Holokaustin kiistäminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Holokaustin kiistäminen on nimitys väitteille, joiden mukaan juutalaisten kansanmurhaa – jota myöhemmin on alettu kutsua holokaustiksi – ei toisen maailmansodan aikana tapahtunut vallitsevan historiakäsityksen mukaisella tavalla. Selitysjärjestelmän kannattajat käyttävät usein termiä revisionismi.

Holokaustin kiistäviä keskeisimpiä väitteitä ovat, ettei natsihallinnolla Hitler tai kukaan muukaan koskaan antanut käskyä joukkotuholle, ettei ketään kaasutettu hengiltä ja, että väite oli vain sodanajan mustaa propagandaa, ja ettei saksalaisten hallussa missään vaiheessa ollut kuutta miljoonaa juutalaista.

Holokaustin kiistäjien väitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zyklon B -kannujen etikettejä.

Holokaustin kiistävien tai sitä vähättelevien väitteitä:

  • Kansallissosialisteilla ei ollut konkreettista suunnitelmaa juutalaisten ja romanien tuhoamista varten. Juutalaiset oli tarkoitus siirtää pois Saksan hallitsemilta alueilta. Alkuperäisiin suunnitelmiin kuului juutalaisten siirtäminen Madagaskarille tai Siperiaan.
  • Kansallissosialistit ja heidän liittolaisensa eivät surmanneet kuutta miljoonaa juutalaista. Juutalaisten väitetään kuolleen leireillä pääasiassa sairauksiin sekä nälkiintymiseen. Joskus heitä myös teloitettiin ampumalla ja hirttämällä.[1] Tuhojen selittäminen merkittävästi vähäisemmäksi katsotaan myös holokaustin kiistämiseksi. Holokaustin kiistäjien mukaan sodanajan pakkotyöläisiä kuoli 300 000–2 000 000.
  • Väitetysti massamurhaamiseen tarkoitettua välineistöä kuten kaasukammioita ei käytetty juutalaisten tappamiseen keskitysleireillä vaan vaatteiden puhdistamiseen luteista. Krematorioiden tarkoituksena oli taas hävittää sairauksiin kuolleiden ruumiita tautien leviämisen ehkäisemiseksi.
  • Ei ole löydetty riittävää määrää haudattuja ihmisten ruumiita, hampaita tai muita luunpalasia.[2] [3][4]
  • Väitettyjen miljoonien ihmisruumiiden hävitys polttamalla olisi ollut teknisesti mahdoton tehtävä vaaditussa ajassa ja olosuhteissa. [5]
  • Tuhkaus olisi tehokkaimmallakin tavalla kuluttanut vähintään 14 kg koksia ihmisruumista kohden. Polttoaineen kokonaiskulutus olisi käynyt liian kalliiksi polttoainepulasta kärsineelle Saksan sotataloudelle.[6]
  • Juutalaisten lukumäärät maailmassa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan eivät sovi yhteen holokaustissa kuolleiden lukumäärän kanssa. [7]

Edellä mainittujen asioiden lisäksi holokaustin kiistämiseen liittyy usein näkemys, jonka mukaan nykyisin vallitseva käsitys tapahtumien kulusta on seurausta juutalaisten salaliitosta, jonka tarkoituksena on edistää siionismin asiaa maailmassa. Tämän vuoksi holokaustin kiistämisen katsotaan olevan juutalaisvastaista.

Holokaustin kiistäminen muslimimaailmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holokaustin kiistäminen on yleistä muslimimaailmassa, vaikka se onkin suhteellisen uusi ilmiölähde?. Juutalaisvastaisia näkemyksiä on luonut varsinkin juutalaisen Israelin valtion ja palestiinalaisten välinen vuosia jatkunut väkivaltainen konflikti. Holokausti väitetään keksityn tekosyyksi Israelin valtion perustamiselle ja sitä väitetään edelleen käytettävän Israelin politiikan tukemiseen. Toisaalta monet muslimit ajattelevat, että vaikka holokausti olisikin oikeasti tapahtunut, se ei silti olisi oikeuttanut juutalaisia perustamaan valtiota palestiinalaisten maille ja ottamaan haltuunsa Jerusalemia, yhtä islamin pyhimmistä kaupungeista. Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on antanut lausuntoja, joissa hän edustaa kumpaakin näistä näkökannoista. Ahmadinejadin lausunnot ovat herättäneet suurta närkästystä länsimaissa.

Fatah-järjestön johtaja Mahmud Abbas sanoo sionistien tavoitteena olevan pitää yllä käsitystä kuudesta miljoonasta holokaustin juutalaisuhrista, jotta he voisivat saada solidaarisuutta ja yleisen mielipiteen puolelleen tukemaan sionistisia tavoitteita. Hänen mukaansa ”monet tutkijat” ovat päätyneet tuloksiin, että vain joitakin satoja tuhansia juutalaisia kuoli.[8] Eräässä haastattelussa hän on kuitenkin kieltänyt ehdottomasti olevansa holokaustin kiistäjä, koska hän kuitenkin tunnustaa vähintään satojen tuhansien kuolleen. Hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ota kantaa siihen, kuoliko satoja tuhansia vai miljoonia juutalaisia.[9][10] Toisaalta monet Hamas-järjestössä kiistävät holokaustin kokonaan.[11]

Viime aikoina Lähi-idän muslimimaiden eräät poliittiset johtajat, kuten Syyrian, Iranin hallituksen jäsenet kuten myös palestiinalaisen Hamas-järjestön jäsenet ovat julkaisseet holokaustin kiistäviä lausuntoja.[12] Holokaustin kiistämistä ovat jatkuvasti tukeneet useat arabijohtajat useiden tiedotusvälineiden kautta Lähi-idässä.[13] 2002 Arabiliitto järjesti holokaustin kiistämiseen keskittyneen symposiumin Abu Dhabissa, Arabiemiraateissa.[14]

Suhtautuminen holokaustin kiistäjiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holokaustin kiistävien tutkimusmenetelmiä on arvosteltu tarkoitushakuisuudesta ja piittaamattomuudesta silminnäkijöiden lausuntojen todistusarvoon.

