Sherlock Holmes

Wikipedia

Sherlock Holmes (oikealla) ja tohtori Watson Sidney Pagetin piirroksessa.

John Doubleday: Sherlock Holmesin patsas Meiringenissa, Sveitsissä (1988)

Sherlock Holmes on 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo, jonka loi skotlantilainen kirjailija ja lääkäri Arthur Conan Doyle. Osin jo tämän elinaikana, mutta varsinkin myöhemmin hahmosta ovat kirjoittaneet monet muutkin kirjailijat, kuten Adrian Conan-Doyle (em. poika), Maurice Leblanc ja Nicholas Meyer. Holmes on tunnettu kyvystään käyttää logiikkaa tapausten ratkaisemiseen. Holmes esiintyy ensimmäisen kerran romaanissa Tulipunainen tutkielma (suom. myös Punaisten kirjainten arvoitus, engl. A Study in Scarlet).

VAROITUS: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Sherlock Holmes asui Lontoon pohjoisosassa sijaitsevassa kaksikerroksisessa talossa, osoitteessa Baker Street 221 B. (Varhaisissa tarinoissa katua kutsutaan myös nimellä Upper Baker Street.) Holmes oli harjoittanut yksityisetsivän ammattiaan jo ennen kuin tapasi tohtori Watsonin. Holmesin laboratorio sijaitsi erään lontoolaissairaalan huoneessa. Holmes ja Watson tapasivat ensimmäistä kertaa Watsonin vanhan tuttavan, herra Stamfordin esitellessä heidät toisilleen. Holmes oli tuolloin kiinnostunut Baker Streetillä sijaitsevasta asunnosta, mutta hän tarvitsi toisen henkilön maksamaan vuokraa kanssaan. Watson puolestaan oli asunut Strandilla sijaitsevassa hotellissa. Holmes ja Watson muuttivat Baker Streetille ensitapaamistaan seuraavana päivänä.^[1]

Holmesilla oli myös seitsemän vuotta vanhempi veli, Mycroft Holmes,^[2] joka oli Britannian hallituksen palveluksessa eräänlaisena inhimillisenä "tietokoneena." Mycroft oli Sherlockin omien sanojen mukaan älykkäämpi kuin hän, mutta Mycroft ei jaksanut ryhtyä fyysisiin ponnistuksiin.

Nerokkuudestaan huolimatta Holmes ei ollut laajasti sivistynyt eikä tiennyt kirjallisuuden, filosofian tai astronomian kaltaisista epäkäytännöllisistä aloista Watsonin mukaan mitään. Kertomuksessa Tulipunainen tutkielma Watson arvioi Holmesin tiedot ja taidot seuraavanlaisesti:

Kirjallisuuden tuntemus. – Olematon.
Filosofian tuntemus. – Olematon.
Astronomian tuntemus. – Olematon.
Politiikan tuntemus. – Heikko.
Kasvitieteen tuntemus. – Vaihteleva. On perehtynyt belladonnaan, oopiumiin ja myrkkyihin yleisesti. Ei tiedä mitään puutarhanhoidosta.
Geologian tuntemus. – Käytännöllistä, mutta rajoittunutta. Erottaa yhdellä silmäyksellä erilaiset maalajit toisistaan. Kävelyretkien päätteeksi on housunlahkeidensa tahrojen värin ja koostumuksen perusteella osoittanut missä päin Lontoota ne ovat syntyneet.
Kemian tuntemus. – Syvällistä.
Anatomian tuntemus. – Tarkkaa, mutta epäjärjestelmällistä.
Rikosuutisten tuntemus. – Valtava. Hän näyttää tuntevan jokaisen yksityiskohdan kaikista vuosisatamme hirvittävyyksistä.
Soittaa viulua hyvin.
Hän on taitava singlestick-pelaaja, nyrkkeilijä ja miekkailija.
Hyvä käytännön tuntemus Britannian laista.

Sherlock Holmes kuvaili itseään "konsultoivaksi salapoliisiksi", joka tarkoittaa, että ihmiset saapuvat hakemaan häneltä apua ongelmissaan sen sijaan, että hän tulisi heidän luokseen. Kerrotaan, että Holmes pystyi usein ratkaisemaan ongelman kotoaan poistumatta (tarinat tosin keskittyvät kiinnostavampiin tapauksiin, jotka pakottivat hänet usein tekemään kenttätyötä). Holmes oli erikoistunut selvittämään epätavallisia tapauksia, joissa hän käytti ilmiömäisiä havainto- ja päättelytaitojaan.

