Kohtukuolema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kohtukuolemalla eli prenataalikuolemalla tarkoitetaan 22-viikkoisen tai yli 500 grammaa painavan sikiön menehtymistä kohtuun raskauden tai synnytyksen aikana. Arviolta 0,5 prosenttia yli 22-viikkoisista raskauksista päättyy kohtukuolemaan. Suomessa kohtukuolematapauksia on noin 500 vuosittain. Suuri osa kohtukuolemista tapahtuu hyvin lähellä laskettua aikaa tai yliaikaisissa raskauksissa.

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohtukuolleiden lasten tärkein yksittäinen kuolemansyy on hapenpuutteesta johtuva asfyksia. Syynä voivat olla napanuorakomplikaatiot, istukkaperäiset häiriöt tai äidin tukostaipumus. Vain noin joka kymmenes kohtukuolema aiheutuu kehitysvammasta. Infektio rekisteröidään yllättävän harvoin sikiön kuolemansyyksi, mutta uusimpien tutkimusten mukaan infektioilla on suuri merkitys ennenaikaisen synnytyksen käynnistäjinä ja sikiökuolemien aiheuttajina. Myös onnettomuus, esimerkiksi liikenneonnettomuus, voi saada aikaan sikiön kuolemaan kohtuun. Raskauden yliaikaisuus ja äidin korkea verenpaine tai alkava raskausmyrkytys lisäävät kohtukuoleman riskiä. Noin puolessa tapauksista kuolinsyy jää epäselväksi. Näistä tapauksista käytetään usein myös nimitystä kohdunsisäinen kätkytkuolema.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohtukuolemaa ei voida ennustaa. Sikiön liikkeiden loppuminen on usein merkki kohtukuolemasta. Äidillä voi myös esiintyä ennenaikaisia supistuksia tai niukkaa verenvuotoa. Ennenaikaisessa synnytyksessä voi myös olla kyse kohtukuolemasta. Kohtukuolema todetaan ultraäänitutkimuksella, joka paljastaa, että vauvan sydän ei enää syki.

Synnytyksen aikana tapahtuvassa kuolemassa merkkinä on sydänäänten loppuminen.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieto vauvan menehtymisestä on suuri järkytys. Kohtukuolemaan liittyvä suru ja tuska on kenen tahansa muun lähiomaisen kuolemaan verrattavissa.

Kohtuun kuollut lapsi synnytetään yleensä alakautta, yleensä normaalilla synnytysosastolla. Normaaliin synnytykseen verrattuna voidaan käyttää tehokkaampaa kivunlievitystä, koska vauvan voinnista ei tarvitse huolehtia. Mikäli synnytys ei lähde spontaanisti käyntiin, se käynnistetään. Keisarileikkausta suositellaan vain äidin terveyttä tai henkeä uhkaavassa tilassa. Näitä ovat muun muassa runsas verenvuoto istukan irrottua tai hyvin vaikea pre-eklampsia. Keisarileikkaukseen päädytään myös, jos alatiesynnytys on mahdoton esimerkiksi sikiön poikkitilan tai täydellisen eteisistukan vuoksi.

Synnytyksen jälkeen vanhemmilla on oikeus hyvästellä lapsensa. Hoitohenkilökunnan tulisi kannustaa vanhempia viettämään aikaa lapsensa kanssa ja ottamaan tämä syliinsä, vaikka vanhemmat saattavat arastella kuolleen lapsensa kohtaamista.

Synnytyksestä toipuvat vanhemmat tulisi sijoittaa sairaalassa omaan huoneeseen. Vastasyntyneiden näkeminen ja itkun kuuleminen aiheuttaa lapsensa menettäneille vanhemmille suurta tuskaa. Äidin maidon eritys lopetetaan prolaktiinin estäjillä.

