Junkers Ju 87
Junkers Ju 87 eli Stuka (saks. Sturzkampfflugzeug) oli Saksan ilmavoimien, Luftwaffen kuuluisin syöksypommittaja toisessa maailmansodassa.
Koneelle antoivat helposti tunnistettavan, mutta kömpelön ulkonäön jyrkästi taivutetut siivet ja kiinteät laskutelineet. Stuka tuli palveluskäyttöön 1937, ja sitä käytti taistelutoiminnassa ensimmäistä kertaa saksalainen Legion Condor helmikuussa 1937 Espanjan sisällissodassa. Sitä käytettiin myös toisen maailmansodan ensimmäisessä sotatoimessa Wieluńin pommituksessa aamulla 1. syyskuuta 1939, kun natsi-Saksa aloitti hyökkäyksensä Puolaan.
Stukalla oli monia ominaisuuksia, jotka vasta myöhemmin tulivat muihin lentokoneisiin. Näitä olivat muun muassa automaattinen oikaisu pommitussyöksyn jälkeen. Tämä oli tarpeen, sillä lentäjät menettivät usein tajuntansa pommitussyöksyn aiheuttamien suurten g-voimien vuoksi. Stukalle ominainen voimakas, ulvova ääni syöksyssä johtui laskutelineisiin asennetuista sireeneistä, "Jerikon pasuunoista", joiden tehtävänä oli aiheuttaa pelkoa maassa olevissa pommitussyöksyn aikana. Sireenit kytkeytyivät automaattisesti päälle, kun lentäjä kytki syöksyä hidastavat syöksyjarrut, jotka sijaitsivat siipien alla.
Ju 87 oli vankka, tarkka ja tehokas syöksypommittajana, mutta se oli toisen maailmansodan edetessä jo hidas ilman hävittäjäsuojaa toimivaksi pommi- tai rynnäkkökoneeksi. Vastoin yleistä luuloa Stuka ei ollut vaikeasti ohjattava tai kömpelö. Englantilainen koelentäjä Erich Brown:
» Vaikka se näytti jokseenkin kömpelöltä, voi sillä lentää kaikki normaalit taitolentoliikkeet. Se on oikein helppo ja miellyttävä lennettävä. Varmaan sen siivekeohjaus ei tuottanut tulokseksi ripeää väistöä ja vaikka korkeusohjain oli jokseenkin kevyt, oli kone yksinkertaisesti liian vakaa pituusakselinsa suhteen ollakseen ketterä.[1]»
Hitautensa vuoksi kone oli kuitenkin haavoittuva vihollishävittäjiä vastaan ilmataistelussa, ja lopulta tarvitsi esimerkiksi Messerschmitt Bf 109:ä tai Focke-Wulf Fw 190:ä hävittäjiä saattosuojakseen. Kuitenkin Ju 87 on yksi niitä harvoja sotakoneita jotka olivat operatiivisissa taistelutehtävissä Euroopassa sodan alusta loppuun asti. Saksalaisisista Stukalentäjistä muutama on saavuttanut yli viisi viholliskoneen pudotusta.
Saksalaiset siirsivät Ju 87:n käytön painopisteen taistelun Englannista aiheuttamien kovien konetappioiden jälkeen Afrikkaan ja Itärintamalle. Ju 87:n rynnäkkökykyä kasvatettiin varustamalla kone siiven alle sijoitettavilla 37 mm tykeillä. Näin aseistettuna Ju 87 kykeni tehokkaaseen panssarintorjunta- ja rynnäkkötoimintaan ja pysyi pelättynä maataistelukoneena. Kuuluisin Stuka-lentäjistä on eversti Hans-Ulrich Rudel, joka itärintamalla tuhosi pääosin Stukalla 519 panssarivaunua.
Suomessa Ju 87:ää käytti muun muassa saksalainen lento-osasto Kuhlmey kesän 1944 ratkaisutaisteluissa. Tuolloin sen suojana käytettiin Focke-Wulf Fw 190 –hävittäjiä. Lapin sodassa Kemiin sijoitettu Stuka-laivue hyökkäsi kahdesti Tornion maihinnousua suorittaneita suomalaislaivoja vastaan 3. ja 4. lokakuuta aiheuttaen raskaita tappioita, kunnes laivat saivat suojakseen Brewster B-239-hävittäjiä.
Ju 87:ää valmistettiin eri versioina yli 5 700 kappaletta.
[muokkaa] Tekniset tiedot
| Ju 87A-1 | Ju 87B-2 | Ju 87D-1 | Ju 87G-1 | ||
| Rooli | maataistelu | maataistelu | maataistelu | panssarintorjunta | |
| pituus (m) | 10,8 m | 11,1 m | 11,1 m | 11,1 m | |
| Kärkiväli (m) | 13,8 m | 13,8 m | 13,8 m | 13,8 m | |
| korkeus (m) | 3,90 m | 3,77 m | 3,77 m | 3,77 m | |
| siipipinta-ala(m²) | 31,90 m² | 31,90 m² | 31,90 m² | 31,90 m² | |
| tyhjäpaino (kg) | 2 273 kg | 2 760 kg | 2 810 kg | 3 600 kg | |
| suurin paino (kg) | 3 324 kg | 4 400 kg | 5 720 kg | 5 100 kg | |
| moottori | Junkers Jumo 210D | Junkers Jumo 211Da | Junkers Jumo 211J | Junkers Jumo 211J | |
| teho (hv) | 720 hv | 1200 hv | 1420 hv | 1420 hv | |
| teho (kW) | 530 kW | 883 kW | 1044 kW | 1044 kW | |
| suurin nopeus (km/h) | 320 km/h | 350 km/h | 354 km/h | 344 km/h | |
| syöksynopeus (km/h) | 550 km/h | 600 km/h | 600 km/h | ||
| pommituslentomatka (km) | 995 km | 800 km | 1 165 km | 1 000 km | |
| suurin korkeus (m) | 9 430 m | 8 100 m | 9 000 m | 7 500 m | |
| nousunopeus | 3 000 m 8,8 minuutissa | 3 000 m 14 minuutissa | 3 000 m 13,6 minuutissa | ||
| aseistus | 1×7,92 mm MG 17 | 2×7,92 mm MG 17 | 2×7,92 mm MG 17 | 2×37 mm BK 37 2×7,92 mm MG 17 |
|
| taka-aseistus | 1×7,92 mm MG 15 | 1×7,92 mm MG 15 | 2×7,92 mm MG 81Z | 2×7,92 mm MG 81Z | |
| pommikuorma (kg) | 500 kg | 1 000 kg | 1 800 kg | - | |
[muokkaa] Lähteet
- Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey: Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1991. ISBN 951-95688-1-6.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey: Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1991. ISBN 951-95688-1-6. sivu 65
Sivulta puuttuu