Synnytys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Synnytys keskiajalla.

Synnytys on raskauden päätösvaihe, jossa nisäkkäillä naaraan kohdussa kasvanut poikanen siirtyy ulkomaailmaan naaraan emättimen kautta tai keisarileikkauksella. Ihmisillä synnytys tapahtuu keskimäärin noin 38 viikon (9 kk) kuluttua hedelmöittymisestä. Raskaus on täysiaikainen, kun se on kestänyt vähintään 37 ja enintään 42 viikkoa. Synnytys voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen, joita ovat avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja raskausjäännösten poistuminen.[1]

Synnytyksen käynnistämiseen voidaan lääkeaineista käyttää esimerkiksi oksitosiinia tai dinoprostonia.

Synnytyksen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä synnytys alkaa kohdun supistuksilla, jotka ovat ensin harvempia ja tihenevät sekä voimistuvat kohti ponnistusvaihetta. Kohdun alaosa ja emätin laajenevat supistuksien johdosta synnytyskanavaksi, jolloin yleensä sikiökalvot puhkeavat ja lapsivesi poistuu emättimen kautta ulos. Lapsiveden meno voi tapahtua myös ennen supistuksien alkamista. Avautumisvaihe alkaa, kun supistuksia tulee säännöllisesti noin 10 minuutin välein. Kohdunkaula lyhenee ja kohdunsuu avautuu. Kun kohdunkaula on halkaisijaltaan 10 senttimetriä ja sikiön pää laskeutunut lantionpohjalle, avautumisvaiheen katsotaan päättyneen. Kestoltaan avautumisvaihe vaihtelee viiden ja kymmenen tunnin välillä.

Ponnistusvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikiön pään laskeuduttua lantionpohjalle se alkaa painaa supistusten aikana äidin peräaukkoa, mikä saa äidille aikaan voimakkaita ponnistuksia. Ponnistusvaiheessa, joka kestää puolesta tunnista kahteen, sikiö syntyy normaalisti pää edellä kasvojen ollessa äidin selkää kohden. Liian nopea pään ulostulo saattaa aiheuttaa välilihan repeämiä. Pään synnyttyä kätilö avustaa ensin vuorotellen sikiön olkapäät ja sitten lopun kehon ulos äidistä. Ponnistusvaihe päättyy lapsen syntymään.

Näiden synnytysvaiheiden jälkeen äidistä poistuvat viimeisessä vaiheessa, jälkeisvaiheessa, sikiökalvot ja istukka. Synnytyksen jälkeen voi vielä tuntua jälkipolttoja, jotka johtuvat kohdun supistelusta sen palatessa normaaliin kokoonsa.

Tarjonnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sikiö voi syntyä eri tarjonnalla. Tarjontoja ovat esimerkiksi

  • Raivotarjonta = vauvan kasvot äidin selkään päin; yleisin
  • Avosuinen tarjonta = vauvan kasvot äidin vatsaan päin
  • Kasvotarjonta
  • Perätila

Komplikaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos synnytys ei onnistu äidin omin voimin, synnytystä avustetaan synnytysinstrumenteilla, lähinnä imukupeilla tai pihdeillä. Näiden komplikaatioriskit koskevat niin äitiä kuin lasta ja voivat pahimmillaan olla vakavia. Vaikeammissa tapauksissa tehdään keisarinleikkaus. Lapsi voi myös kuolla ennen syntymäänsä. Arviolta 0.5 % raskauksista päättyy kohtukuolemaan. Suomessa kohtukuolematapauksia on noin 500 vuosittain.

Nykyisin synnytys tapahtuu yleensä sairaaloissa, koska normaalistikin alkanut synnytys voi muuttua vaaralliseksi äidille, sikiölle tai molemmille. Yleensä synnytys kuitenkin tapahtuu itsestään eikä avustavia toimenpiteitä tarvita. Aikaisemmin synnytettiin kotioloissa, yleensä saunassa. Synnytykseen liittyvän kivun voimakkuus on yksilöllistä, ja sen hallintaan on käytettävissä tehokkaita keinoja.

Äidin hyvinvointia koskevia riskejä ovat lähinnä eritasoiset repeytymät, jotka voivat johtaa alapään tunnottomuuteen, pidätyskyvyn ongelmiin, virtsaamis- ja ulostamiskipuihin sekä seksielämän ongelmiin. Vauriot voivat olla sisäisiä tai ulkoisia ja niiden aiheuttamat haavat voivat tulehtua aiheuttaen lisäkomplikaatioita. Lisäksi pitkittynyt tai ongelmallinen alatiesynnytys johtaa usein sektioon, mikä voi aiheuttaa äidille traumoja. Noin 20-30% ensisynnytyksistä päätyy keisarileikkaukseen. Alatiesynnytyksen harvinaisempia komplikaatioita ovat muun muassa suolen repeytyminen ja muut vakavat alapään komplikaatiot, lantion tai häpyluiden repeäminen, napanuoran esiinluiskahdus, lapsivesiembolia ja raskauskouristus.

Keisarileikkaus on alatiesynnytystä riskialttiimpaa sikiölle sekä äidille, eikä sitä yleensä lähdetä tekemään turhista syistä riskien takia. Joissain tapauksissa sektio voi kuitenkin pelastaa vauvan hengen, jos alatiesynnytys ei etene normaalisti. Pitkittynyt alatiesynnytys altistaa sikiön muun muassa hapenpuutteelle ja siten aivovaurioriskille. Synnytyksen aikainen hapenpuute, hermostovauriot ja muut synnytykseen liittyvät tekijät ovat syitä 12%:n kehitysvammoista. Lisäksi synnytys voi aiheuttaa olkahermopunoksen vaurion (3%:lla synnytyksistä) tai olkapäiden kiinnijuuttumisen (0,5 - 1,5% synnytyksistä). Aivoihin kohdistuvan paineen johdosta n. 20-25% vastasyntyneistä kärsii jonkinasteisesta aivojen sisäisestä verenpurkaumasta, joka vakavimmillaan voi aiheuttaa mm. kehitys- ja koordinaatiohäiriöitä. Pahimmillaan epäonnistunut alatiesynnytys voi johtaa lapsen kuolemaan. Aivovauriot sekä kuolemaan johtaneet alatiesynnytykset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia Suomessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ylikorkala, Kauppila: Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim, 2004. ISBN 951-656-099-7. ss. 325-335

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta synnytys.