Istuminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Istuminen on kehon asento, jossa yläruumiin paino kohdistuu pakaroille, istuinkyhmyille tai reisille ja jossa rinta on jokseenkin suorassa. Ihmisillä on useita erilaisia tapoja istua. Nykyään suuri osa töistä ja siirtymistä suoritetaan istuen.

Istumaryhti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhti toimii hyvän niska- ja selkähoidon perustana. Huono ryhti voi johtua selkäkivuista, pahentaa jo olemassa olevaa kipua ja myös pitkittää sitä. Huono ryhti on myös osatekijänä kroonisissa päänsäryssä, purentaelimistön toimintahäiriöissä ja niskakivuissa. Monet ihmiset viettävät suuren osan päivästä istuen tai suorittaen tehtäviä, jotka vaativat eteenpäin kumartumista tai nostamista. Hyvän ryhdin perustana on ns. neutraali selkäranka. Neutraalissa selkärangassa kaularangassa ja toisaalta lannerangassa on notko eteenpäin (lordoosi), rintarangassa ja toisaalta ristiluun kohdalla taas taaksepäin (kyfoosi).

Istumisen terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Istumaterveys

Selkänojallisessa tuolissa, jossa istuma-asento perustuu n. 90 asteen kulmaan lantiossa, luonnollinen lordoosi suoristuu. Normaalikasvuisen ihmisen lonkkanivel mahdollistaa vain noin 60 asteen taivutukseen. Loput 30 astetta keho mahdollistaa nojaamalla lantiota taaksepäin. Selkänoja pakottaa selän kuitenkin pystysuoraan ja selkäranka suoristuu.[1] Seuraus on välilevyjen epätasainen kuormitus joka on selän terveydelle haitallinen.[2]

Uusien tutkimuksien mukaan istuessakin esiintyvä liikkumattomuus on erittäin haitallista kehon toiminnalle.[3] Suurimmat yksittäiset tekijät ovat aineenvaihdunnan hidastuminen eri kudoksissa ja lihaksissa liikunnan aikana syntyvien aineiden tuotannon tyrehtyminen.[4] Heikentynyt aineenvaihdunta voi johtaa välilevyjen ja nivelien rappeutumiseen. Ruotsalaisen tutkijan Elin Ekblom-Bak:in mukaan istuminen on vaarallista aineenvaihdunnassa tapahtuvien välillisten muutoksien takia, jotka liikkumattomuus aiheuttaa.[5] Koko kehon kattavan lihasliikunnan puutteellisuudella on nähtävästi suoria yhteyksiä ylipainoon, epätavalliseen glukoosi-ainenvaihduntaan, diabeetekseen, Metaboliseen oireyhtymään, sydän- ja verenkiertosairaudem riskiin, syöpään ja kuolleisuuteen riippumatta keski- tai korkeatehoisen liikunnan määrästä.[6]

Monet fysioterapeutit ja lääkärit suosittelevat ratsatuksenomaista istumista tai välttämään 90 asteen istumakulmaa, vaikka se on ristiriidassa toimistotuolien standardin EN 1335 osien 1-3 kanssa.[7] Tanskalainen lääkäri A.C. Mandal on julkaissut ratsastuksenomaisen istumisen eduista monta kirjoitusta ja kirjan.[8]. Myös saksalainen ortopedi Hannes Schoberth kirjoitti 90 asteen istumakulman haitallisuudesta jo 1960-luvulla.

Istumisen terveysvaikutuksia tutkitaan yhä enemmän ympäri maailmaa. Aiemmin tätä ei ole tutkittu paljonkaan siitä huolimatta, että nykyajan ihmiset istuvat suurimman osan valveillaoloajastaan. Keskimäärin aikuinen istuu 9,3 tuntiä päivässä ja liikkuu vain 6,5 tuntia päivässä.[9]

Tutkimustulokset viittaavat kaikki siihen, että pitkää yhtäjaksoista istumista pitäisi välttää. Kalustevamistajat ovat vastanneet tähän tarpeeseen luomalla aktiivista istumista mahdollistavia tuotteita.

Monimutkainen ongelmakimppu nimeltä istumaperäiset vaivat (SD, Sitting Disorders) ovat huonosti tiedostettuja, mutta tärkeitä terveys- ja tuottavuusvaikuttajia. Istumaperäiset vaivat aiheuttavat TULES-, verenkierto- ja sisäelinvaivoja. Istuja väsyy ja kokee epämukavuutta. Istumista ja sen vaikutuksia ei ole juuri tutkittu, vaikka usein istumme yli 13 tuntia päivässä. Fysiologiset seuraukset eri istumatavoista ovat kuitenkin todettavissa istujien kehoissa tai pääteltävissä fysiologian perusteiden pohjalta. Selkävaivat ovat tiedostetuimpia ja seurauksiltaan kalleimpia istumaperäisistä vaivoista mutta vain pieni osa noin 30 listatusta istumisperäisestä vaivasta. [10]

Perinteinen istuminen aiheuttaa voimakasta lantion istuma-alueen litistymistä. Tämän tyyppinen tila korostuu pitkissä istumatyöjaksoissa, autoillessa tai lentomatkoilla. Puristuspaineen alainen lihas väsyy pian ja aiheuttaa puutumisen sekä verenkierron häiriöiden oireita. Istumaperäisiä vaivoja voidaan helpottaa oikeanlaisella ergonomialla, aktiivisella istumisella sekä staattisen istumisen vähentämisellä. Markkinoilta löytyy monenlaisia erikoisistuimia, joiden avulla istumatyötä tekevät saavat vähennettyä pitkäaikaisen istumisen haittavaikutuksia. Näitä ovat muun muassa Satulatuolit sekä erilaiset aktiivisuutta lisäävät keinuvat istuimet.

Istumisen haitoilta ei pelasta edes liikunnan harrastus vapaa-ajalla.[11]

Aktiivinen istuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keinuva kaksiosainen satulatuoli

Aktiivista istumista tukevat tuolit sekä muut istuimet vähentävät kehon kuormitusta pitkäkestoisessa istumatyöskentelyssä. Tällaisista istuimista vanhin ja yleisin esimerkki on perinteinen keinutuoli. Aktiiviset istuimet vähentävät staattista jännitystä keinumalla ja mukailemalla istujan liikkeitä parantaen samalla ryhdin ylläpitoon tarvittavien lihaksien liikkeitä. Lihaksiston jatkuva liike parantaa verenkiertoa ja ehkäisee nikamiin kohdistuvaa painetta.

Aktiivisten istuinten liike voi suuntautua eteen, taakse, sivulle tai ne voivat tarjota jopa 360 astetta keinuvan alustan istumiselle.

Tutkimusten mukaan aktiivinen istuminen ei kuitenkaan välttämättä riitä kumoamaan istumiseen liitettäviä haittavaikutuksia, sillä pitkäaikainen istumistyö millä tahansa istuimella yksipuolisissa asennoissa kuluttaa nikamia, jänteitä ja lihaksia.Viittausvirhe: <ref>-elementin sulkeva </ref>-elementti puuttuu }}

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]