Hans-Ulrich Rudel

Hans-Ulrich Rudel (2. heinäkuuta 1916 – 18. joulukuuta 1982) oli toisen maailmansodan kuuluisin Saksan ilmavoimien Luftwaffen Stuka-lentäjä (Sturzkampfflugzeug) ja maailman menestynein sotilaslentäjä. Hän lensi sodan aikana 2530 taistelulentoa, mikä on maailmanennätys.

Koulutus

Rudel syntyi papin pojaksi. Sotilaslentokoulussa Hans-Ulrich Rudel haki Stuka-syöksypommittajan ohjaajaksi, koska uskoi koko ikäluokkansa menevän pommituslentäjiksi, joista Rudel ei pitänyt.

Lentotoiminta

Hans-Ulrich Rudel lensi toisessa maailmansodassa 2 530 taistelulentoa pääasiassa Neuvostoliiton rintamalla. Rudel käytti pääosin Stuka-syöksypommittajaa, mutta lensi myös maataistelukoneilla. Sodan lopussa hän ehti ohjata myös Focke-Wulf Fw 190 -koneen maataisteluversiota. Ju 87:llä hän suoritti 2 100 taistelulentoa ja Fw 190:llä 430.

Näillä lennoilla hän tuhosi 519 panssarivaunua, joista suurin osa tyyppiä T-34, ja näiden lisäksi 70 maihinnousuvenettä, yli 800 moottoroitua ajoneuvoa, taistelulaiva Marat’n, risteilijän, hävittäjäaluksen, neljä panssarijunaa, siltoja ja yli 150 tykistön tuliasemaa. Hän sai pommituslentäjälle harvinaiset yhdeksän vahvistettua ilmavoittoa neuvostolentäjistä - seitsemän hävittäjäkonetta ja kaksi IL-2 "Sturmovik" -maataistelukonetta.

Rudelin kerrotaan käyneen ilmataistelu Lev Šestakovin kanssa. Rudelin lentäessä Stukalla hänellä oli koneellinen alivoima hävittäjään verrattuna, mutta onnistui väistämään Šestakovia ja lopulta hänen taka-ampujansa sai pudotettua hänet.

Rudelille suunniteltiin sodan loppupuolella lentokieltoa Hitlerin omaksumien sotasankareita ja aristokraatteja säästävien toimenpiteiden vuoksi. Rudel kuitenkin ilmoitti, ettei hän hyväksy sellaista. Lentokieltoa ehdotettiin lähes jokaisen Ritariristin lisämerkin myöntämisen yhteydessä. Hän vastasi tähän kieltäytyvänsä kunniamerkistä mikäli hän ei saisi jatkaa lentämistä.

Sodan häviämisen käydessä yhä väistämättömämmäksi Rudel laivueineen oli valmis suorittamaan itsemurhalennot, mutta luopui suunnitelmistaan ilmeisesti esimiestensä taivuttelun johdosta. Hän ilmoittautui myös vapaaehtoiseksi noutamaan Adolf Hitler saarretusta Berliinistä.

Tykki-Stuka

Hans-Ulrich Rudelin Junkers Ju 87 G lentokone, tykki-Stuka.

Rudel aiheutti niin kovia tappioita venäläisille, että itse Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin lupasi 100 000 ruplan palkkion hänestä. Venäläiset kutsuivatkin Rudelin Stukaa "Stukaksi, jossa on pitkät tangot". Kone oli Ju 87 "Stuka" G-1 ja G-2, jonka siipien alle laskutelineiden ulkopuolelle oli asennettu 2 x 37mm panssarintorjuntatykit. Panssareita vastaan käytettiin wolframitäytteisiä ammuksia.

