Martti Innanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Martti ”Huuhaa” Mikko Sakari Innanen (20. maaliskuuta 1931 Helsinki[1]3. joulukuuta 2014 Espoo[2]) oli suomalainen humoristinen iskelmälaulaja, kirjailija ja taidemaalari. Hän tuli tunnetuksi kappaleillaan ”Elsa, kohtalon lapsi”, ”Urjalan taikayö”, ”Gunnar vierasmaalainen” ja ”Kumiteräsaappaat”. Innaselle on ainoana suomalaisena myönnetty yhdysvaltalaisen Billboard-lehden vuotuinen tunnustuspalkinto (1968).[1]

Innanen teki myös ohjelmia Yleisradiolle, kirjoitti kirjoja ja piti naivistisen taiteensa näyttelyitä. Innasen lisänimi "Huuhaa" muotoutui hänen itsensä 1970-luvun yhdysvaltalaisten jazz-piirien innoittamana omaksumasta Hoohey-lempinimestä. Innanen itse ei pitänyt sen luomasta leimasta.[3]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Innanen syntyi Helsingin Sörnäisissä virkamiesperheen lapseksi. Hänen isänsä oli poliisi. Perhe asui vuoteen 1937 asti Toisella linjalla ja myöhemmin Ullanlinnan Pietarinkadulla. Koulua Innanen kävi ensin Tehtaankadun kansakoulussa, mistä hän siirtyi vuonna 1942 oppikouluun Helsingin Norssiin.[3] Norssin aikoina, noin 15-vuotiaana, Innanen löysi tavaramerkikseen muodostuneen parodisen ilmaisutavan.[1][4]

Muusikkoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norssin päätyttyä vuonna 1949 Innasta eivät jatko-opinnot kiinnostaneet. Taide ja erityisesti jazz-musiikki oli viehättänyt häntä lapsesta asti, joten Innanen ryhtyi ammattimuusikoksi soittaen aluksi rumpuja. Vuonna 1952 hänen soittimekseen vakiintui kuitenkin kitara. Innanen perusti vuonna 1954 oman MI-Yhtyeen, joka läpäisi Yleisradion koesoittotilaisuuden, ja teki keikkoja tanssimusiikkia soittaen aina vuoteen 1964 asti. Sen jälkeen hän toimi kolme vuotta kitaristina Åke Sjöblomin yhtyeessä ja sitten vuoden Rolf Kronqvistin orkesterissa.[1]

Innanen löi itsensä läpi vuonna 1967, jolloin hän levytti ensilevynsä, Erik Lindströmin säveltämän tangoparodian ”Elsa, kohtalon lapsi”. Single oli listaykkösenä neljä kuukautta,[1] ja sitä myytiin yli 25 000 kappaletta.[5] Sitä seurasivat samana vuonna niin ikään Innasen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat ”Esteri, tyttö sadepisarain” ja ”Urjalan taikayö”. Myös Innasen esikoisalbumi Rakkauden ja onnensatumaan täysivaltainen suurlähettiläs oli myyntimenestys.[1]

Vuonna 1968 Innanen jätti vahtimestarin työnsä Yleisradiossa ja ryhtyi ammattimuusikkona vapaaksi taiteilijaksi. Samana vuonna Innanen osallistui ensimmäiseen Syksyn säveleen Erik Lindstömin säveltämällä ja Saukin sanoittamalla kappaleella ”Miesten mies”. Kyseinen tangoparodia sijoittui kilpailun kahdeksanneksi. Innaselta ilmestyi myös hitti, iskelmäparodia ”Gunnar vierasmaalainen”, jonka innoittamana Innanen teki seuraavan vuoden puolella viisi kuukautta kestäneen kiertueen Gunnar-nimisen pässin kanssa.[1]

1970-luvulle tultaessa Innasen keikkatahti ja suosio hiipuivat. Innanen levytti muun muassa pornografisia tekstejä sisältäviä huumorilauluja ja miestenlehdissä ilmestyi Innasen kirjoituksia. Vuoden 1980 Syksyn sävel -kilpailuun Innanen osallistui kappaleella ”Marduusialainen kissantervauslaulu” ja häneltä ilmestyi samana vuonna albumi Kissantervaaja.

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1953 Innanen toimi muusikonuransa lisäksi Yleisradion vahtimestarina. Vuodesta 1965 hän luki radiossa parodista seikkailusarjaansa Seikkailija Joe Smith. Hän kirjoitti myös kuunnelmia.[1]

Läpimurtonsa kirjailijana Innanen teki samoihin aikoihin kuin hän nousi suosioon muusikkona, vuonna 1967. Tuolloin ilmestyi hänen ensimmäinen teoksensa Seikkailu viitakossa. Toinen kirja, Lippa vinossa, julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin.[1]

Salanimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Topi Kutvonen
  • Tauno Taunola

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhenäytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seikkailu viitakossa. Helsinki: Otava, 1967.
  • Lippa vinossa. Helsinki: Otava, 1969.
  • Frank armoton. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1804-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Veikko Tiitto: Innanen Martti Pomus.net. Viitattu 2.5.2013.
  2. Tapiola, Paula: Muusikko-taidemaalari Martti "Huuhaa" Innanen on kuollut Yle Uutiset. 4.12.2014. Viitattu 4.12.2014.
  3. a b Ahola, Suvi, Mattila, Ilkka & Koivuranta, Riitta: Kuolleet: Martti Innanen 1931-2014 - Parodiasta naivistiseen taiteeseen. Helsingin Sanomat, 5.12.2014, s. B 19.
  4. Kauhistuttava karvahattu! – Martti Innasen vaiheita: Lapsuuden saunat ja Norssin vuodet YLE Elävä arkisto. Viitattu 2.5.2013.
  5. Tilastot: Martti Innanen Ifpi. Viitattu 1.3.2011.
  6. Kysy kirjastonhoitajalta -kysymys Kirjastot.fi. Viitattu 1.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Martti Innanen -sitaatteja.