Hans-Ulrich Rudel

Wikipedia

Hans-Ulrich Rudel (2. heinäkuuta 1916 – 18. joulukuuta 1982) on toisen maailmansodan kuuluisin Saksan ilmavoimien Luftwaffen Stuka-lentäjä (Sturzkampfflugzeug). Rudel syntyi papin pojaksi.

Sisällysluettelo 1 Lentotoiminta 2 Saavutukset 3 Sodan jälkeen 4 Kirjat 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Lentotoiminta

Sotilaslentokoulussa Hans-Ulrich Rudel haki Stuka-syöksypommittajan ohjaajaksi, koska uskoi koko ikäkauden menevän pommituslentäjiksi, joista Rudel ei pitänyt. Hans-Ulrich Rudel teki II maailmansodassa 2 530 taistelulentoa pääasiassa Neuvostoliiton rintamalla. Rudel käytti pääosin Stuka-syöksypommittajaa, mutta lensi myös maataistelukoneilla. Sodan lopussa hän ehti ohjata myös Fw 190 -koneen maataisteluversiota. Taistelulennot jakautuivat: Ju 87:llä 2 100 ja Fw 190:llä 430.

[muokkaa] Saavutukset

Rudel lensi 2 530 sotalentoa, joista Fw 190:lla 430 kpl, tuhosi 519 panssarivaunua, joista suurin osa tyyppiä T-34, ja näiden lisäksi 70 maihinnousuvenettä, yli 800 moottoroitua ajoneuvoa, taistelulaiva Marat’n, risteilijän, hävittäjäaluksen, neljä panssarijunaa, siltoja ja yli 150 tykistön tuliasemaa. Hän sai pommituslentäjälle harvinaiset yhdeksän vahvistettua ilmavoittoa neuvostolentäjistä, seitsemän hävittäjäkonetta ja kaksi IL-2 "Sturmovik" -maataistelukonetta.

Rudel aiheutti niin kovia tappioita venäläisille, että itse Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin lupasi 100 000 ruplan palkkion hänestä. Venäläiset kutsuivatkin Rudelin Stukaa "Stukaksi jossa on pitkät tangot". Kone oli Ju 87 "Stuka" G-1 ja G-2, jonka siipien alle laskutelineiden ulkopuolelle oli asennettu 2 x 37mm panssarintorjuntatykit. Panssareita vastaan käytettiin wolframitäytteisiä ammuksia. Wolframiytimellä varustettujen ammusten tuhovaikutus perustui siihen, että tunkiessaan panssarin läpi se kuumeni valkohehkuiseksi ja hajosi sirpaleiksi sisään päästyään. Lisäksi se irrotti sirpaleita panssarin sisäseinästä, ne sinkoutuivat suuntaansa noin pistoolin luodin lähtönopeudella. Tämä taas sai aikaan panssarivaunun sisällä olleiden ammusten ja räjähteiden räjähtämisen, ja panssarivaunun tuhoutumisen. Aseen haittapuoli oli pieni ammusmakasiini, vain 6 kpl/ase ja tykin raskas paino, 420 kg/tykki. Panssareita tuhottaessa tähdättiin panssarivaunun heikommin suojattuun takapäähän, jossa moottori oli. Panssarointi oli siellä ohuempaa moottorin jäähdytystarpeen vuoksi. Rudeliin teki vaikutuksen aseen mahdollisuus ampua 20–30 cm tarkkuudella. Aluksi hän lensi niin matalalla että oma kone kärsi maalivaurioita palavasta panssarista.

Hänet ammuttiin alas 32 kertaa, huonoimpana päivänä hän menetti seitsemän konetta ilmatorjunnalle. Rudelille suunniteltiin sodan loppupuolella lentokieltoa Hitlerin omaksumien sotasankareita ja aristokraatteja säästävien toimenpiteiden vuoksi. Rudel kuitenkin ilmoitti, ettei hän hyväksy sellaista. Lentokieltoa ehdotettiin lähes jokaisen Ritariristin lisämerkin myöntämisen yhteydessä. Hän vastasi tähän kieltäytyvänsä kunniamerkistä mikäli hän ei saisi jatkaa lentämistä. Hän haavoittui ilmatorjuntatulessa vuonna 1945 ja hänen oikea jalkansa amputoitiin polven alapuolelta. Hän kuitenkin jatkoi lentämistä tekojalan avulla. Jo tätä ennen hän oli lentänyt vasen jalka kipsattuna. Rudelin lentäessä Focke-Wulf Fw 190:n maataisteluversiota mekaanikot muokkasivat konetta häntä varten vaihtamalla jalkakäyttöiset jarrut käsikäyttöisiin.

Hänet palkittiin 1. tammikuuta 1945 kolmannen valtakunnan korkeimmalla kunniamerkillä, joka oli rautaristin ritariristi kultaisilla tammenlehvillä, miekoilla ja briljanteilla.

[muokkaa] Sodan jälkeen

Rudel antautui englantilaisjoukoille, jotka uhkasivat luovuttaa hänet venäläisille. Rudel vastasi uhkaukseen lupaamalla siinä tapauksessa pyrkiä Neuvostoliiton ilmavoimien maataistelulentämisen kouluttajaksi.

Hän muutti sodan jälkeen Argentiinaan. Kuuluisana saksalaisena upseerina hän leimautui julkisuudessa Etelä-Amerikassa asuviin vanhoihin kansallissosialisteihin ja myöhemmin uusnatsismiin. Syy tähän oli selvä: hän ei sodan jälkeenkään luopunut kansallissosialistisesta aatteesta eikä tuominnut Hitlerin toimia.

[muokkaa] Kirjat

• Rudel, Hans-Ulrich (suom. Hannu Valtonen): Stuka-lentäjä. Koalakustannus, 2000. ISBN 952-5186-14-8.

[muokkaa] Lähteet

• Williamson, Gordon; Bujeiro, Ramiro: Knight's Cross With Diamonds Recipients: 1941–45, s. 22–25. New York: Osprey Books, 2006. ISBN 1841766445. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hans-Ulrich Rudel Wikimedia Commonsissa.