Wolframiytimellä varustettujen ammusten tuhovaikutus perustui siihen, että tunkiessaan panssarin läpi se kuumeni valkohehkuiseksi ja hajosi sirpaleiksi sisään päästyään. Lisäksi se irrotti sirpaleita panssarin sisäseinästä, ne sinkoutuivat suuntaansa noin pistoolin luodin lähtönopeudella. Tämä taas sai aikaan panssarivaunun sisällä olleiden ammusten ja räjähteiden räjähtämisen, ja panssarivaunun tuhoutumisen. Aseen haittapuoli oli pieni ammusmakasiini, vain 6 kpl/ase ja tykin raskas paino, 420 kg/tykki. Panssareita tuhottaessa tähdättiin panssarivaunun heikommin suojattuun takapäähän, jossa moottori oli. Panssarointi oli siellä ohuempaa moottorin jäähdytystarpeen vuoksi. Rudeliin teki vaikutuksen aseen mahdollisuus ampua 20–30 cm tarkkuudella. Aluksi hän lensi niin matalalla että oma kone kärsi maalivaurioita palavasta panssarista.

Tappiot

Hänet ammuttiin alas 32 kertaa, huonoimpana päivänä hän menetti seitsemän konetta ilmatorjunnalle.

Hän haavoittui ilmatorjuntatulessa vuonna 1945 ja hänen oikea jalkansa amputoitiin polven alapuolelta. Hän kuitenkin jatkoi lentämistä tekojalan avulla. Jo tätä ennen hän oli lentänyt vasen jalka kipsattuna. Rudelin lentäessä Focke-Wulf Fw 190:n maataisteluversiota mekaanikot muokkasivat konetta häntä varten vaihtamalla jalkakäyttöiset jarrut käsikäyttöisiin.

Palkinnot

Rudelille myönnetty Rautaristin ritariristi kultaisilla tammenlehvillä, miekoilla ja timanteilla.

Rudel sai toisen luokan Rautaristin 10. marraskuuta 1939, ensimmäisen luokan Rautaristin 18. heinäkuuta 1941, Rautaristin ritariristin 6. tammikuuta 1942, tammenlehvän ritariristiin 14. huhtikuuta 1943, ritariristin tammenlehvän ja miekkojen kera 25. marraskuuta 1943 ja Rautaristin ritariristin tammenlehvän, miekkojen ja briljanttien kera 29. maaliskuuta 1944 (siihen aikaan korkein kunniamerkki).

Hänet palkittiin 1. tammikuuta 1945 kolmannen valtakunnan korkeimmalla kunniamerkillä, joka oli Rautaristin ritariristi kultaisilla tammenlehvillä, miekoilla ja briljanteilla. Hän on ainoa henkilö joka on palkittu tällä kunniamerkillä.

Sodan jälkeen

Stuka-lentäjän kansi.

Rudel ja viimeiset jäljellä olevat koneet lensivät sodan päätyttyä Kitzingenin lentokentälle ja antautuivat amerikkalaisille. Sittemmin hänet siirrettiin Englantiin, jossa hänet uhattiin luovuttaa hänet venäläisille. Rudel vastasi uhkaukseen lupaamalla siinä tapauksessa pyrkiä Neuvostoliiton ilmavoimien maataistelulentämisen kouluttajaksi.

Hän muutti sodan jälkeen Argentiinaan. Kuuluisana saksalaisena upseerina hän rinnastui julkisuudessa Etelä-Amerikassa asuviin vanhoihin kansallissosialisteihin kuten Josef Mengeleen ja myöhemmin uusnatsismiin. Syy tähän oli selvä: hän ei sodan jälkeenkään luopunut kansallissosialistisesta aatteesta eikä tuominnut Hitlerin toimia.

Kirjat

• Rudel, Hans-Ulrich (suom. Hannu Valtonen): Stuka-lentäjä. Koalakustannus, 2000. ISBN 952-5186-14-8.

Lähteet

• Williamson, Gordon; Bujeiro, Ramiro: Knight's Cross With Diamonds Recipients: 1941–45, s. 22–25. New York: Osprey Books, 2006. ISBN 1841766445. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hans-Ulrich Rudel Wikimedia Commonsissa