Kotiutuessaan kohtukuolleen lapsen äiti on oikeutettu 105 päivän äitiyslomaan, joka alkaa viimeistään synnytyksestä. Jälkitarkastuksessa käyminen on edellytys äitiysrahan koko määrän saamiselle. Jos lapsi syntyy kuolleena tai kuolee synnytyksessä, voidaan isyysrahaa maksaa enintään 18 arkipäivältä lapsen kuolinpäivästä lukien. Jos isä ei pysty heti jäämään pois työstä, voidaan isyysraha myöntää myöhemmästäkin ajankohdasta, mutta vain siihen saakka, kunnes lapsen kuolinpäivästä on kulunut 18 arkipäivää. Vanhemmille tulisi tarjota henkistä tukea joko sairaalan tai KÄPY - Lapsikuolemaperheet ry:n toimesta.

Noin 5–12 viikkoa synnytyksen jälkeen tapahtuvassa jälkitarkastuksessa käsitellään äidin toipumisen lisäksi vauvan kohtukuolemaan johtaneet syyt. Kuolinsyytutkimuksen tulosten läpikäymisen lisäksi vanhemmille tulisi antaa mahdollisuus kysyä kaikki heitä askarruttavat vauvan kuolemaan liittyvät kysymykset. Myös seuraavan raskauden suunnittelusta ja riskien kartoituksesta voidaan keskustella. Tarvittaessa synnyttäjälle ja hänen puolisolleen voidaan järjestää perinnöllisyyslääkärin konsultaatio.

Surun kokeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsen kuollessa kohtuun perhe joutuu läpikäymään lapsen kuolemaan liittyvän traumaattisen kriisin. Ensimmäisenä iskee vastaan sokki. Tieto kuolemasta tulee usein yllätyksenä, eikä siihen voi varautua millään lailla. Suruvaihe voi kestää muutamasta viikosta useisiin kuukausiin. Käsittelyvaiheessa käydään menetystä läpi, se ymmärretään ja se muuttuu osaksi perheen kokemuksia. Tämä voi kestää vuosiakin. Tämä on varsinainen surutyön vaihe.

Ulkopuolisen on joskus vaikea nähdä sitä tuskaa ja surua, jota kohtukuoleman kokenut perhe joutuu käymään läpi. Surua helposti mitätöidään lausahduksilla "tehän olette vielä nuoria" tai "onhan teillä onneksi eläviä lapsia". Kohtukuoleman kokeneella perheellä voi olla suuri tarve puhua vauvasta. Vanhemmat toivovat, että heidän surunsa ja vanhemmuuteensa tunnustetaan. Monet kokevat, että asiasta puhuminen auttaa kääntämään raskaan surun rakkaaksi muistoksi lapsesta, jonka elämä oli lyhyt mutta arvokas.

Ennaltaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskauden aikaiset neuvolaseurannat voivat auttaa havaitsemaan raskauskomplikaatioita, kuten verenpaineen nousun tai alkavan raskausmyrkytyksen, jotka saattavat aiheuttaa kohtukuoleman. Myös loppuraskauden liikelaskennat saattavat auttaa huomaamaan, mikäli sikiön vointi kääntyy huonompaan suuntaan. Jos äiti huomaa sikiön liikkeiden vähenemistä, on hyvä hakeutua sairaalaan, jotta sikiön vointi voidaan tarkastaa sydänkäyrän avulla.

Kohtukuolema voi tapahtua myös täysin ilman varoitusta, jolloin se ei ole millään tavalla ennakoitavissa tai estettävissä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuolleen sikiön synnyttäminen, Tapio Kurki, Mika Nuutila, Duodecim-lehti (1999)
  • Fathers' Grief After the Death of a Child, Anna Liisa Aho, Marja-Terttu Tarkka, Päivi Åstedt-Kurki, Marja Kaunonen
  • Issues in Mental Health Nursing, Taylor & Francis (2006)
  • Duodecim Terveyskirjasto, Vastasyntyneen sairaudet, Maila Koivisto, Mikko Hallman
  • www.kela.fi/muut-tilanteet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]