten mm. Skreppers, The 69 Eyes, Five Fifteen, Neljä ruusua, Cradle of filth ja Lowe Motor Corporation. Valo on tehnyt yhteistyötä myös Apocalyptican kanssa kappaleessa "Bittersweet" ja laulanut Bloodhound Gangin kappaleessa "Something Diabolical" ja on esiintynyt myös Cradle of Filthin albumin Thornography kappaleella "The Byronic Man".
Valo on julkisuudessa maininnut useita erilaisia musiikillisia esikuvia, joista ehkä useimmin mainitut ovat Iron Maiden, Tapio Rautavaara, King Diamond, Rauli "Badding" Somerjoki, Elvis Presley, Neil Young, Black Sabbath, The Stooges, Type O Negative ja varhaisnuoruudessa KISS.
Ville Valolla on musiikillisena koulutuksena Oulunkylän Pop & Jazz opiston opinnot. Musiikkiuransa aikana hän on perehtynyt laajasti eri musiikkisuuntauksiin, lukenut alan kirjallisuutta, erityisesti elämäkertoja ja soittanut useita instrumentteja.
Valo on myös Hit Paraderin äänestyksessä äänestetty 80. parhaaksi solistiksi, sekä Revolver Magazinen toimesta äänestetty myös rockmusiikin seksikkäimmäksi keulakuvaksi.
Yksityiselämä [muokkaa]
Valo ja hänen silloinen tyttöystävänsä, juontaja ja entinen malli, Jonna Nygren kihlautuivat Ruisrockissa vuonna 2005. Tavallisten kihlasormusten sijaan kumpikin tatuoi toisensa nimikirjaimen vasempaan nimettömäänsä. Erottuaan he ovat poistattaneet tatuointinsa. Suhde oli usein otsikoissa, Valo kertoi jälkikäteen mm. kärsineensä parisuhdeväkivallasta. Vuonna 2005 käynnissä ollut maailmankiertue oli keskeytyä, kun Nygren oli kiljunut Valon korvaan niin lujaa, että hänen vasemman korvansa tärykalvo puhkesi. Pariskunta oli vuoden 2006 Linnanjuhlien odotetuimpia vieraita. Lehdistön hämmästykseksi Valo kuitenkin saapui juhliin yksin. Pari erosi lopullisesti vuonna 2007.
Työstressi ja siitä seuranneet paniikkikohtaukset sekä unettomuus vaivasivat Valoa. Alkuvuodesta 2007 Ville haki apua pahaan alkoholiongelmaansa. Villen kertoman mukaan alkoholisminsa pahimmassa vaiheessa hän oksensi ja ulosti verta. Lääkärin kerrottua, että hän olisi pian saamassa sydänkohtauksen vuosien juomisesta, Ville meni vieroitukseen omasta tahdostaan. Valo vietti Malibussa sijaitsevassa vieroituslaitoksessa useita viikkoja. Sittemmin hän on pysynyt erossa alkoholista, kunnes vuoden 2012 lopulla totesi Tavastialla pieleen menneen keikan jälkeen, että "Tuli juotua liikaa olutta".[2] Villellä on myös lukuisia kuuluisia ystäviä Yhdysvalloissa kuten mm. Kat Von D ja Bam Margera. Valo on ollut vegetaristi monta vuotta.
Tatuoinnit [muokkaa]
Ville Valon ulkonäössä korostuvat moninaiset tatuoinnit, mistä tunnetuimpana vasemman käden kokonaan peittävä tatuointi. Oikeassa käsivarressaan Valolla on ihailemansa lappilaisen kirjailijan Timo K. Mukan kuva. Alavatsassaan, niskassaan ja vasemman nännin ympärillä hänellä on HIM-yhtyeen logo heartagram, selässään Edgar Allan Poen silmät, oikeassa ranteessaan pieni sydän sekä tekstit "DILLIGAF" ja "When I Love.. I Love", takapuolessaan teksti "nidiot", rinnassaan Maya Derenin kasvot ja lukuisia muita. Kuuluisa tatuointitaiteilija Kat Von D on tehnyt osan Valon tatuoinnesta. Villen ystävä Bam Margera on myös jäljitellyt muutamia hänen tatuointejaan.