Watson kuvaili Holmesin pitkäksi ja laihaksi. Hänellä oli terävä nenä ja musta tukka. Hän harrasti viulunsoittoa, jossa oli erinomainen ja säveltäjänäkin keskivertoa parempi. Hän oli voimakas ja sarjansa parhaita nyrkkeilijöitä. Hänen elämäntapansa ja ruokavalionsa olivat siinä määrin vaatimattomat, että Watson kutsui niitä itsekidutukseksi. Holmesin ainoa pahe oli kokaiinin käyttö, ja sitäkin hän käytti vain tylsistyttyään uutisten ja rikostapausten puutteeseen.^[3] Alkuperäisissä Sherlock Holmes -tarinoissa ei koskaan erityisesti mainittu Holmesin käyttäneen deerstalker-hattua, joka miltei aina yhdistetään yhdeksi hänen tunnusmerkeistään.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Conan Doyle on antanut kunnian Holmesin synnystä opettajalleen Edinburghin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, lahjakkaalle kirurgille ja oikeusopintutkijalle Joseph Bellille, jonka aikana oikeustiede oli uusi tieteenala. Kuitenkin joitakin vuosia myöhemmin Bell kirjoitti Doylelle: "olet itse Sherlock Holmes ja tiedät sen hyvin" (Baring-Gould, s. 8). Nimi Sherlock Holmes on peräisin kuuluisalta kriketinpelaaja Sherlockilta ja bostonilaiselta lääkäriltä Oliver-Wendell Holmesilta – silti joissakin varhaisissa teksteissä hänen nimenään on Sherrinford Holmes. Englannissa 1962 ilmestyneen Sherlock Holmesin elämäkerran mukaan Sherrinford Holmes olisi ollut Sherlockin vanhin veli. Sherrinford-nimi taas olisi ollut hänen äitinsä tyttönimi.

Yleisen, vaikkakin virheellisen, käsityksen mukaan Sherlock Holmes synnytti koko murhamysteerikirjallisuuden. Salapoliisikirjallisuuslaji oli kuitenkin olemassa ennen Holmesiakin: Holmes ja Watson -kaksikko ja tarinoiden rakenne on lainattu melko suoraan Edgar Allan Poen C. Auguste Dupin -tarinoista, joihin parissa Holmes-tarinassa jopa viitataan ja joissa sivuhenkilönä oli erakkona elävä, rikoksia vain ajanvietteekseen selvittävä Dupin. Kuitenkin Sherlock Holmes on maailman ensimmäinen neuvotteleva yksityisetsivä. Monet fiktiiviset salapoliisit ovat jäljitelleet Holmesin loogisia menetelmiä ja seuranneet hänen jalanjälkiään monin eri tavoin. Muutamia kuuluisia Holmesin perintöä jatkavia fiktiivisiä salapoliiseja ovat Agatha Christien Hercule Poirot, Ellery Queen, Perry Mason, Columbo, Dick Tracy ja jopa sarjakuvalehtien supersankari Batman.

[muokkaa] Galleria

Holmes. Steelen kuvitusta: The Empty House – The Return of Sherlock Holmes (1903).

Mycroft Holmes. Sidney Pagetin kuvitusta. Strand Magazine, syyskuu 1893.

Professori Moriarty. Sidney Pagetin kuvitusta.

Laatta Reichenbachin putousten lähellä, missä Holmes kukisti professori Moriartyn.

[muokkaa] Sanontoja

Sherlock Holmesin tavaramerkiksi on laitettu lause "Yksinkertaista, rakas Watson" (engl. Elementary, my dear Watson). Sitä ei kuitenkaan esiinny missään kuudestakymmenestä Conan Doylen kirjoittamasta tarinasta. Lausahdus esiintyy vuoden 1929 elokuvan The Return of Sherlock Holmes lopussa ja kirjallisessa muodossa ensi kerran New York Timesin elokuva-arvostelussa.

[muokkaa] Lähteet

Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmes: The Complete illustrated novels. Lontoo: Chancellor Press, 2001. ISBN 0-7537-0527-3. (englanniksi)
Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmesin Seikkailut I ja II. Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11935-0.