Nekrofilia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yksityiskohta John Everett Millais'n maalauksesta Ofelia (1851-1852). Hamletiin liittyvä kuolonkohtaus.

Nekrofilia (kreik. νεκρός 'kuollut' + φιλία 'rakkaus') on harvinainen seksuaalinen kohdehäiriö, jossa asianosaisen seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu ensisijaisesti kuolleisiin ruumiisiin. Ruumiista kiinnostunutta kutsutaan nekrofiiliksi. Nekrofilian katsotaan halventavan vainajaa, ja se tuomitaan kaikissa maailman ihmisyhteisöissä. Useimmissa maissa se onkin lailla kiellettyä; Suomen rikoslaissa säädetään rangaistus hautarauhan rikkomisesta.

Monien psykologien mukaan nekrofiili haluaa partnerinsa olevan puolustuskyvytön ja vastustelematon,lähde? vaikka useat nekrofiilit kiistävät määritelmän.lähde?

Nekrofilia-termiä käytti luultavasti ensimmäisenä psykiatri Richard von Krafft-Ebing teoksessaan Psychopatia Sexualis (1886).

Jonathan Rosmanin ja Phillip Resnickin mukaan on olemassa kolme nekrofilian arkkityyppiä:

  1. nekrofiilinen henkirikos eli uhrin murhaaminen myöhempää seksuaalista hyväksikäyttöä varten
  2. jo valmiiksi kuolleiden ruumiiden hyväksikäyttö
  3. nekrofiliset fantasiat, joita ei kuitenkaan toteuteta.

Eläinten välinen nekrofilia [muokkaa]

Nekrofiliaa on havaittu lintujen välillä. Ensimmäisen tieteellisen tutkimuksen teki alankomaalainen C. W. Moeliker tarkastelemalla heinäsorsauroksen ja ikkunaa päin lentäneen toisen heinäsorsauroksen välistä käyttäytymistä. Moeliker julkaisi havaintonsa heinäsorsien välisestä homoseksuaalista nekrofiliasta vuonna 2001.[1]

Lähteet [muokkaa]

  1. Moeliker, C. W.: Deinsea: The first case of homosexual necrophilia in the mallard Anas platyrhynchos ( Aves: Anatidae), s. 243-247. , 2001. [ISSN 0932-9308. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.4.2013). (englanniksi)
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.