Josef Mengele

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Josef Mengele
1911–1979
WP Josef Mengele 1956.jpgJosef Mengele vuonna 1956
Lisänimet Kuoleman enkeli
(saks. Todesengel)
Syntymäpaikka 16. maaliskuuta 1911,
Heidenheim, Saksa
Kuolinpaikka 7. helmikuuta 1979,
Bertioga, Brasilia
Palvelusvuodet SS-divisioona Wiking 1940–1942,
Auschwitz-Birkenau 24. toukokuuta 1943 – 27. tammikuuta 1945
Ylin sotilasarvo SS-Hauptsturmführer
Korkeimmat kunniamerkit rautaristi

Tohtori Josef Mengele (16. maaliskuuta 19117. helmikuuta 1979), tunnetaan myös Auschwitzin kuolemanenkelinä, oli saksalaislääkäri, joka teki vangeille julmia ja raakoja lääketieteellisiä kokeita Auschwitzin keskitysleirillä. Hänen kokeisiinsa kuuluivat muun muassa silmien värin muutos kemiallisesti, imusolmukkeiden poistaminen ja siamilaisten kaksosten tuottaminen kirurgisin toimenpitein. Hän oli myös mukana päättämässä kenet lähetettiin kaasukammioihin. Hänen arvonsa SS-joukoissa oli Hauptsturmführer.

Psykoanalyytikko, tohtori Tobias Brocher on esittänyt, että Mengele ei nauttinut kivun tuottamisesta, vaan vallasta, jota hän pääsi käyttämään päättäessään elämästä ja kuolemasta keskitysleirin lääkärinä ideologian mukaisesti.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josef Mengele oli Karl Mengelen (1881–1959) ja Walburga Mengelen (k. 1946) kolmesta pojasta vanhin. Hänen pikkuveljensä olivat Karl Mengele (1912–1949) ja Alois Mengele (1914–1974). Kotikaupungissaan hänet tunnettiin älykkönä ja itsevarmana. Nuorena lääkärinä hän oli kiinnostunut rotujen välisistä eroista, mikä todennäköisesti sai hänet kansallissosialistisen puolueen palvelukseen. Mengelen aatteen oletetaan kuitenkin olleen vain pintaa ja hänen käsityksensä aatteesta hatara. Hänen ideologiansa uskotaan perustuneen puhtaasti Adolf Hitlerin propagandaan, ja hänen uskotaan käyttäneensä työtään ja asemaansa pelkästään sadististen mielihalujensa tyydyttämiseksi.

Mengele liittyi Stahlhelmiin (Teräskypärä) vuonna 1931 ja haki kansallissosialistisen puolueen jäseneksi vuonna 1937. Seuraavana vuonna hän liittyi SS:ään ja palveli vuosina 1938–1939 kuuden kuukauden ajan kevyessä jalkaväkirykmentissä. Vuonna 1942 hänen ollessaan lääkärinä SS-Viking Divisioonassa (missä myös suomalaisia SS-sotilaita palveli) hän haavoittui Neuvostoliitossa, ja hänet todettiin lääketieteellisin perustein palvelukseen kelpaamattomaksi. Sota-ansioiden vuoksi hänet ylennettiin kapteeniksi. Myöhemmin hän ilmoittautui vapaaehtoiseen palvelukseen keskitysleirille, ja hänestä tuli Auschwitzin lääkintäupseeri 24. toukokuuta 1943.

Mengelen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mengelen tutkimus oli mielivaltaista, julmaa ja siitä puuttui tieteen tekemiseltä vaadittava järjestelmällisyyslähde?. Hän työskenteli yleensä sattumanvaraisesti yrityksen ja erehdyksen kautta ja hänellä ei ollut esimerkiksi työhypoteesia.lähde?