Diskografia [muokkaa]
HIM [muokkaa]
- 666 Ways to Love: Prologue (EP) (1996)
- Greatest Lovesongs Vol. 666 (1997)
- Razorblade Romance (1999)
- Deep Shadows and Brilliant Highlights (2001)
- Single Collection (Box set) (2002)
- Love Metal (2003)
- And Love Said No: The Greatest Hits 1997-2004 (2004)
- HIM: The Video Collection 1997–2003 (DVD) (2004)
- Love Metal Archives Vol. 1 (DVD) (2005)
- Dark Light (2005)
- Uneasy Listening Vol. 1 (2006)
- Uneasy Listening Vol. 2 (2007)
- Venus Doom (2007)
- Digital Versatile Doom (2008)
- Screamworks: Love in Theory and Practice (2010)
Muut vierailut [muokkaa]
- 1997: Wrap Your Troubles in Dreams (The 69 Eyes) — taustalaulu
- 1998: "Hunningolla" (Neljä Ruusua) — esiintyminen musiikkivideolla
- 1999: ”Laulava sydän”: Ikkunaprinsessa (Agents)
- 1999: ”Laulava sydän”: Paratiisi (Agents)
- 1999: ”Laulava sydän: Jykevää on rakkaus (Agents)
- 1999: Freak Out (Tehosekoitin) — taustalaulu
- 1999: Wasting the Dawn (The 69 Eyes) — taustalaulu
- 1999: "Whispers in the Chaos" (Lullacry, Sweet Desire) — lauluntekijä
- 2000: Blessed Be (The 69 Eyes) — taustalaulu
- 2000: Valo yössä (Tuomarin todistajat) — laulu
- 2001: Thulsa Doom (HIM as Thulsa Doom, warm-up band for The 69 Eyes in Tavastia club)
- 2001: Death Of A Clown (5.15 - Five Fifteen) — taustalaulu
- 2001: The King Of Rock'n Roll (Daniel Lioneye) — rummut, taustalaulu
- 2002: Hedonis Hellcats (The Skreppers) — taustalaulu yhdessä Migén (HIM) ja Linden (HIM) kanssa
- 2002: Support Band von The Skreppers (Lux Airam/Ville, Miguelo/Migé & D. Lioneye/Lily)
- 2002: Paris Kills (The 69 Eyes) — taustalaulu
- 2002: Aura (The Mission) — taustalaulu
- 2004: Saturnalia (Lowe Motor Corporation) — taustalaulu
- 2004: "Bittersweet" (Apocalyptica, Apocalyptica) — sanat, laulu, ja esiintyminen musiikkivideossa Lauri Ylösen kanssa The Rasmus
- 2004: The Call of the Trash (The Skreppers) — taustalaulu
- 2004: Devils (The 69 Eyes) — taustalaulu
- 2005: "If I Die Tonight" (Isabelle's Gift, American Idle) — taustalaulu
- 2005: "Something Diabolical" (Bloodhound Gang, Hefty Fine) — laulu
- 2006: "The Byronic Man" (Cradle of Filth, Thornography) — laulu
- 2006. “Welcome to Carcass Country” – basso/taustalaulu
- 2006: "Täällä Pohjantähden alla" Kari Tapion kanssa (Synkkien laulujen maa) - laulu
- 2006: "Kun minä kotoani läksin" Tommi Vikstenin kanssa (Synkkien laulujen maa) - laulu
- 2007: Summer Wine (Ville Valo & Natalia Avelon) (Saksa #2, Suomi #1)
- 2007: Just For Tonight (Manna & Ville Valo)
Elokuvamusiikit ja äänet [muokkaa]
- 1999: "The Thirteenth Floor" (HIM: "Join Me (in Death)")
- 2001: "Minä ja Morrison" (HIM: "Razorblade Kiss")
- 2002: "CKY 4 Latest Greatest" ("Jykevää on rakkaus") ... aka CKY 4 the Latest and Greatest (USA)
- 2003: "Haggard: The Movie" (HIM: "Lose You Tonight", "One Last Time", "Pretending", "Again", "Beautiful", "You Are the One")
- 2003: "Honey Baby" (HIM: "The Path")
- 2004: "Levottomat 3" (HIM: "Razorblade Kiss")
- 2004: "Resident Evil: Apocalypse" Soundtrack" (HIM: "Join Me in Death")
- 2006: "Jadesoturi" Original Soundtrack Recording" (HIM: "Under the Rose")
- 2007: "Transformers" The Album" (HIM: "Passion's Killing Floor")
- 2008: "Madagascar 2" Virtahepo Moto Moton äänenä (noin 10 repliikkiä)
Lähteet [muokkaa]
- Alanko Terp, Silas Petri: Neljäs sukupolvi - Suomalainen rock nyt. Johnny Kniga, 2006. ISBN 951-0-31764-0.
- [1]
- [2]
- [ http://www.seiska.fi/linna06/kuvagalleria/_a69904/ville+tuli+ilman+jonnaa/]
- [ http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1107086]
- [3]
- [4]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Alanko Terp, Silas Petri, Neljäs sukupolvi - Suomalainen rock nyt, Johnny Kniga, 2006, sivut 203-214
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288528136080.html
Sivulta puuttuu