Miltei kaikki valtavirran historiantutkijat vastustavat holokaustin kiistävää näkemystä. Sen on nähty ”perustuvan hyväksyttyjen historiantutkimuksen standardien sijasta vihaan[15] ja olevan ”pseudotiedettä, joka hylkää koko historiallisen todistusaineiston luoman perustan”.[16]

Holokaustin kiistäminen ja rikoslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holokaustin kiistäminen on suoraan tai epäsuorasti kielletty kolmessatoista itsenäisessä valtiossa: Belgiassa, Israelissa, Itävallassa, Liechtensteinissa, Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Saksassa, Sveitsissä ja Tšekissä. Slovakiassa se oli kiellettyä vuosina 2001–2005. Myös Espanja dekriminalisoi holokaustin kiistämisen lokakuussa 2007. Alankomaat, Ruotsi, Tanska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat hylänneet ehdotukset holokaustin kiistämisen kieltävistä laeista.

Monissa maissa lait koskevat laajemmassa mittakaavassa julkista herjausta tai kansanryhmää vastaan kiihottamista, kuten Kanadassa ja Britanniassa. Euroopan komission tietoverkkorikoksia koskevan sopimuksen lisäpöytäkirjassa vuodelta 2003 kielletään kansanmurhan tai rikosten ihmisyyttä vastaan kiistäminen, törkeä vähättely, hyväksyntä tai puolustelu automaattista tietojenkäsittelyä apuna käyttäen.

Monet holokaustin kyseenalaistajat puolustelevat toimintaansa sananvapaudella ja katsovat holokaustin kiistämisen kieltävien lakien rajoittavan sitä. Euroopan komissio, ihmisoikeustuomioistuin ja YK:n ihmisoikeuskomitea ovat torjuneet argumentit, joiden mukaan holokaustin kiistämisen kieltäminen lailla on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen kanssa.

Holokaustin kiistäjien kirjoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arthur R. Butz: The Hoax of the Twentieth Century: The Case Against the Presumed Extermination of European Jewry, Newport Beach: Institute for Historical Review, 1994 ISBN 0-9679856-9-2
  • Robert Faurisson: My Life As a Revisionist, The Journal of Historical Review, volume 9 no. 1 (Spring 1989), s. 5.
  • Ernst Gauss (Toim.): Dissecting the Holocaust: The Growing Critique of 'Truth' and 'Memory', Alabama: Theses & Dissertations Press, 2000 ISBN 0-9679856-0-9
  • Jürgen Graf: Der Holocaust auf dem Prüfstand, 1992.
  • Richard E. Harwood: Did Six Million Really Die?" Noontide Press.
  • Michael Hoffman II: The Great Holocaust Trial, (June, 1985,2nd Edition) ISBN 0-939484-22-6
  • Fred A. Leuchter, Robert Faurisson, Germar Rudolf: The Leuchter Reports: Critical Edition, Chicago, Theses & Dissertations Press, 2005 ISBN 1-59148-015-9
  • Tiit Madisson: Holokaust. XX sajandi masendavaim sionistlik vale (Holocaust. The Most Depressing Zionist Lie of the XX Century; 2006)
  • Germar Rudolf: The Rudolf Report: Expert Report on Chemical and Technical Aspects of the 'Gas Chambers' of Auschwitz, Chicago: Theses & Dissertations Press, 2001 ISBN 0-9679856-6-8
  • Bradley R. Smith: Confessions of a Holocaust Revisionist, Los Angeles: Prima Facie, 1987 ISBN 0-943415-01-2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Holokaustin kieltäminen Skepsis ry. Viitattu 3. syyskuuta 2007.
  2. No Trace of Mass Graves Found at Treblinka The National Association of Forensic Criminologists, Archeologists, Skeptics and Historians. Viitattu 25. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  3. Jürgen Graf: Holocaust or Hoax? Chapter XII 20. elokuuta 2007. Vrij Historisch Onderzoek. Viitattu 25. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  4. Arnulf Neumaier: The Treblinka Holocaust 5. tammikuuta 2008. Foundations of Contemporary History. Viitattu 25. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  5. Mark Weber: Auschwitz: Myths and Facts kesäkuu 2006. Institute for Historical Review. Viitattu 25. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  6. Carlo Mattogno & Franco Deana: The Crematoria Ovens of Auschwitz and Birkenau Foundations of Contemporary History. Viitattu 25. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  7. J. Austin: That Elusive 'Six Million' 20. tammikuuta 2005. Institute for Historical Review. Viitattu 25. helmikuuta 2008. (englanniksi)
  8. Can Israel survive if it does not defend itself? by Francisco Gil-White (Historical and Investigative Research)
  9. Abu Mazen and the Holocaust by Tom Gross
  10. PA Holocaust Denial by Itamar Marcus (Palestinian Media Watch)
  11. Washington Institute for Near East Policy, 2000
  12. Jewish Virtual Library, MEMRI, ICT.
  13. ADL on Holocaust Denial, MEMRI
  14. Arab League to participate in Holocaust-denial symposium
  15. Alan Milchaman, editor, Postmodernism and the Holocaust Rodolphi, June 1998.
  16. Ronald J Berger, Fathoming the Holocaust Aldine, 2002

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]