Martti Innanen
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka-Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Martti ”Huuhaa” Mikko Sakari Innanen (s. 20. maaliskuuta 1931 Helsinki)[1] on suomalainen humoristinen iskelmälaulaja, kirjailija ja taidemaalari. Huuhaa Innanen tuli tunnetuksi kappaleillaan ”Elsa, kohtalon lapsi”, ”Urjalan taikayö”, ”Gunnar vierasmaalainen” ja ”Kumiteräsaappaat”. Innanen on toistaiseksi ainoa suomalainen, jolle yhdysvaltalainen Billboard-lehti on myöntänyt vuotuisen tunnustuspalkintonsa, 1968.[1]
Innanen on myös tehnyt ohjelmia Yleisradiolle, kirjoittanut kirjoja ja pitänyt naivistisen taiteensa näyttelyitä.
Sisällysluettelo |
Lapsuus ja nuoruus[muokkaa]
Innanen syntyi Helsingin Sörnäisissä virkamiesperheen lapseksi, hänen isänsä oli poliisi. Perheen ensimmäinen koti sijaitsi vuoteen 1937 asti Toisella linjalla ja myöhemmin Ullanlinnan Pietarinkadulla. Koulua Innanen kävi ensin Tehtaankadun kansakoulussa, mistä hän siirtyi vuonna 1942 oppikouluun Helsingin Norssiin. Norssin aikoina, noin 15-vuotiaana, Innanen löysi tavaramerkikseen muodostuneen parodisen ilmaisutavan.[1][2]
Muusikkoura[muokkaa]
Norssin päätyttyä vuonna 1949, Innasta eivät jatko-opinnot kiinnostaneet. Taide ja erityisesti jazz-musiikki oli viehättänyt häntä lapsesta asti, joten Innanen ryhtyi ammattimuusikoksi soittaen aluksi rumpuja. Vuonna 1952 hänen soittimekseen vakiintui kuitenkin kitara. Innanen perusti vuonna 1954 oman MI-Yhtyeen, joka läpäisi Yleisradion koesoittotilaisuuden, ja teki keikkoja tanssimusiikkia soittaen aina vuoteen 1964 asti. Sen jälkeen hän toimi kolme vuotta kitaristina Åke Sjöblomin yhtyeessä, ja sitten vuoden Rolf Kronqvistin orkesterissa.[1]
Innanen löi itsensä läpi vuonna 1967, jolloin hän levytti ensilevynsä, Erik Lindströmin säveltämän tangoparodian ”Elsa, kohtalon lapsi”. Single oli listaykkösenä neljä kuukautta,[1] ja sitä myytiin yli 25 000 kappaletta.[3] Sitä seurasivat samana vuonna niin ikään Innasen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat ”Esteri, tyttö sadepisarain” ja ”Urjalan taikayö”. Myös Innasen esikoisalbumi Rakkauden ja onnensatumaan täysivaltainen suurlähettiläs oli myyntimenestys.[1]
Vuonna 1968 Innanen jätti työnsä Yleisradiossa ja ryhtyi ammattimuusikkona vapaaksi taiteilijaksi. Samana vuonna Innanen osallistui ensimmäiseen Syksyn säveleen Erik Lindstömin säveltämällä ja Saukin sanoittamalla kappaleella ”Miesten mies”. Kyseinen tangoparodia sijoittui kilpailun kahdeksanneksi. Innaselta ilmestyi myös hitti, iskelmäparodia ”Gunnar vierasmaalainen”, jonka innoittamana Innanen teki seuraavan vuoden puolella viisi kuukautta kestäneen kiertueen Gunnar-nimisen pässin kanssa.[1]
1970-luvulle tultaessa Innasen keikkatahti ja suosio hiipuivat. Innanen levytti muun muassa pornografisia tekstejä sisältäviä huumorilauluja ja miestenlehdissä ilmestyi Innasen kirjoituksia. Vuoden 1980 Syksyn sävel -kilpailuun Innanen osallistui kappaleella ”Marduusialainen kissantervauslaulu” ja häneltä ilmestyi samana vuonna albumi Kissantervaaja.
Muu toiminta[muokkaa]
Vuodesta 1953 Innanen toimi muusikonuransa lisäksi Yleisradion vahtimestarina. Vuodesta 1965 hän luki radiossa parodista seikkailusarjaansa Seikkailija Joe Smith. Hän kirjoitti myös kuunnelmia.[1]
Läpimurtonsa kirjailijana Innanen teki samoihin aikoihin, kun hän nousi suosioon muusikkona, vuonna 1967. Tuolloin ilmestyi hänen ensimmäinen teoksensa Seikkailu viitakossa. Toinen kirja, Lippa vinossa, julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin.[1]
Salanimet[muokkaa]
- Topi Kutvonen
- Tauno Taunola
Diskografia[muokkaa]
Studioalbumit[muokkaa]
- Rakkauden ja onnensatumaan täysivaltainen suurlähettiläs (Finndisc 1967)
- Martti Innanen (Scandia 1974)
- Päreitä kainalossa (RCA 1978)
- Kissantervaaja (JP-Musiikki 1981)
Kokoelmat[muokkaa]
- Parhaat (1991)
- 20 suosikkia – Elsa, kohtalon lapsi (1996)
- Hitit (2004)
- Himalajan panttilainaamon iltasoitto (Rocket Records, 2009)
- Vasemman puntin salaisuus (Rocket Records, 2010)
Puhenäytelmiä[muokkaa]
- Joe Smith Rasilian satemetsässä (1981)
- Horolan Elinan ihmeelliset seikkailut (2004)
- Soi sirkkain viulut Uhtuan kesäyössä[4]
Kirjoja[muokkaa]
- Seikkailu viitakossa. Helsinki: Otava, 1967.
- Lippa vinossa. Helsinki: Otava, 1969.
- Frank armoton. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1804-0.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b c d e f g h i Veikko Tiitto: Innanen Martti Pomus.net. Viitattu 2.5.2013.
- ↑ Kauhistuttava karvahattu! – Martti Innasen vaiheita: Lapsuuden saunat ja Norssin vuodet YLE Elävä arkisto. Viitattu 2.5.2013.
- ↑ Tilastot: Martti Innanen Ifpi. Viitattu 1.3.2011.
- ↑ Kysy kirjastonhoitajalta -kysymys Kirjastot.fi. Viitattu 1.3.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Martti Innanen Pomus.net:n tietokannassa
- Martti Innasen laulutuotanto Suomen äänitearkistossa
- Martti Innasen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa
- Martti Innasen sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa
- Ylen Elävä arkisto: Martti "Huuhaa" Innanen
- YLE Elävä arkisto: Kostajan käsi ei vapise – ei ainakaan paljon (otteita kuunnelmasta 1966)
- YLE Elävä arkisto: Junnun ja Huuhaan joululahjavalvojaiset (1967)
- YLE Elävä arkisto: Miten minusta tuli minä, Martti "Huuhaa" Innanen
Sivulta puuttuu