Eduard Wirths

Tohtori Eduard Wirths (4. syyskuuta 1909 – 20. syyskuuta 1945) oli SS-päälääkäri (SS-Standortarzt) Auschwitzin keskitysleirillä syyskuusta 1942 tammikuuhun 1945. Wirths oli muodollisesti vastuussa siitä mitä lähes 20 leirin SS-lääkäriä tekivät (mukaan lukien Josef Mengele, Horst Schumann ja Carl Clauberg) jotka työskentelivät Auschwitzin lääketieteellisissä osissa 1942-1945.

Hän syntyi Geroldshausenissa Baijerissa katolilaiseen perheeseen. Wirths opiskeli Würzburgin yliopistossa 1930-1935. Hän liittyi natsipuolueeseen ja SA:han 1932 ja SS:ään 1934. Hän liittyi Waffen-SS:ään 1939 ja taisteli Norjassa ja itärintamalla, mutta joutui pois sotapalveluksesta saatuaan sydänkohtauksen 1942. Hän oli Dachaun keskitysleirillä koulutuksessa ja sen jälkeen SS-lääkärinä Neuengammen keskitysleirissä. Hänet ylennettiin Hauptsturmführeriksi (kapteeni) ja nimettiin päälääkäriksi Auschwitziin syyskuussa 1942. Hänen uskottiin voivan nujertaa lavantautiepidemian, joka tuolloin riehui leirissä. Leirillä hän osallistui vankien valitsemisiin kaasukammioihin. Eduard Wirths ylennettiin SS-Sturmbannführeriksi (majuri) syyskuussa 1944. Wirth määräsi leirillä pseudotieteellisiä tutkimuksia, jotka liittyivät esimerkiksi lavantaudin tutkimiseen tai gynekologiaan, ja aiheuttivat tutkimuskohteelle pahoja vammoja. Hän oli kiinnostunut myös naisten steriloinnista.

Sodan jälkeen Wirths joutui brittijoukkojen sotavangiksi. Häntä tuli tapaamaan brittiupseeri, joka puristi hänen kättään ja sanoi: "Puristaneensa miehen kättä, joka oli tappanut neljä miljoonaa ihmistä". Tämän jälkeen Wirths teki itsemurhan hirttäytymällä sellissään.