Mahmud Abbas

Wikipedia

Mahmud Abbas (محمود عباس) (s. 26. maaliskuuta 1935), joka myös tunnetaan kunnianimellä Abu Mazin (ابو مازن) on palestiinalaishallinnon presidentti, Fatahin johtava poliitikko ja Palestiinan vapautusjärjestön puhemies 11. marraskuuta 2004 alkaen, Jasser Arafatin kuoleman jälkeen. Hän on toiminut myös palestiinalaishallinnon pääministerinä maaliskuusta lokakuuhun 2003, jolloin hän erosi vallanjaon erimielisyyksien vuoksi.

[muokkaa] Elämäkerta

Abbas syntyi 1935 Safedissa (nykyisin Zefat, Israel), Brittiläisessä Palestiinan mandaatissa. Israelin perustamisen jälkeen 1948 ja Jordanian ja Egyptin miehitettyä loput Palestiinasta Abbas joutui pakolaisena Syyriaan, jossa hän valmistui Damaskoksen yliopistosta, ennen muuttamistaan Egyptiin opiskelemaan lakia. Abbas opiskeli myös Moskovassa, jossa hän sai tohtorin arvon historiassa. Abbasin väitöskirja 1982 natsismin ja sionismin yhteyksistä on herättänyt närää ja 1984 julkaistua, hänen aiheesta kirjoittamaansa kirjaa on syytetty holokaustin kieltämisestä tai ainakin vähättelystä.

1950-luvulla Abbas liittyi muiden palestiinalaisten politiikkaan Qatarissa, jossa hän työskenteli hallinnossa. Hän tutustui joukkoon ihmisiä, jotka myöhemmin nousivat PLO:n avainasemiin, ja oli mukana perustamassa Fatahia 1957. 1960-, 1970-, ja 1980-luvuilla Abbas seurasi PLO:n mukana Jordaniaan, Libanoniin ja Tunisiaan. Häntä ei juuri huomioitu, mutta Abbasin sanotaan muodostaneen salaiset suhteet vasemmistolaisten ja pasifististen juutalaisryhmien kanssa 1970- ja 1980-luvuilla ja häntä pidetään yhtenä vuoden 1993 Oslon sopimuksen pääarkkitehdeista.

Abbasia on syytetty myös terrorismista: Muhammad Da’ud Auda, Münchenin verilöylyn 1972 pääsuunnittelija, sanoo Abbasin rahoittaneen iskun. Väitettä ei ole voitu vahvistaa todeksi. Abbas oli ensimmäinen PLO:n edustaja, joka vieraili Saudi-Arabiassa, tammikuussa 1993 paikaten välejä PLO:n asetuttua Saddam Husseinin puolelle Persianlahden sodassa.

[muokkaa] Pääministerinä

Alkuvuodesta 2003 sekä Israel että Yhdysvallat kieltäytyivät neuvottelemasta Jasser Arafatin kanssa, jolloin Abbasin asema PLO:n johdossa muuttui näkyvämmäksi. Yhtenä viimeisistä Fatahin perustajajäsenistä hänellä on uskottavuutta palestiinalaisten asian puolesta, kun osa johtajistosta on estynyt (kuten Marwan al-Barghuthi, joka on vankilassa Israelissa tuomittuna viidestä murhasta). Abbasin maine pragmaatikkona toi hänelle arvovaltaa kansainvälisissä yhteyksissä ja osassa palestiinalaishallintoa, ja Arafat nimitti hänet pääministeriksi maaliskuussa 2003.

Abbasin kausi pääministerinä johti lukuisiin konflikteihin Arafatin kanssa vallanjaosta. Abbas vihjasi useita kertoja eroavansa, jos hän ei saisi lisää valtaa palestiinalaishallinnon suhteen. Syyskuussa 2003 hän vaati parlamentilta lausuntoa tästä.

Abbas ajautui myös ristiriitoihin terroriryhmien, etupäässä Islamilaisen Jihadin ja Hamasin kanssa. Hänen käytännönläheinen suhtautumisensa oli täysin ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa. Aluksi hän oli vannonut olevansa käyttämättä väkivaltaa pyrkien sisällissodan estämiseen ja yritti neuvotteluratkaisua. Hän saikin aikaan palestiinalaisten yksipuolisen tulitauon. Jatkuva kansannousu kuitenkin pakotti Abbasin pyrkimään militanttien ryhmien aseistariisuntaan, johon taas Arafat ei ollut valmis antamaan palestiinalaisten turvallisuusjoukkoja.

4. syyskuuta 2003 mielenosoitukset saavuttivat huippunsa, ja Abbas sai tappouhkauksia. Hän kutsui koolle lakiasäätävän neuvoston istunnon ja jätti eronpyyntönsä. Hän jatkoi toimessa, kunnes Ahmad Qurai’ vannoi virkavalansa 7. lokakuuta.

Tämän jälkeen Abbasia ei nähty ennen tammikuuta 2004, jolloin hän neuvotteli eri ryhmittymien kanssa Gazassa. Jasser Arafatin kuoleman jälkeen Abbas valittiin PLO:n puheenjohtajaksi.

[muokkaa] Presidenttinä

25. marraskuuta 2004 Fatahin vallankumousneuvosto nimitti Abbasin pääehdokkaakseen palestiinalaishallinnon presidentinvaaleihin 9. tammikuuta 2005. Hän oli selvä ennakkosuosikki, ja ovensuukyselyt ennustivat hänelle 66–70 % kannatusta, kun hänen vahvin kilpailijansa, Mustafa al-Barghuthi, jäi noin 20 % kannatukseen. Abbas sai vaaleissa 62 % äänistä.

Mahmud Abbasista tuli järjestyksessä palestiinalaisten toinen presidentti, kun hän vannoi 15. tammikuuta 2005 virkavalansa. Edesmenneen Jasser Arafatin seuraajana hän astui virkaansa palestiinalaisten parlamentin erityisistunnossa. Pääministeri Ariel Sharon ilmoitti 14. tammikuuta, että Israel katkaisee kaikki suhteet vasta valittuun palestiinalaisten presidenttiin, kunnes tämä on pannut palestiinalaisten aseryhmät kuriin, ja äärijärjestöjen itsemurhaiskut loppuvat.

Tammikuussa 2006 islamistinen Hamas voitti vaalit ja vie suurimman puolueen aseman Abbasin Fatahilta. Fatahin pääministeri Ahmad Qurai’ joutui luovuttamaan paikkansa Hamasin Isma’il Haniyyalle, joka johti kansainväliseen tuomioon Israelin, Yhdysvaltain ja Euroopan unionin luokiteltua Hamasin terroristijärjestöksi. Israel on jäädytti palestiinalaishallinnolle menevät tulli- ja verotulot ja Euroopan unioni ja Yhdysvallat palestiinalaishallinnon palkkamenoiksi tarkoitetut avustukset. Jotkin valtiot antoivat kuitenkin apua palestiinalaisille presidentti Abbasin kautta. Tämä vahvisti presidentin asemaa suhteessa pääministeriin ja parlamenttiin, vaikka sitä oli pitänyt vähentää Jasser Arafatin pitkän hallintokauden jälkeen.

Kesäkuussa 2007 Hamas valtasi koko Gazan kaistan Fatahia vastaa käymänsä taisteluiden jälkeen. Tuon jälkeen Abbas erotti pääministeri Haniyyan ja nimitti tilalle taloustieteilijä Salam Fayyadin.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.