Itsemurhaisku
Itsemurhaisku on sotilaallinen tai terrori-isku, jonka suorittaminen merkitsee tekijöille varmaa kuolemaa.[1] Isku voidaan suorittaa sotilas- tai siviilikohteeseen, useimmiten räjähteiden kanssa. Hyökkääjä pyrkii aiheuttamaan mahdollisimman suurta hävitystä omasta hengestään välittämättä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1200-luvulla Intian Chera-dynastia käytti itsemurhajoukkoja vastustaakseen Chola-dynastian invaasiota. Nämä taistelijat tunnettiin chaverseina.[2] Myöhemmin nämä joukot taistelivat pienissä yhteenotoissa provinsseissaselvennä ja alkoivat muistuttaa enemmän poliisi- ja vapaaehtoisjoukkoja.
Kamikaze-hyökkäykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: kamikaze
Toisen maailmansodan aikana osa japanilaisista lentäjistä osallistui kamikaze-hyökkäyksiin. Kamikaze-hyökkäys oli rituaalinen itsemurha, jossa pommikone ohjattiin maaliin eli viholliskohteeseen, ja saatiin aikaan mahdollisimman suuri tarkkuus ja tuho. Tyynenmeren sodassa useat Yhdysvaltain sotalaivat kärsivät merkittävää vahinkoa kamikaze-lentäjien ansiosta.
Modernit itsemurhaiskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa viimeaikaisista itsemurhaiskuista on ollut sekulaarien tamilisissien tekemiä. Erityisesti 2000-luvulla myös ääri-islamistit ovat tehneet lukuisia itsemurhaiskuja. Tunnetuimmat näistä ovat syyskuun 11. päivän iskut Yhdysvalloissa vuonna 2001. Irakin al-Qaida sanoo tehneensä vuonna 2003 alkaneen Irakin sodan aikana yli 800 itsemurhaiskua. Myös tšetšeenien Venäjää ja palestiinalaisten Israelia vastaan tekemät iskut ovat saaneet suurta julkisuutta.
Itsemurhapommittaja kantaa mukanaan pommeja esimerkiksi ympärilleen sidottuina. Hän kulkee kohteen luo ja räjäyttää pommit tarkoituksenaan aiheuttaa tuhoa sekä mahdollisesti muita kuolonuhreja itsensä lisäksi. Tätä keinoa käytetään kohteisiin, joihin ei muuten olisi mahdollista iskeä. Tällaisia kohteita ovat mm. rakennusten sisällä olevat huoneet. Itsemurhapommitus on täsmäpommitusta. Itsemurhapommittaja voi asettua kohteensa lähelle varmistaen näin kohteen tuhoutumisen.
Itsemurhapommittaja voi kokea itsensä aatteensa sankarivainajaksi. Aate voi luvata kuoleman jälkeen hyviä oloja aatteen puolesta kuolleelle. Psykologien mukaan ihmiset myötäilevät luonnostaan ryhmää, vaikka eivät uskoisikaan sen edustamaan asiaan, joten kuka tahansa on mahdollinen itsemurhapommittaja.
Nykyajan itsemurhaiskuja on joskus virheellisesti kutsuttu kamikaze-iskuiksi japanilaisten toisen maailmansodan aikaisten iskujen mukaan. Monet japanilaisveteraanit ja historioitsijat pitävät tätä suurena loukkauksena oikeita kamikaze-lentäjiä kohtaan, sillä kamikazet eivät tappaneet ainuttakaan siviiliä vaan hyökkäsivät ainoastaan kohteisiin, joilla oli mahdollisuus puolustautua (toisin sanoen sotilaskohteisiin).[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ NetMot tietosanakirja mot.kielikone.fi. Arkistoitu 12.7.2012. Viitattu 18.6.2012. Fin
- ↑ Menon, A Sreedhara A Survey Of Kerala History – Kerala (India) – 1967 [1]
- ↑ Albert Axell & Hideaki Kase: Kamikaze Japanin itsemurhalentäjät, WSOY ISBN 951-0-30973-7
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itsemurhaisku Wikimedia Commonsissa
