Itsemurhaisku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Israelin armeija pidättää itsemurhapommi-iskua suunnitelleita palestiinalaismilitantteja.

Itsemurhaisku on sotilaallinen tai terrori-isku, jonka suorittaminen merkitsee tekijöille varmaa kuolemaa. [1] Isku voidaan suorittaa sotilas- ja nykyisin myös siviilikohteisiin suoritettu hyökkäys (useimmiten räjähteiden kanssa). Hyökkääjä pyrkii aiheuttamaan mahdollisimman suurta hävitystä omasta hengestään välittämättä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1200 luvulla Intian Chera-dynastia käytti itsemurhajoukkoja vastustaakseen Chola-dynastian invaasiota vastaan. Nämä taistelijat tunnettiin chavers:na.[2] Myöhemmin näiden joukkojen toimet muuttuivat enemmän muistuttamaan poliisi ja vapaaehtoisjoukoiksi provinsseissa taistellen pienissä yhteenotoissa.


Kamikaze hyökkäykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: kamikaze

Toisen maailmansodan aikana osa japanilaisista lentäjistä osallistui kamikaze hyökkäyksiin. Hyökkäykkäys on rituaalinen itsemurha, jossa pommikone ohjattiin maaliin, eli viholliskohteeseen, ja saatiin aikaan mahdollisimman suuri tarkkuus ja tuho. Tyynenmeren sodassa useat liittoutuneiden (USA) sotalaivat kärsivät merkittävää vahinkoa kamikaze lentäjien toimesta.

Modernit itsemurhaiskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa viimeaikaisista itsemurhaiskuista on ollut sekulaarien tamilisissien tekemiä. Erityisesti 2000-luvulla myös ääri-islamistit ovat tehneet lukuisia itsemurhaiskuja. Tunnetuimmat näistä ovat syyskuun 11. päivän iskut Yhdysvalloissa vuonna 2001. Irakin al-Qaida sanoo tehneensä vuonna 2003 alkaneen Irakin sodan aikana yli 800 itsemurhaiskua. Myös tšetšeenien Venäjää ja palestiinalaisten Israelia vastaan tekemät iskut ovat saaneet suurta julkisuutta.

Itsemurhapommittaja kantaa mukanaan pommeja esimerkiksi ympärilleen sidottuina. Hän kulkee kohteen luo ja räjäyttää pommit tarkoituksenaan aiheuttaa tuhoa sekä mahdollisesti muita kuolonuhreja itsensä lisäksi. Tätä keinoa käytetään kohteisiin, joihin ei muuten olisi mahdollista iskeä. Tällaisia kohteita ovat mm. rakennusten sisällä olevat huoneet. Itsemurhapommitus on täsmäpommitusta. Itsemurhapommittaja voi asettua kohteensa lähelle varmistaen näin kohteen tuhoutumisen.

Itsemurhapommittaja voi kokea itsensä aatteensa sankarivainajaksi. Aate voi luvata kuoleman jälkeen hyviä oloja aatteen puolesta kuolleelle. Psykologien mukaan ihmiset myötäilevät luonnostaan ryhmää, vaikka eivät uskoisikaan asiaan, joten kuka tahansa on mahdollinen itsemurhapommittaja.

Erehdyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimainen lehdistö kutsuu virheellisesti itsemurhaiskuja kamikaze-iskuiksi (mm. syyskuun 11. päivän iskut). Monet japanilaiset toisen maailmansodan veteraanit sekä historioitsijat pitävätkin tätä suurena loukkauksena oikeita kamikaze-lentäjiä kohtaan, sillä kamikazet eivät tappaneet ainuttakaan siviiliä vaan hyökkäsivät ainoastaan kohteisiin, joilla oli mahdollisuus puolustautua (toisin sanoen sotilaskohteisiin).[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. NetMot tietosanakirja Viitattu 18.6.2012. Fin
  2. Menon, A Sreedhara A Survey Of Kerala History – Kerala (India) – 1967 [1]
  3. Albert Axell & Hideaki Kase: Kamikaze Japanin itsemurhalentäjät, WSOY ISBN 951-0-30973-7