Séraphine Louis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Séraphine Louis
Séraphine de Senlis au Musée Maillol.jpg
Syntynyt 3. syyskuuta 1864
Arsy, Oise, Ranska
Kuollut 11. joulukuuta 1942
Villers-sous-Erquery
Kansallisuus ranskalainen
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus naivismi

Séraphine Louis, taiteilijanimi Séraphine de Senlis ("Séraphine Senlisiläinen") (3. syyskuuta 1864 Arsy, Oise, Ranska11. joulukuuta 1942 Villers-sous-Erquery) oli ranskalainen naivistitaiteilija. Itseoppinutta taiteilijaa innosti lapsenuskon lisäksi kirkon lyijylasi-ikkunat ja muu uskonnollinen taide. Hänen kuviensa intensiteetti, niin värien kuin toistuvien mallienkin, on joskus tulkittu hänen ekstaasin ja mielensairauden välillä tasapainottelevan mielensä heijastukseksi.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Séraphine Louisin isä oli työläinen, äidin perhe maataloustyöläisiä. Séraphinen äiti kuoli tyttären yksivuotissyntymäpäivänä, ja hänen uudestaan avioitunut isänsä kuoli ennen kuin hän täytti seitsemän, jolloin hän joutui vanhimman sisarensa hoiviin. Hän työskenteli ensin paimenena, mutta 1881 hän meni palkolliseksi Sallimuksen sisarten luostariin Oisen Clermontiin. Vuodesta 1901 alkaen hän työskenteli Senlisin kaupungissa varakkaampien perheiden siivoojana ja pyykkärinä.[1]

Päivät Séraphine teki raskasta työtä, ja iltaisin hän maalasi kynttilänvalossa, pääasiassa kenenkään tietämättä, kunnes taiteenkerääjä Wilhelm Uhde löysi hänen valtavan teoskokoelmansa 1912.[2] Senlisissä ollessa Uhde näki naapurillaan omena-asetelman ja hämmästyi kuultuaan, että tämän siivooja Séraphine oli maalannut sen.[3] Uhde oli tuskin ehtinyt päästä alkuun Séraphinen tukemisesta, kun hän jo joutui elokuussa 1914 lähtemään Saksaan. Maailmansodan puhkeamisen vuoksi hän ei saksalaisena ollut tervetullut vieras Ranskassa. He tapasivat uudemman kerran vasta 1927, kun Uhde, joka oli palannut Ranskaan ja asui Chantillyssa, kävi Senlisissä paikallisten taiteilijoiden näyttelyssä ja nähtyään Séraphinen työn, tajusi että tämä oli yhä elossa ja maalasi innokkaasti. Uhden taloudellisella tuella Séraphine alkoi maalata parimetrisiä tauluja ja sai mainetta aikansa naivistitaiteilijana. Uhde järjesti 1929 näyttelyn "Pyhän sydämen taiteilijat", jossa pääosassa olivat Séraphinen maalaukset, ja Séraphine sai kokea ennennäkemätöntä taloudellista menestystä, josta hän ei kuitenkaan osannut pitää huolta. Uhden menetettyä varansa 1920-luvun lopun laman aikana hänellä ei enää vuonna 1930 ollut mahdollisuutta ostaa Séraphinen teoksia.

Séraphine joutui 1932 psykoosin vuoksi psykiatriseen hoitoon Clermontin hoitolaan, jossa hänellä ei enää ollut mahdollisuutta toteuttaa taiteellisia pyrkimyksiään. Vaikka Uhde väitti Séraphinen kuolleen 1934, tämä todellisuudessa eli vuoteen 1942 sairaalan sivurakennuksessa Villers-sous-Erqueryssä, jossa hän kuoli yksinäisenä.[3]. Jotkut lähteet väittävät edelleekin, että Séraphine olisi kuollut 1934 [4]. Hänet haudattiin yhteishautaan.

Uhde jatkoi hänen töidensä asettamista näytteille: vuonna 1932 Pariisissa "Moderneja naivisteja", vuosina 1937–1938 näyttelyssä "Todellisuuden kansanmestareita", joka kiersi Pariisissa, Zürichissä sekä New Yorkissa MoMAssa, vuonna 1942 näyttelyssä "1900-luvun naivisteja" Pariisissa ja vihdoin 1945 yksityisnäyttely Pariisissa. Hänen teoksiaan on Musée Maillol'ssa Pariisissa, Musée d'art de Senlisissä, Nizzan Musée d'art naïfissa ja Villeneuve-d'Ascqissa Musée d'Art moderne Lille Métropolessa.

Séraphine de Senlisin taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Séraphinen teokset ovat pääasiallisesti koristeellisina toistuvia mielikuvituksellisia kukka-aiheita. Hän käytti salassa pitämiään erikoisista aineista tekemiään värejä ja pigmenttejä, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa. Maalausten pinta on himmeä, miltei vahamainen. Toisinaan hän on tehnyt signeerauksen, yleensä muodossa "S. Louis", veitsellä kaivertamalla, niin että vastakkaista väriä oleva pohja paljastuu. Toisinaan hän näyttäisi tehneen signeerauksen jo ennen maalaamista.

Séraphinella oli vastustamaton tarve luoda – "se kuuluisa sisäinen pakko, josta Kandinsky puhui", kuten Musée Maillolin konservaattori Bertrand Lorquin sanoo näyttelyn "Séraphine Louis dite Séraphine de Senlis" esittelyssä Pariisin Musée Maillolissa talvella 2008–2009.

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin Provostin elokuva Seraphine sai seitsemän Césaria.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alain Virdondelet, Séraphine de Senlis, Albin Michel, 1986.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elokuva Seraphine KAVA:n sivulla
  2. Hamilton, George Heard: Painting and Sculpture in Europe 1880-1940, s. 226. Yale University Press, 1993. ISBN 0-300-05649-4. (englanniksi)
  3. a b Greer, Germaine: The Obstacle Race: The Fortunes of Women Painters and Their Work, s. 121–122. Tauris Parke Paperbacks, 2001. ISBN 1-860-64677-8. (englanniksi)
  4. Séraphine de Senlis, Flickr

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.