Eräs hänen tavoitteistaan oli silmien värin muuttaminen siniseksilähde?, joka usein aiheutti kokeisiin joutuneille ihmisille kipua, sokeuden tai tulehduksia. Kokeiden jälkeen Mengelen kokeissaan käyttämät kaksoset tavallisesti tapettiin. Toisaalta, jos koe onnistui, lapsia ei tapettu. Kaikkiaan 1 500 kaksosesta vain 200 selvisi hengissä.[2]

Mengelen muistiinpanoja ja arkistoja kaksoskokeista ei ole koskaan löydetty, mutta säilyneet tulokset ovat osoittautuneet tieteellisesti käyttökelvottomiksi.[3]

Pako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mengele lähti Auschwitzista Gross-Rosenin keskitysleirille. Huhtikuussa vuonna 1945 hän pakeni saksalaisen sotilaan asuun pukeutuneena länteen. Liittoutuneet ottivat hänet kiinni, mutta vapauttivat tietojen puutteessa. esim. ss-veriryhmä tatuointi puuttui. Mengele piiloutui maatilalle Ylä-Baijeriin ennen kuin muutti Argentiinaan vuonna 1949. Mengele erosi vaimostaan ja avioitui velivainajansa lesken Marthan kanssa, joka matkusti isänsä luokse Bel Airiin.lähde?

Mengelen kokeet Brasiliassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jorge Camarasa on väittänyt vuonna 2009 julkaistussa kirjassaan Mengele: The Angel of Death in South America, että Mengele olisi jatkanut natsi-Saksassa suoritettuja kokeita pienessä brasilialaisessa Cândido Godói -kunnassa. Suurin osa kunnan asukkaista on sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia, lisäksi jopa joka viides syntyneistä lapsista on ollut kaksonen. Mengelen väitetään vierailleen kunnassa usein 1960-luvulla suorittaen kokeitaan. Hän käytti salanimeä Rudolph Weiss.

Jorge Camarasa väittää, että Mengele onnistui toteuttamaan Cândido Godóissa unelmansa: Luoda vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä ihmisiä. Kuntalaisten mukaan Mengele oli usein valvomassa naisten raskauksia ja hoitamassa heitä uusilla lääkkeillä. Mengelen kokeista ollaan montaa mieltä, todisteita siitä että Cândido Godóin kaksoistiheisyys johtui Mengelen kokeista ei ole. Ainoastaan paikallisten kertomukset.

Elämän loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mengelen koti Paraguayssa.

Hyvien suhteiden avulla Mengele sai elää rauhassa, vaikka Mossad ja monet muut natsien metsästäjät tiesivät hänen piileskelevän Etelä-Amerikassa. Vuonna 1959 Mengele pakeni Paraguayhin, koska natsien metsästäjät olivat saaneet tiedon hänen olinpaikastaan. Martha ei koskaan sopeutunut uuteen elämään, joten hän palasi lapsensa kanssa Eurooppaan. Mengele muutti myöhemmin São Paulon lähelle, Brasiliaan. Israelin tiedustelupalvelun agentti Zvi Aharoni löysi Mengelen 1962 Brasilian viidakosta [4] ja jopa näki hänet, mutta Yossele Schumacherin etsiminen asetettiin Mossadin agenttien päätehtäväksi ja Mengele pääsi katoamaan jälleen[5]. Hän eli Brasiliassa aina kuolemaansa saakka vuonna 1979. Mengele sai uidessaan aivohalvauksen ja hukkui. Hänet haudattiin nimellä Wolfgang Gerhard, jolla hän oli esiintynyt Etelä-Amerikassa.

Vuonna 1985 Brasilian poliisi avasi haudan, jossa Mengeleksi oletettu mies lepäsi. Ruumis tunnistettiin muun muassa luista otetuista näytteistä sekä hammaskarttojen perusteella.lähde? Lopullinen varmistus kuolemasta tuli 1990-luvulla kehittyneen DNA-tutkimuksen avulla. Josef Mengele käytti seuraavia peitenimiä Etelä-Amerikassa:

  • Wolfgang Gerhard
  • José Mengele[6]
  • Helmut Gregor[i][6]
  • tohtori Fausto Rindón[6]
  • S. Josi Alvers Aspiazu[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Josef Mengele: The Angel of Death by Douglas Lynott
  2. Twin Studies
  3. Who was Josef Mengele?
  4. Tähtäimessä Eichmann,Neal Bascomb, Bookwell, 2012 s. 395, 396
  5. Tähtäimessä Eichmann,Neal Bascomb, Bookwell, 2012 s. 395, 396
  6. a b c d Christian Zentner, Friedemann Bedürftig. The Encyclopedia of the Third Reich, p. 586. Macmillan, New York, 1991. ISBN 0-02-897502-2
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Josef Mengele.